Lue keskustelun säännöt.
Teinillä vaativa joukkuelaji harrastuksena, jossa kova kilpailu paikoista joukkueessa
17.12.2010 |
Laji antaa kyllä paljon, mutta välillä on kausia, että tuntuu, ettei kehity ja osaa. Kokee, että muut vain kehittyy ja menee ohi. Kokee, että pikkusiskokin on taitavampi. Tuntuu niin pahalta, kun harrastuksen pitäisi tuottaa iloa eikä surua. Tuohan tuo laji paljon iloakin ja sitä haluaa harrastaa itse. Harkkoja on monta tuntia 6xvko:ssa. Nyt on aika väsynyt. Välillä tuntuu, että pääsisi helpommalla, kun lopettaisi harrastuksen, joka vielä kovin kalliskin. On harrastanut lajia 7 vuotta. Joskun ennenkin ollut tuollainen vaihe, että kokee, ettei kehity ollenkaan ja haluaisi olla parempi, mutta sitten onkin päässyt eteenpäin ja oppinut. Koulu sujuu loistavasti ja muuten asiat kunnossa, mutta kurjalta tuntuu nyt, kun harkkojen jälkeen kotona itketään ja kiukutellaan...:( Onko muita kilpaurheilijoiden vanhempia täällä? Ehdotin, että katsoo nyt tämän kevään vielä ja tekee sitten ratkaisunsa. Jos ei tunnu tilanne helpottavan, niin sitten lopettaa. Toisaalta on aina tottunut käymään harkoissa ja siellä on tärkeä kaveripiiri, mistä on vaikea luopua. Kokee myös asian niin, että luuserit lopettaa:(
Kommentit (33)
itse murrosikäisten tyttöjen kilpaurheiluvalmentajana suosittelen juttelemaan valmentajan kanssa. Jos ei ole aivan pässi. En tiedä millaista on poikien kohdalla, mutta tytöille murrosikä ja esim kuukautisten alkaminen voi urheilussa olla pahakin kriisi.
Omassa ryhmässäni olen muutamia teinejä pitänyt "kiinni" lajissa, vaikka halusivat lopettaa, ottamalla mukaan esim. nuorempien apuohjaajiksi tai kevyemmin harjoittelevien ryhmiin. Useassa tapauksessa ovat pienen tauon jälkeen taas innolla mukana ja hyvällä asenteella myös. Eikä taidoille puolen vuoden kevyemmin ottaminen välttämättä ole niin katastrofaalista kuin voisi kuvitella. Päin vastoin, usein liialla harjoittelulla voi saada paljonkin tuhoa aikaiseksi.
Jollekin voi olla tosi kova pala juuri tuo, että sisko menee taidoissa ohi tai muu nuorempi. Sellasta elämä on. Todella harva on paras ja harvempi aina paras. Silti voi nauttia omasta kehityksestä. Joillekin valitettavasti ainoa tavoite on olla paras, ja kun huomaa, ettei rahkeet riitä siihen loppuu koko harrastus. Vaikka olisi vielä paljon mahdollisuuksia kehittyä, eli ei kuitenkaan saavuteta sitä omaa parasta tasoa, johon valmentajien pitäisi kaikkia auttaa pääsemään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Oletteko keskustelleet asiasta? Olisiko joku toinen laji mieluisampi, joka lähellä omaa? Aika rajulta kuulostaa, että harkat 6 kk viikossa. Ei oikeastaan ehdi sitten muuta kuin koulua käymään ja harrastamaan lajia. Siinä voi jäädä paljosta paitsi?
Harrastaako itsensä vai teidän vanhempien takia?
Laji vaatii todella paljon koko perheeltä. Olisi suuri helpotus, jos lopettaisi lajin. En kuitenkaan halua itsekkäistä syistä painostaa lajin lopetukseen, koska siitä on myös paljon iloa ja hyötyä. Jos teini päätyy lopettamaan, niin tuen häntä siinä ratkaisussa. Rakastaa kuitenkin lajia, joten aika vaikea on siitä irrottautua, sillä elämäntapahan se jo on...On harrastanut aiemmin myös tanssia, mutta joutui sen lopettamaan ajan puutteen takia pari vuotta sitten. Nyt, kun oli pahä päivä, katui sen lopetusta ja tämän lajin valintaa. Haluaa kuitenkin kilpaurheilla, joten ei pystyisi palaamaan enää siinä mielessä tanssiin, kun ikää on 15 v. Vanhat tanssikaverit ovat jo kaukana edellä. Toki voisi siirtyä harrastajaksi, mutta se ei nyt tällä haavaa häntä tunnu tyydyttävän. Itsekin ehdotin noita muita liikuntaharrastuksia, mutta ei ne nyt ainakan tunnu tyydyttäviltä nekään...vaatii itseltään ihan liikaa. Kävin illalla läpi noita hyviä asioita elämässä ja taitoja missä on hyvä (ka aina yli 9,5), mutta ne ei tuntunut nyt miltään vaan se ettei ole tarpeeksi hyvä omassa lajissaan..toivotaan, että huomenna on parempi päivä...harkat heti aamulla kasilta...:/niinkuin ylihuomennakin...
Ajankäyttö on hyvin suunitelmallista. Pianoa soittaa omaksi ilokseen ja tekee jossain välissä käsitöitä. Aikaa kavereille on lähinnä koulussa ja välillä vapaallakin. Kavereita nähdään siellä harkoissa myös. Parhaat koulukaverit kilpaurheilee myös, joten ymmärtävät toisiaan ja ystävyys tuntuu kestävän vähästä yhteisestä vapaa-ajasta huolimatta.
