Sektioäidit

kunhan synnytys on ollut turvallinen.

Anteeksi, tähän ketjuun en kuulu, en ole kokenut sektiota (enkä kyllä tuomitsekaan heitä jotka ovat sen kokeneet :) ) Vaan juuri tämähän se on pääasia kun lapsen saa :)

Tuli sitten alakautta tai sektiolla :)

Anteeksi vielä kun tuppauduin ketjuun :)

Mutta siitä on jo aikaa tasan 16 vuotta. Joten ei enää.



Nykyisin uskallan jo kertoa ihan ääneen, että toinen lapsi syntyi pelkosektiolla. Kukaan ei ole asiaa minulle kommentoinut (fiksuja ystäviä ja kavereita) ääneen, että mitä hittiä...?



Mutta - totuuden nimissä on sanottava, ettei todellakaan harmita. Ja toisesta sektiosta on kaksi vuotta.

sektioketjut ovat täällä pelkkää provoilua. Itse asiassa on (minun mielestäni) aika hupaisaa, että joku tuntee itsensä epäonnistuneeksi synnyttäjänä tai äitinä, jos alatiesynnytys ei jostain syystä onnistukaan. Sektioon johtavia syitä on niin paljon ja kaikkein vähiten nainen voi vaikuttaa esimerkiksi omaan anatomiaansa. Lähinnä ajattelisin, että alatiesynnytyksen epäonnistuminen (hätäsektioon joutuminen) on kätilön tai lääkärin vika, kun ammatti-ihmisinä eivät ole osanneet tehdä oikeita johtopäätöksiä ajoissa. Kaikkea ei voi etukäteen luonnollisestikaan tietää, mutta mutta harvemmin synnyttäjä itse voi vaikuttaa perä- tai poikkitilaan, synnytyskanavan tai lantion tilavuuteen, napanuoran kiertymiseen tms.

En tuntenut epäonnistuneeni synnyttäjänä,mutta olisin halunnut kokea alatie synnytyksen loppuun saakka.



Minulle on tehty kaksi kiireellistä sektiota ja sen ensimmäisen jälkeen harmitti aika paljonkin.

Normaalisti alkanut synnytys kun päätyi 27h jälkeen sektioon.

Ja vaikka siinä vaiheessa kun lääkäri sanoi että sektio tulee olin lähinnä helpottunut siitä.

Olin tuolloin jo todella kipeä ja väsynyt.

Mutta siis kun vauva oli syntynyt harmitti se että se meniniin kuin meni.



Tosinvauva joutui sitten teholle (koska oli kerennyt saada jonkin tulehduksen) ja siinä oli paljon muutakin ajateltavaa kuin yksi sektio.



Toinen synntys päätyi sektioon 19½h synnytyksen käynnistymisestä, tuolloin se oli jo kuitenkin pikkaisen oletettavissa joten ei ihan niin kova paikka ollut.



Jos joskus kolmas saadaan (yritystä nyt parisen vuotta) Tulee automaattissesti suuniteltu sektio.

Ja eipä se loppujenlopuksi enää harmita, jos vaan sinne asti joskus päästäisiin!



Noissa sekstioissa kurjinta on ollut se kun leikkaus-salistajoutuu suoraan heräämöön ja lapsen saa syliin vasta sitten kun sieltä pääsee osastolle :(.

Tuntuu, että jäin taas kerran porukan ulkopuolelle. Olisin halunnut edes kokea synnytyssupistuksia, kun olin kuitenkin saanut nauttia kuukautissupistuksista vuosikausia. Olisin halunnut verrata niitä. Toisekseen kukaan ei enää olisi voinut huudella niistä rumasti ja ilkkua, etteivät ne ole yhtikäs mitään. Kyllä ne toimintakyvyttömäksi tekevät, vaikkeivät synnytykseen verrattuna pahoja olisikaan.



Alun "hormoonihuuruissa" ei harmittanut tippaakaan, mutta parin viikon sisällä alkoi tuntua tosiaan ulkopuolelle jääneeltä. Tosin silloin olinkin lähinnä tyytyväinen siitä, että lapsi oli syntynyt terveenä ja siitäkin, että raskaus oli vihdoin päättynyt.



