Lue keskustelun säännöt.
Olen 36v sinkkunainen ja liian kokematon miesten kanssa
19.12.2010 |
Olen tehnyt uraa ja minulla on paljon kavereita ja harrastuksia. Välillä on mennyt vuosia, että en ole seurustellut enkä edes käynyt treffeillä. Silloinkin kun olen seurustellut, niistä ei ole tullut mitään vakavampaa. Nyt olen käynyt monilla treffeillä netissä tapaamieni miesten kanssa ja jotkut niistä olisivat olleet ihan kiinnostavia. Mutta monia epäilyttää se että minulla on niin vähän kokemusta parisuhteesta. Onko minulla enää mitään mahdollisuuksia löytää miestä ja perustaa perhettä, kun en ole harjoitellut kotileikkejä? Iän puolesta alkaa olla kiirus:(
Kommentit (45)
vaatii sitten veronsa jossakin vaiheessa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Joo, kyllä tämä Sinkkuelämän jäljittely vaatii sitten veronsa jossakin vaiheessa.
mä käsitin, että ap oli tehnyt uraa.
on "elämä jo kunnossa, ja vain jokin puuttuu". Suomeksi tämä tarkoittaa usein sitä, että asunto on kivasti sisustettu ja siihen sisustukseen ja elämäntapaan sopivaa miestä shoppaillaan kuin sohvaa.
Jos sellaisella asenteella on liikkeellä (enkä väitä että AP on), se kyllä näkyy myös ulospäin. Joku toki aina onnistuukin.
Semmoinen fiilis, että ellet ole onnistunut saamaan vakituista parisuhdetta ja perhettä 25-vuotiaana niin kaikki toivo on jo mennyt.
toinen kokematon, jolla toinen jalka jo haudassa (30+)
jossain vaiheessa tulee narun pää käteen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Siinä uusiin ihmisiin tutustuessa on niin paljon muutakin mistä voi puhua, että mä sivuuttaisin tuon pitkän parisuhteen puutteen nopeasti ja köykäisesti ("ei ole Elämän Rakkautta vielä tullut vastaan, toki olen aina ajoittain seurustellut muttei ole vielä koskaan oltu kirkkoa varaamassa" tms.), ja siirtyisin sitten muihin aiheisiin.
Kävin itse aikanaan nettitreffeillä yhden miehen kanssa, joka teki (varmaan hermostuneisuuttaan) niin ison numeron omasta vakavien seurustelusuhteiden puutteestaan, että se tosiaan säikäytti mut. Ehkä se ei edes olisi ollut niin ongelma, mutta kun se jätkä itse vaikutti niin dramaattiselta asian tiimoilta niin tuli itsellekin väkisin sellainen olo että ehkä tässä tyypissä todella on jotain vikaa. Se siis kertoi seurusteluhistoriaansa niin kuin jakaisi elämänsä suurinta salaisuutta jota hädintuskin uskaltaa kenellekään paljastaa, ja ryyditti kertomusta sillä miten tämä varmaan pelottaa kaikki naiset tiehensä.
Tuskin se nyt mun elämäni mies olisi muutenkaan ollut, mutta nyt en halunnut edes toisille treffeille.
Tutulta kuulostaa - kävin kaltaisesi naisen kanssa treffeillä, ja tosiaan, en halua enää tässä iässä toistella kenenkään kanssa niitä ensimmäisten parisuhteiden virheitä.
pitkän parisuhteen kariutuminen osoita, että ei ole pätevyyttä suhteeseen. Miten itsenäisyys ja omin voimin toimeentulo voi olla negatiivinen merkki.
Hyvin yksiulotteisia mielipiteitä näissä vastauksissa on. Kun se oikea löytyy ja rakkaus leimahtaa, ei millään suhdecv:llä ole väliä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Siinä uusiin ihmisiin tutustuessa on niin paljon muutakin mistä voi puhua, että mä sivuuttaisin tuon pitkän parisuhteen puutteen nopeasti ja köykäisesti ("ei ole Elämän Rakkautta vielä tullut vastaan, toki olen aina ajoittain seurustellut muttei ole vielä koskaan oltu kirkkoa varaamassa" tms.), ja siirtyisin sitten muihin aiheisiin.
Mulle tulis tosta sellanen kiertopalkinto-fiilis, että nainen on enemmänkin harrastanu "kukasta kukkaan"- seurustelua.
Karju
Ja väitän, että järkevät ihmiset ovat niitä, jotka kokevat kokemattomuuden tässä tilanteessa hieman epäilyttäväksi.
Jos ihminen hyppää ajattelematta suhteisiin, ei hän paljoakaan tuollaista asiaa pohdiskele.
