Lue keskustelun säännöt.
Olen 36v sinkkunainen ja liian kokematon miesten kanssa
19.12.2010 |
Olen tehnyt uraa ja minulla on paljon kavereita ja harrastuksia. Välillä on mennyt vuosia, että en ole seurustellut enkä edes käynyt treffeillä. Silloinkin kun olen seurustellut, niistä ei ole tullut mitään vakavampaa. Nyt olen käynyt monilla treffeillä netissä tapaamieni miesten kanssa ja jotkut niistä olisivat olleet ihan kiinnostavia. Mutta monia epäilyttää se että minulla on niin vähän kokemusta parisuhteesta. Onko minulla enää mitään mahdollisuuksia löytää miestä ja perustaa perhettä, kun en ole harjoitellut kotileikkejä? Iän puolesta alkaa olla kiirus:(
Kommentit (45)
Ehkä ap:n kannattaa katsoa myös itseään nuorempia 30-35 ikäisiä miehiä, sekä niitä 35-40 vuotiaita jotka eivät vielä ole toisella kierroksella.
kattelet varmaan miehiä, jotka on 35-40 v.? EIkö? Tuon ikäiset miehet on yleensä eronneita tai ainakin avoliitossa olleita, monilla on jo lapsikin tullut matkan varrella tehtyä. Sillon lakaa olla varovaisempi ja moni ei ihan helposti esim. avioeron jälkeen lähde uuteen vakavaan suhteeseen. Jo ihan mahdollisten lastenkin takia on vaikea tuosta vaan muuttaa jonkun kanssa yhteen. Ja jos itsellä on lapsia, helposti ajattelee, että toisellakin olisi hyvä olla, jotta ymmärtäisi paremmin, mitä elämä lapsiperheessä on ja olisi ehkä helpompi hyväksyä toisenkin lapset.
Se, että miehet ovat varovaisia tuossa iässä ei välttämättä liity mitenkään sinun kokemattomuuteesi.
Eikä parisuhde todellakaan mene niin, että ensin pitäisi harjoitella jonkun kanssa, jotta osaisi sitten toimia oikein jonkun toisen kanssa. Eronneilla on suurin riski erota uudestaan, usein samoja virheitä toistetaan eikä niistä erossa oteta opiksi.
Itse arvostaisin sitä, ettet ole lähtenyt kenenkään kelkkaan vain siksi, että joku olisi, vaan jaksat odottaa sitä oikeaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tutulta kuulostaa - kävin kaltaisesi naisen kanssa treffeillä, ja tosiaan, en halua enää tässä iässä toistella kenenkään kanssa niitä ensimmäisten parisuhteiden virheitä.
luettuna kuin tarkoitin, tarkennanpa vähän: minä tosiaan koen niin, että olen jo parisuhteessa maksellut oppirahoja enkä haluaisi enää ajautua asetelmiin, jotka olen jo nähnyt.
Kaipaan tässä vaiheessa ihmistä, joka on myös suurinpiirtein samassa tilanteessa ja ymmärtää mistä minä tulen ihmissuhteissa.
Tämä olo minulle jäi treffeistäni tämän naisen kanssa. Toisaalta minulle tuli sellainen olo, että tässä ei todellakaan kerrota nyt kaikkea - se, että nainen ei ole reilusti päälle kolmekymppisenä seurustellut asumisesta puhumattakaan kenenkään kanssa viestii melko urautuneista tavoista.
En usko, että niistä on mahdollista luopua niin helposti.
voi olla, että ap on liian itsenäinen ja ei valmis kompromisseihin mitä suhteissa pitää aina olla.
itselläsi on vaikeuksia, jos teet parisuhteesta noin monimutkaisen.
t. 43 v ja se oikea tuli puoli vuotta sitten
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mullakin oli suht vähäiset kokemukset parisuhteesta, kun tämän miehen löysin, samoin hänellä. Molemmilla oli muutama lyhyehkö suhde takana. Olimme tietenkin sua nuorempia (minä olin tuolloin 27), mutta pohjimmiltaan kyse samasta asiasta.
Jos nyt OIKEASTI haluat vakiintua ja ennen kaikkea perustaa perheen, suosittelen nettideittailua. Se ei maineestaan huolimatta ole vain luusereille, mulla on yksi tuttavapariskunta, joka on löytänyt toisensa noin. He ovat molemmat hyvännäköisiä ja mukavia, molemmat tohtoreita ja ainakin miehellä on ollut todella paljon vientiä naismarkkinoilla (naista en tunne niin hyvin, että tällaisen asia tietäisin). He ovat nyt naimisissa ja perheellisiä, tapasivat toisensa Suomi24:n kautta.
Hyviä miehiä ON markkinoilla, esim. mun yhden ystävän kaveri, mutta hän asuu valitettavasti Australiassa.
Hyviä miehiä ON markkinoilla, esim. mun yhden ystävän kaveri, mutta hän asuu valitettavasti Australiassa.
t. miehiin pettynyt ikisinkku
Sisältö jatkuu mainoksen alla
36-vuotiaana en edes harkitsisi enää lasten hankkimista. Hyvässä lykyssä menee viel vuosia että pääsee sen "unelmien" miehen kanssa siihen hankintapisteeseen ja siinä vaiheessa on jo liikaa ikää lasten yrittämiseen.
31v miehen, joka on ihan kunnolinen ja kouluttautunut.
Kelpaisiko?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
voi olla hienoa, ettet ole toisella kierroksella, kuten suurin osa, vaan voisitte perustaa oman uuden perheen ja kodin alusta asti.
älä ajattele niin negatiivisesti!
31v miehen, joka on ihan kunnolinen ja kouluttautunut.
