Sektioäidit

Alatiesynnytys on oikea, todellinen ja luonnollinen synnytys. Sektio on leikkaus, ei siis synnytys, vaikka voi kai sitä selitellä miten tahansa. ;-) Ja mitä repeämiseen tulee; synnytin alateitse ja ensisynnyttäjänä yli 3 kg lapsen repeämättä.

koska synnytin esikoisen ja lapsi lukumäärä olisi jäänyt tuohon ellen olisi saanut sektiota seuraavien kanssa. eli kolme sektiota alatien jälkeen.

Toinen lapsi syntyi alateitse, mutta en muuttunut ihmisenä täydemmäksi.

Kärsikää te vaan virtsankarkailusta ja geishakuulista :)

jonka ansiosta minä ja lapsi jäätiin eloon.

jälkeen mitään merkitystä. Alkuviikoilla sektiohaava on aika hankala, toisaalta niin on myös revennyt tai viiletty emätin. Lapsen saaminen ei ole mitään juhlaa naiselle fyysisesti.

lapsellekin ongelmia, tosin pahempi olisi ollut, jos ei lasta olisi leikattu ulos. Mutta mulla ei ainakaan ole ollut alateiden jälkeen mitään ongelmia fyysisesti, olen selvinnyt ilman repeämiä ( kolmen tikin nirhauma oli pahin), mutta sektiossa on AINA se iso haava ja tikkejä seitsemässä kerroksessa. Se on ihan eri luokan operaatio kuin normaali synnytys.

Alatiesynnytys on oikea, todellinen ja luonnollinen synnytys. Sektio on leikkaus, ei siis synnytys, vaikka voi kai sitä selitellä miten tahansa. ;-) Ja mitä repeämiseen tulee; synnytin alateitse ja ensisynnyttäjänä yli 3 kg lapsen repeämättä.

edes oikea nainen ja äiti jos et yhtään edes revennyt.

Kärsikää te vaan virtsankarkailusta ja geishakuulista :)

Muuten ei tarvitsisi noin lapsellisesti kommentoida. Pikkusen taidat kuitenkin tuntea itsesi epäonnistuneeksi?

Vaikka jouduinkin loppujen lopuksi kiireelliseen sektioon.



Mutta se harmittaa kovin että näin lapseni vasta hänen ollessaan liki 4h vanha ja samoiten se että koko tuon ajan lapsen oli annettu huutaa nälkäänsä :(



Kokemus vaan varmisti sen että jos toinen tulee,se on sitten sektio suoraan..Tämän ensimmäisenkin piti kuulema mahtua.



Ja 24 voi mennä johonkin toiseen ketjuun pohtimaan onko sektio synnytys vaiko ei...

Miksi kysyt? Saa luvan tulla kakkonenkin sektiolla.

pelkoni oli joutua synnyttämään sektiolla ja niin valitettavasti kävi. toivon, että toisen saan synnyttää alateitse, muuten en tule ikinä kokemaan sitä. ja tämän ekan kohdallakin sain kyllä "nauttia" supistuksista 20h :)

Tai no, olisin helposti valinnut toisekin sektion, mutta toka tuli alakautta. En silti tunne itseäni yhtään paremmaksi. Miksi alatie olisi se ainoa oikea?

kun välillä siitä puhutaan. Minua itseäni joskus asia harmitti silloin alkuvaiheen hormonihuuruissa, mutta ei enää nykyisin. Lapset isompia jo.

-ap

ja tätä kakkostakin synnytin 12 tuntia ja reilun tunnin ponnistusvaihettakin... :(



Tavallaan koen siis synnyttäneeni kakkostakin alakautta. Kun jouduttiin sektioon, oli vauva niin tiukasti kanavassa kiinni, että kätilö työnsi alakautta, kun lääkäri veti, ja varsin rajua se homma oli.



Ymmärrän haikailun alatiesynnytykseen sellaisten kohdalla, jotka eivät sitä ole ikinä kokeneet, mutta kun kokee tavallaan molemmat samalla kertaa - ja kummastakin ne huonoimmat puolet - niin toivoo vaan seuraavaksi sellaista siistiä ja jännityksetöntä suuniteltua sektiota... Varmaan joudun pelkopolin kautta käymään, jos ikinä annan sille kolmoselle luvan tulla.

En näe mitään syytä, miksi harmittaisi. Äitiys on ihan jotain muuta kuin synnytystapa. Ihan täyttä perhe-elämää on adoptioäideilläkin.

jälkeen mitään merkitystä. Alkuviikoilla sektiohaava on aika hankala, toisaalta niin on myös revennyt tai viiletty emätin. Lapsen saaminen ei ole mitään juhlaa naiselle fyysisesti.

koska en päässyt pelvimetriaan, vaikka epäilin ettei vauva mahdu syntymään. (Syitäkin löytyy) No niinhän siinä kävi että pitkän ja kivuliaan synnytyksen jälkeen jouduin hätäsektioon.

sektion ja alatien- molemmat hyviä kokemuksia. Ei harmita mikään.

miksi pitäisi harmittaa? Asiat yleensä menevät siten kuin ne on tarkoitettu. En ole koskaan ajatellut kenenkään muun tai itseni kohdalla, että synnyttäminen alakautta olisi sellainen meriitti, jonka henkilökohtaisesti haluaisin ehdottomasti kokea, jota ilman olisin huonompi äiti tai nainen. ;) Olen onnellinen äitiydestäni, mutta aivan sama millä lailla lapsi on tullut maailmaan, kunhan synnytys on ollut turvallinen.

miksi pitäisi harmittaa? Asiat yleensä menevät siten kuin ne on tarkoitettu. En ole koskaan ajatellut kenenkään muun tai itseni kohdalla, että synnyttäminen alakautta olisi sellainen meriitti, jonka henkilökohtaisesti haluaisin ehdottomasti kokea, jota ilman olisin huonompi äiti tai nainen. ;) Olen onnellinen äitiydestäni, mutta aivan sama millä lailla lapsi on tullut maailmaan, kunhan synnytys on ollut turvallinen.

Ei se ollut mikään olettamus, että PITÄISI. Lähinnä kysymys, josta käsittääkseni täällä palstalla jatkuvasti keskustellaan. Itse olen myös onnellinen kahdesta terveestä lapsestani ja omasta terveydestäni, mutta muistan vain alkuvaiheen hormonipöllyssä sitä jotenkin kuvitteli epäonnistuneensa, vaikka onnistuikin saamaan kaksi tervettä lasta, enkä tod. tunne enää niin, enkä oleta tosiaankaan, että TARVITSISI tuntea.

-ap