Tutulta kuulostaa - kävin kaltaisesi naisen kanssa treffeillä, ja tosiaan, en halua enää tässä iässä toistella kenenkään kanssa niitä ensimmäisten parisuhteiden virheitä.
Eikös se avioero tai pitkän parisuhteen kariutuminen osoita, että ei ole pätevyyttä suhteeseen. Miten itsenäisyys ja omin voimin toimeentulo voi olla negatiivinen merkki.Hyvin yksiulotteisia mielipiteitä näissä vastauksissa on. Kun se oikea löytyy ja rakkaus leimahtaa, ei millään suhdecv:llä ole väliä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tutulta kuulostaa - kävin kaltaisesi naisen kanssa treffeillä, ja tosiaan, en halua enää tässä iässä toistella kenenkään kanssa niitä ensimmäisten parisuhteiden virheitä.
pitkän parisuhteen kariutuminen osoita, että ei ole pätevyyttä suhteeseen. Miten itsenäisyys ja omin voimin toimeentulo voi olla negatiivinen merkki.Hyvin yksiulotteisia mielipiteitä näissä vastauksissa on. Kun se oikea löytyy ja rakkaus leimahtaa, ei millään suhdecv:llä ole väliä.
Onhan naisenKIN elämässä muita arvoja kuin parisuhde- ja perhemenestys. Itsekeseen eläessä on voinut saada analyyttisyyttä, sivistystä, monenlaista elämänkokemusta, sosiaalisia taitoja yms, jotka rikastuttavat myös parisuhdetta.
Ei se ole naisen ainoa elämä, että alkaa tyttikseksi ja sitten vaimoksi ja äidiksi ja siinä sitten työnnetään emmaljungia lumihangessa. Opinnot kesken, töitä ei löydy, yksinäisyys vaivaa ja mies istuu mykkänä koneella tai telkkarin ääressä.
Mitä vikaa siinä on että elämä on kunnossa ja asunto kivasti sisustettu? Mitä sitten jos se näkyy ulospäin että vain jotain puuttuu. Tottakai parisuhteessa täytyy olla yhteiset arvot ja toiveet elämäntyylistä eli miehen pitää sopia omaan elämäntapaan.
on "elämä jo kunnossa, ja vain jokin puuttuu". Suomeksi tämä tarkoittaa usein sitä, että asunto on kivasti sisustettu ja siihen sisustukseen ja elämäntapaan sopivaa miestä shoppaillaan kuin sohvaa.
Jos sellaisella asenteella on liikkeellä (enkä väitä että AP on), se kyllä näkyy myös ulospäin. Joku toki aina onnistuukin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos suhde loppuu muutaman tapaamisen jälkeen siihen että ei ole ollut tarpeeksi entisiä niin ehkä siinä ei vaan sitten ollut tarpeeksi sitä jotain, ei kai kovin moni elämänsä miestä tai naista pelkästään tuolla perusteella diskaa jos on kauhean ihastunut jne?
36-vuotiaana en edes harkitsisi enää lasten hankkimista. Hyvässä lykyssä menee viel vuosia että pääsee sen "unelmien" miehen kanssa siihen hankintapisteeseen ja siinä vaiheessa on jo liikaa ikää lasten yrittämiseen.
Löysin itse elämäni miehen 34-vuotiaana, seuraavana vuonna olin raskaana. Sain esikoisemme kun olin 36v, toinen syntyi kun olin 38v ja nyt on aviomies ja kaksi lasta, enkä koe olevani mitenkään kummallinen. Ai niin, ja eka kierros menossa molemmilla, että ihan puppua väittää, että kaikki yli 30veet olisivat toisella kierroksella...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Myös sinkkunainen 36v, sillä erotuksella että yhden lapsen tein kun siltä tuntui. Tai siis tuntui, että en voi lykätä sitä loputtomiin.
En oikeastaan ole enää edes suonut ajatuksia parisuhteelle, kiirettä pitää muutenkin. No, ehkä mua odottaa yksinäinen vanhuus, mene tiedä, tai sitten muutan aikanani johonkin mummokommuuniin ;)
Tsemppiä ap, think positive!
Vai tiesitkö että susta tulee ehkä yh?
Myös sinkkunainen 36v, sillä erotuksella että yhden lapsen tein kun siltä tuntui. Tai siis tuntui, että en voi lykätä sitä loputtomiin.