Kelpaisiko?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En ole ap, mutta jos kaksi kokematonta etsii toisiaan, niin miten asiasta kannattaisi mainita esim. netti-ilmoituksessa? Ettei tulisi samantien leimatuksi sellaiseksi "niin kamala, ettei kukaan ole huolinut" tms. tyypiksi.
olet vapaa, ei vastuita. lapseton jne
Sisältö jatkuu mainoksen alla
36-vuotiaana en edes harkitsisi enää lasten hankkimista. Hyvässä lykyssä menee viel vuosia että pääsee sen "unelmien" miehen kanssa siihen hankintapisteeseen ja siinä vaiheessa on jo liikaa ikää lasten yrittämiseen.
olet vapaa, ei vastuita. lapseton jne
ei tauteja! :)
että työ on kuljettanut ja Sitä oikeaa ei ole vielä löytynyt, ehkä löytäisimme toisemme näin
tms
tarkottaa ettet ole humputellut vaan painanut töitä ja ettei luult. esim. (hankalaa ja kipeää) avioeroa taustalla, mikä on plussaa.
Lisäksi he ajattelevat että olen kauhean nirso, kun "kukaan ei ole kelvannut" minulle tähän ikään mennessä. Minulla on muutenkin sellaisia kokemuksia että jos edetään tapailuun niin vaikuttaa siltä että miehet odottaa koko ajan saavansa minulta lähtöpassit ja ovat kauhean varovaisia.
Kun minulla ei ole kokemusta pitkistä parisuhteista, en varmaan siksi ymmärrä, mikä siinä kokemuksessa on niin tärkeää. Eikö se yksi pitkä parisuhde voi olla loppuelämän pituinen? Ja eikö meillä kaikilla ole urautuneita tapoja ja eikö joustavuus ole enemmän luonteenpiirre kuin opittu taito?
ap
luettuna kuin tarkoitin, tarkennanpa vähän: minä tosiaan koen niin, että olen jo parisuhteessa maksellut oppirahoja enkä haluaisi enää ajautua asetelmiin, jotka olen jo nähnyt.
Kaipaan tässä vaiheessa ihmistä, joka on myös suurinpiirtein samassa tilanteessa ja ymmärtää mistä minä tulen ihmissuhteissa.
Tämä olo minulle jäi treffeistäni tämän naisen kanssa. Toisaalta minulle tuli sellainen olo, että tässä ei todellakaan kerrota nyt kaikkea - se, että nainen ei ole reilusti päälle kolmekymppisenä seurustellut asumisesta puhumattakaan kenenkään kanssa viestii melko urautuneista tavoista.
En usko, että niistä on mahdollista luopua niin helposti.
olet vapaa, ei vastuita. lapseton jne
ei tauteja! :)
suojaamattoman.
hakee kokemuksia ja kasvaa ihmisenä. En kiistä ettenkö voisi rakastua vielä lähes nelikymppisenäkin kokemattomaan naiseen, mutta kyllä se, että ihminen on lähes neljäkymmentä ilman että hänellä on ollut minkäänlaista parisuhdetta viestii jostakin.
Ensimmäisenä tietysti tulee se ajatus, että kukaan ei kelpaa sinulle, etkä pysty sitoutumaan.
Toisena tulee mieleen, että sinussa itsessäsi on jotakin vikaa, salaat jotakin.
Kummankaan ei TIETENKÄÄN tarvitse olla totta, nyt puhutaan vain mielikuvista.
Aika hankalaa saattaa tosiaan olla muuttaa ensimmäistä kertaa toisen ihmisen kanssa yhteen nelikymppisenä.
Näin ne juuri ne tapaamani miehet on ajatelleet. Lisäksi he ajattelevat että olen kauhean nirso, kun "kukaan ei ole kelvannut" minulle tähän ikään mennessä. Minulla on muutenkin sellaisia kokemuksia että jos edetään tapailuun niin vaikuttaa siltä että miehet odottaa koko ajan saavansa minulta lähtöpassit ja ovat kauhean varovaisia.
Kun minulla ei ole kokemusta pitkistä parisuhteista, en varmaan siksi ymmärrä, mikä siinä kokemuksessa on niin tärkeää. Eikö se yksi pitkä parisuhde voi olla loppuelämän pituinen? Ja eikö meillä kaikilla ole urautuneita tapoja ja eikö joustavuus ole enemmän luonteenpiirre kuin opittu taito?
ap
luettuna kuin tarkoitin, tarkennanpa vähän: minä tosiaan koen niin, että olen jo parisuhteessa maksellut oppirahoja enkä haluaisi enää ajautua asetelmiin, jotka olen jo nähnyt.
Kaipaan tässä vaiheessa ihmistä, joka on myös suurinpiirtein samassa tilanteessa ja ymmärtää mistä minä tulen ihmissuhteissa.
Tämä olo minulle jäi treffeistäni tämän naisen kanssa. Toisaalta minulle tuli sellainen olo, että tässä ei todellakaan kerrota nyt kaikkea - se, että nainen ei ole reilusti päälle kolmekymppisenä seurustellut asumisesta puhumattakaan kenenkään kanssa viestii melko urautuneista tavoista.
En usko, että niistä on mahdollista luopua niin helposti.
Olen 38v mies, eronnut, ja minulla on lapsia. Minun on hyvin vaikeaa kuvitella, että lapseton ihminen voisi noin sujuvasti tulla osaksi arkeamme.
En myöskään aio kovinkaan äkkiä esitellä lapsilleni uutta äitipuolta. Jos sinulla on kovinkin kiire suhteeseen, se karsii melkoisen tehokkaasti itseni kaltaisia lastensa kanssa paljon tekeviä ja osin asuvia miehiä.
Eri asia ovat sitten ne miehet, jotka eivät pidä yhteyttä mahdollisiin lapsiinsa syystä tai toisesta.