Sekin muuten harmittaa, että koska kohtua piti mennä leikkelemään, seuraavien raskauksien riskit ovat suuremmat.



Toosan kunnosta sen sijaan olen tietysti hyvilläni. Eikä ole pidätysvaikeuksiakaan.

Siis ihan alussa olin tyytyväinen lapsen terveydestä ja raskauden päättymisestä, enkä viikkojen päästä.



Tuo muuten, että olisi kova pala saada lapsi syliin vasta tuntien päästä - ei mennyt noin minulla. En ollut yhtään pahoillani siitä, että sain lapsen syliini vasta kahden vuodokauden iässä. Leikkaussalissa olin saanut kyllä vähän halia häntä, mutta siinä se. Olen aina luullut olevani erityisen tunteellinen, mutta näköjään en ihan olekaan. :)

synnytin kuitenkin 3 alakautta

Tai no ehkä nuorena hieman pohdin, millaisi ne kivut ovat.

Mutta en enää. Uskallan jopa kertoa ihan kaikille, että toinen sektio oli elektiivinen.

Eka oli kiireellinen sektio.

--

Ihan absurdi kysymys.

Miksi olisi vaarannettu minun tai vauvojeni terveys ja henki?



T: 4x sektioäiti, joka on kerran synnyttänyt alateitsekin, silloin kuolleen vauvan

ja toinen sektio,molemmat siis koettu, mutta minua harmittaa se, etten saanut koskaan kokea luonnollista synnytyksen käynnistymistä, tuo ensimmäinen synnytys käynnistettiin.

sektioketjut ovat täällä pelkkää provoilua. Itse asiassa on (minun mielestäni) aika hupaisaa, että joku tuntee itsensä epäonnistuneeksi synnyttäjänä tai äitinä, jos alatiesynnytys ei jostain syystä onnistukaan. Sektioon johtavia syitä on niin paljon ja kaikkein vähiten nainen voi vaikuttaa esimerkiksi omaan anatomiaansa. Lähinnä ajattelisin, että alatiesynnytyksen epäonnistuminen (hätäsektioon joutuminen) on kätilön tai lääkärin vika, kun ammatti-ihmisinä eivät ole osanneet tehdä oikeita johtopäätöksiä ajoissa. Kaikkea ei voi etukäteen luonnollisestikaan tietää, mutta mutta harvemmin synnyttäjä itse voi vaikuttaa perä- tai poikkitilaan, synnytyskanavan tai lantion tilavuuteen, napanuoran kiertymiseen tms.

Näin jälkeen päin ajateltuna, että niin ajattelin joskus :) Tosin olen useiden naisten kuullut kertovan samanlaisia kokemuksia riippumatta synnytystavasta, epäonnistumisen kokemuksia, tarkoitan.

Uskon, että elän elämäni täysin onnellisena loppuun asti, vaikken ole kokenut alatiesynnytystä. Terve lapsi sentään löytyy talosta.

sektioketjut ovat täällä pelkkää provoilua. Itse asiassa on (minun mielestäni) aika hupaisaa, että joku tuntee itsensä epäonnistuneeksi synnyttäjänä tai äitinä, jos alatiesynnytys ei jostain syystä onnistukaan. Sektioon johtavia syitä on niin paljon ja kaikkein vähiten nainen voi vaikuttaa esimerkiksi omaan anatomiaansa. Lähinnä ajattelisin, että alatiesynnytyksen epäonnistuminen (hätäsektioon joutuminen) on kätilön tai lääkärin vika, kun ammatti-ihmisinä eivät ole osanneet tehdä oikeita johtopäätöksiä ajoissa. Kaikkea ei voi etukäteen luonnollisestikaan tietää, mutta mutta harvemmin synnyttäjä itse voi vaikuttaa perä- tai poikkitilaan, synnytyskanavan tai lantion tilavuuteen, napanuoran kiertymiseen tms.

Mutta samalla tavalla voi kokea itsensä huonoksi jonkin muun fyysisen ominaisuuden vuoksi.

Nyt ei näköjään väsymyksen takia onnistu perusteleminen. :) Mutta kyllä meistä aika moni kokee epäonnistuneensa erilaisissa asioissa siitä huolimatta, että syy oli synnynnäinen tai vaikka onnettomuuden tai sairauden aiheuttama.