En oikeastaan ole enää edes suonut ajatuksia parisuhteelle, kiirettä pitää muutenkin. No, ehkä mua odottaa yksinäinen vanhuus, mene tiedä, tai sitten muutan aikanani johonkin mummokommuuniin ;)
Tsemppiä ap, think positive!
luettuna kuin tarkoitin, tarkennanpa vähän: minä tosiaan koen niin, että olen jo parisuhteessa maksellut oppirahoja enkä haluaisi enää ajautua asetelmiin, jotka olen jo nähnyt. Kaipaan tässä vaiheessa ihmistä, joka on myös suurinpiirtein samassa tilanteessa ja ymmärtää mistä minä tulen ihmissuhteissa. Tämä olo minulle jäi treffeistäni tämän naisen kanssa. Toisaalta minulle tuli sellainen olo, että tässä ei todellakaan kerrota nyt kaikkea - se, että nainen ei ole reilusti päälle kolmekymppisenä seurustellut asumisesta puhumattakaan kenenkään kanssa viestii melko urautuneista tavoista. En usko, että niistä on mahdollista luopua niin helposti.
Entäs jos on seurustellut mutta ei ole lapsia? Minulla on se käsitys että reilusti yli 30-v lapsettomana naisena olen kummajainen miesten mielestä, että jotenkin pitävät huonompana kuin naista jolla on lapsia...toivottavasti kaikki eivät noin ajattele.
ei ole enää suinkaan järjen ohittava automaatio.
Jos suhde loppuu muutaman tapaamisen jälkeen siihen että ei ole ollut tarpeeksi entisiä niin ehkä siinä ei vaan sitten ollut tarpeeksi sitä jotain, ei kai kovin moni elämänsä miestä tai naista pelkästään tuolla perusteella diskaa jos on kauhean ihastunut jne?
kattelet varmaan miehiä, jotka on 35-40 v.? EIkö? Tuon ikäiset miehet on yleensä eronneita tai ainakin avoliitossa olleita, monilla on jo lapsikin tullut matkan varrella tehtyä. Sillon lakaa olla varovaisempi ja moni ei ihan helposti esim. avioeron jälkeen lähde uuteen vakavaan suhteeseen. Jo ihan mahdollisten lastenkin takia on vaikea tuosta vaan muuttaa jonkun kanssa yhteen. Ja jos itsellä on lapsia, helposti ajattelee, että toisellakin olisi hyvä olla, jotta ymmärtäisi paremmin, mitä elämä lapsiperheessä on ja olisi ehkä helpompi hyväksyä toisenkin lapset.
Se, että miehet ovat varovaisia tuossa iässä ei välttämättä liity mitenkään sinun kokemattomuuteesi.
Eikä parisuhde todellakaan mene niin, että ensin pitäisi harjoitella jonkun kanssa, jotta osaisi sitten toimia oikein jonkun toisen kanssa. Eronneilla on suurin riski erota uudestaan, usein samoja virheitä toistetaan eikä niistä erossa oteta opiksi.
Itse arvostaisin sitä, ettet ole lähtenyt kenenkään kelkkaan vain siksi, että joku olisi, vaan jaksat odottaa sitä oikeaa.
Ns. "järkiperustelujen" painavuus kyllä muuttuu sen mukaan onko vahvaa tunnetta mukana vai ei.
Esim. jos ei ole kovin ihastunut niin se että toinen on vaikka köyhä ja työtön on vahva järkiperustelu suhdetta vastaan ja jos rakastumisen tunne on vahva niin se on paljon helpompi nähdä vaan elämän vaikeutena joka voitetaan yhdessä kun rakkautta riittää.
ei ole enää suinkaan järjen ohittava automaatio.
Jos suhde loppuu muutaman tapaamisen jälkeen siihen että ei ole ollut tarpeeksi entisiä niin ehkä siinä ei vaan sitten ollut tarpeeksi sitä jotain, ei kai kovin moni elämänsä miestä tai naista pelkästään tuolla perusteella diskaa jos on kauhean ihastunut jne?
Tälläkin palstalla toitotetaan sitä evankeliumia, että parisuhdetta ei missään nimessä saa haluta eikä etsiä, vaan pitää olla häikäisevän tyytyväinen omaan sinkkuelämäänsä, ja sitten sen oikean on tupsahdettava kohdalle sattumalta. Ja se tupsahdus tapahtuu JUURI siksi, ettet etsi etkä edes kaipaa mitään muutosta. Jos etsit suhdetta ja avoimesti haluat esim. perheellistyä, olet epätoivoinen etkä löydä ketään.
Kun tällä reseptillä elää sujuvasti nuoresta aikuisesta keski-ikään, on sitten nelikymppisenä kokematon. Mutta mitäs tuosta, ainakaan et sortunut olemaan "epätoivoinen", ja sehän oli tärkeintä.