Mitä haluaisit pojastasi isona tulevan?

kun nyt miehen kanssa ollaan molemmat akateemisia, niin toivon akateemista uraa myös pojallemme. Mieluiten tietysti sellaista, joka työllistäisi hyvin ja pystyisi turvaamaan itselleen ja mahdolliselle perheelleen taloudellisen toimeentulon. Esim. lääkäri, proviisori, juristi, ekonomi tai DI ovat hyviä vaihtoehtoja.

Mä haluaisin, että mun pojistani tulee hyviä ihmisiä, hyviä vastuuntuntoisia miehiä, sellaisia joilla on hyvä itsetunto, miehiä jotka ovat tarpeeksi vahvoja ja herkkiä itkeäkseen ja jotka osaavat keskustella. Sellaisia jotka osaavat kasvattaa omista lapsistaan yhtä hyviä kuin itse ovat. Näillä samoilla metodeilla.

on merkitys.

Ripeä työmies.

Ei siis huumeille, päihteille, rikoksille, ja vastuuttomalle seksuaaliselle käytökselle. Ja rehellistä työtä pitää ihmisen tekemän, opiskellen vähän tai paljon enemmän.

Siinä on jo paljon.

Ja vielä kun terveenä pysyisi, eikä pääkään sairastuisi.

Saa tehdä mitä haluaa, tietysti olisin iloinen ja ylpeä jos kouluttautuisi akateemisesti, mutta toisaalta joku muukin työ on ihan yhtä ok.

Poika vaikuttaa tällä hetkellä kuitenkin tarpeeksi älykkäältä ja keskittymiskykyiseltä opintoja ajatellen. Ja on sellainen hymypoika, josta saa olla ylpeä nyt jo.

Ihana vastaus! :)

Pojan ilmaisutaito on loistava, ajatukset syvällisiä sekä erittäin oivaltavia.



Käytännössä kirjailijan ammatti on niin hankala, että toivoisin rinnalle "oikeaakin" ammattia - mutta toivoisin, että pojan kielellinen lahjakkuus ja erityinen ajatusmaailma tulisi jollain tavalla hyödynnettyä.

En ole osannut tällaista edes miettiä, ennen av:tä, kuten en monia muitakaan asioita, kuten joulukorttien määrää, tai sitä että häälahja vastaa tarjoilun kustannuksia. Minä kun olin antanut aina lahjan lahjana, ja ajatellut että se lähettää joulukortin joka jaksaa. Tuntuu että elämän perusarvot ovat ihmisillä hukassa!? :(

lapselle akateemista uraa. En edes lääkäriksi.



Toivon, että hän olisi rehellinen työmies ja saisi tehdä sitä, mistä tykkää ja millä palkalla elää.



Kuten tuolla joku sähkömiehen vaimo sanoi, hänen miehensä työ ei ole raskasta ja rahaa tulee. Rehellinen työ.



Yhdelle pojalle jopa olen ehdotellut lähihoitajan ammattia. On hoivaviettinen poika ja mielestäni sopisi hyvin joko lasten kanssa tai mielenterveyspuolelle.

Mikäkö minua ilahduttaisi? Lääkäri! Ja miksi? Koska olisin halunnut itsekin lääkäriksi.



Poika on kuitenkin hyvin kiinnostunut tekniikasta ja matikasta, joten eiköhän siitä joku nörttiteekkari tule. :D Uskoisin kuitenkin itsekin olevani onnellisin, kun lapsi löytäisi ammatin, jossa on itse onnellinen ja jossa viihtyy.

niin on siinä hyvä, tekee parhaansa ja kehittää jatkuvasti itseään.



Itseäni kiinnostaa tutkijan ura - olisi kiva jos joku lapsista sen tekisi, ihan sama tytöt vai pojat.



Urheilijaa en haluaisi lapsistani, vaikka poika suunnitteleekin ryhtyvänsä jalkapalloilijaksi. Toki jos haluaa, niin tuetaan. Enkä kyllä taiteilijaa tai kirjailijaa, vaikka saavat niitä sivutoimisesti tehdä, mutta en haluaisi sellaiseksi, joka tekee vain sitä ja elää jollain apurahoilla.



Muuten ei mitään väliä. Kunhan itse tykkää ja parhaansa tekee.

Enpä ole miettinyt asiaa, mutta nyt mietittyäni, toivon ettei poika hakeudu ainakaan siivousalalle. Ei ole lahjoja siihen. Käsityö- ja taidekaan ei ole hänen juttunsa. Poika on selkeästi matemaattisesti lahjakas, kuten isänsäkin, mutta ei mikään käytännön ihminen. Joku insinööri... Uskoisin pojan olevan onnellinen Lego-insinöörinä tai peliohjelmoijana.



(pojalla nyt ikää 9 vuotta)

että pikku-ukkelista ei tule mitään, mitä isänsä on:



juoppo, ex-huumekuski, nyk.tuurinarkki, epärehellinen, ex-kaikkeapaneva, masentunut, uhkaileva, huutava, huonosti kommunikoiva, tunteeton, huono isä.



jos nuo välttää, niin minulle riittää! ;)

kun kirjoitin, että en välttämättä toivo pojasta akateemista.

Nähtävästi sensuroitu:)

Siivoojaäiti, oletko haaveammatissasi?

Jostain syystä tämä on se ala mistä pidän. Pienenä likkana jo parhaat leikit oli niitä missä sai ämpärin ja luutun kanssa viuhtoa :-).