Tuo oman kehityksen huomaaminen on ihan hirmu tärkeää. Muistan, kuinka tyttö kamppaili vielä kesäkuussa joidenkin liikkeidensä kanssa, jotka nyt osaa. Koitan aina muistuttaa niistä, MUTTA kun jonkun oppii, niin taas pitäisi oppia uusia ja vaikeampia juttuja. Niitähän riittää eikä niitä kaikkia opi kuin aivan huiput...Muutoin tyttö tuntuu tasapainoiselta ja omaa todella hyvän ruokahalua, joten en usko, että painon kanssa tulee ongelmia. Liikkuu niin paljon, että pysyy hoikkana. Tosiaan tuolla koulumenestyksellä yritän hänen itsetuntoaan pönkittää. Lisäksi hänellä on hyviä kavereita. Tosin hekin kilpaurheilojoita eri lajeissa vain. Kyllä silti tuo harrastus syö hänen itsetuntoaan nyt. Välillä se on se, mikä nostaa sitä, koska laji on hänestä hieno, mutta kun haluaisi olla parempi...nyt oli muutama päivä taukoa harkoissa, joten toivotaan, että tänään on sujunut paremmin kuin juuri aatonaattona. Lisäksi pohtii ja kokee, että jos lopettaa lajin, niin on ihan luuseri:(
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ja se johtuu myös siitä, että kunnollista tavallista elämää ei ole, siksi kaikki lähtee siitä harrastuksesta ja siinä pärjäämisestä, surullista.
Onneksi suuri osa nuorista kilpaurheilijoista ei ahdistu näin paljon, vaan osaavat nauttia siitä ja paljosta muustakin, vaikka aika kortilla onkin.
Siksi muuten ovat usein myös hyviä koulussa.
että ei tytölle ole tärkeää olla joukkueessaan paras vaan keskitasoa ja osata tietyt liikkeet...JA haluaa olla pikkusiskoaan parempi...Hänen on vaikeaa ymmärtää sitä, että on harrastanut lajia aivan yhtä kauan kuin siskonsa, joten sisar on aloittanut lajin nuorempana. Uskon, että pikkusisko on saanut heti aluksi etulyöntiaseman...en tiedä luulenko väärin. Lisäksi on kurjaa, kun hän vertaa itseään pikkusiskoonsa...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
merkitystä elämässä. Toki arkemme pyörii voimakkaasti tuon harrastuksen ympärillä kuitenkin ja vaikka hän lopettaisi lajin, niin ei siitä siltikään 'pääsisi' eroon, koska pikkusisko sitä kuitenkin jatkaa...Aiemmin pikkusisko oli hyvin rento lajin suhteen, mutta huomaan hänenkin ottavan sen nykyään tosissaan. Hän tyytyi nuorempana varapaikkaan ja riitti, että sai olla parhaassa joukkueessa, mutta saatuaan kisapaikan haluaa sen myös pitää...hän joutuu kärsimään hieman nuoresta iästään joukkueessa.
Kai se vähän joka joukkuelajissa, jossa kilpaillaan taitaa olla tuollaista...:/
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Se kannustaisi tukemaan jatkamista ja tsemppaamaan tyttöä. Todellakin on tosi taitava kaikessa muussa, joten haastetta hän tuosta lajista todellakin saa. Yksi tärkeä pointti vanhemman näkökulmasta on myös se, että pysyy hyvässä seurassa eikä aikaa jää mihinkään huonoon. Tosdin on niin fiksu, etten usko olevan pelkoa huonoille teille.
ps. eiliset ja tämän päivän harkat olivat kuulema menneet ihan hyvin. Ei toki kaikkea osannut, mutta paremmin kuin perjantaina, jolloin kaikki oli aivan surkeaa:)
Kertokaa vain lisää näitä kokemuksianne:)
Se kannustaisi tukemaan jatkamista ja tsemppaamaan tyttöä. Todellakin on tosi taitava kaikessa muussa, joten haastetta hän tuosta lajista todellakin saa. Yksi tärkeä pointti vanhemman näkökulmasta on myös se, että pysyy hyvässä seurassa eikä aikaa jää mihinkään huonoon. Tosdin on niin fiksu, etten usko olevan pelkoa huonoille teille.
ps. eiliset ja tämän päivän harkat olivat kuulema menneet ihan hyvin. Ei toki kaikkea osannut, mutta paremmin kuin perjantaina, jolloin kaikki oli aivan surkeaa:)
Kertokaa vain lisää näitä kokemuksianne:)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Paljon sain ajattelemisen aihetta. Vieläkin silti kaipaan kokemuksianne:)
Viime harkoissa valmentaja oli huomauttanut tytölle jostain liikkeestä, että koita tehdä se liike oikein. Tyttö oli rehellisesti sanonut, että yrittää kyllä, mutta ei vain osaa. Tähän valkku oli vain sanonut, että täytyisi osata...aatonaattona. Paha mieli jäi...putoanko nyt kisa kokoonpanosta vai kuinka...:/
on säilyttää terve pää ja terve kroppa. Kuullostaa siltä, että perfektionistisella kympin-tyttö-joukkuevoimistelijalla/-muodostelmaluistelijalla on huomattavan iso riski esim. syömishäiriöön. Harrastus ei saa mennä terveyden edelle.