Lue keskustelun säännöt.
Tunnustan: lasten kanssa matkustelu (ulkomailla) ei ole yhtä hienoa kuin mitä se oli miehen kanssa kahden
21.01.2007 |
Ja älkää käsittäkö väärin: nautin kyllä matkailusta lasten kanssa, mikään ei ole mukavampaa kuin nähdä omien lasten nauttivan uusista elämyksistä. Mutta kyllä täytyy tottavie todeta, että ne todella ikimuistoiset matkat on tehty silloin, kun olimme miehen kanssa kahden.
Miettikää nyt: eipä paljon lähdetä keskellä yötä hiekkarannalle ihastelemaan aaltoja ja rakastelemaan, juoda eksoottisia drinkkejä rantabaarissa (ainakaan paljoa), lähdetä spontaanisti pitkille ajomatkoille vuokra-autolla, kierretä tuntikaupalla nähtävyyksiä ja museoita, patikoida vuoristossa tai sademetsässä... esimerkkejähän riittää. Kohdettakaan ei voi valita ihan toiselta puolelta maapalloa pitkien lentojen yms. vuoksi.
En tiedä mitä haluan tällä vuodatuksellani sanoa. Ehkä vain tunnen haikeutta. Kyllä lasten kanssa matkailussa on omat hienoutensa, mutta minusta jonkinlainen glamour puuttuu. Mennään PERHEkohteeseen, asutaan PERHEhotellissa, käydään PERHEretkillä... Muistan lapsettomana ajatelleeni, että onneksi en ole tuossa, kun katselin tympääntyneitä ja väsyneitä vanhempia lentokentällä riehuvien lastensa kanssa. Osittain olin oikeassa.
Kommentit (65)
meillä on ihania matkoja tehty 2,5 vuotiaan kanssa (siis paljon) ja oltu toisella puolella maapalloa sekä nautittu ostosreissuista, yöllisistä aalloista ja hyvistä ruokahetkistä.
Asenne ratkaisee.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija:
meillä on ihania matkoja tehty 2,5 vuotiaan kanssa (siis paljon) ja oltu toisella puolella maapalloa sekä nautittu ostosreissuista, yöllisistä aalloista ja hyvistä ruokahetkistä.Asenne ratkaisee.
Juu, mitenhän toteutetaan yöllinen hekumointi rannalla?
a) lapsi katselee vierestä
b) jätetään lapsi yksin hotelliin
c) maksetaan nanny mukaan matkalle
lienee itsestäänselvää. Mutta miksi elämän pitäisi olla samanlaista aina?
Vierailija:
Vierailija:
meillä on ihania matkoja tehty 2,5 vuotiaan kanssa (siis paljon) ja oltu toisella puolella maapalloa sekä nautittu ostosreissuista, yöllisistä aalloista ja hyvistä ruokahetkistä.Asenne ratkaisee.
Juu, mitenhän toteutetaan yöllinen hekumointi rannalla?
a) lapsi katselee vierestä
b) jätetään lapsi yksin hotelliin
c) maksetaan nanny mukaan matkalle
me ollaan suurperhe, jolla ei ole minkäänlaista lastenhoitoapua koskaan tarjolla. Matkustellaan kerran pari vuodessa koko konkkaronkalla. Meillä kukkii romantiikka varsin upeasti lomallakin, varsinkin iltoina.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kaikkia samoja juttuja ei tietenkään voi tehdä mutta tilalle tulee sitten muuta, ihan niinkuin elämässä muutenkin. Ei kai voi olettaa että elämä jatkuu samanlaisena kuin se oli ennen lapsia. Joskus se muutos on hienoa ja joskus p-seestä, useimmiten kai kuitenkin plussan puolelle jäädään.
Mutta itse kyllä nautin näistä perhelomista jopa enemmän kuin aiemmista. Me ei kylläkään olla jumiuduttu tuollaisiin perhekohteisiin tai valmisretkiin, vaan lähdetty reissuun asenteella lapset kulkevat mukana. Eli yhä kolutaan uusia ja ihmeellisiä paikkoja, vaikkakin tahti on verkkaisempaa ja pysähdellään vähän väliä. Omatoimimatkoja ja tutustumista uusiin kulttuureihin ja ihmisiin.
Kieltämättä sitä joskus miettii miten erilaista ja helpompaakin olisi kulkea kaksin, ilman että tarvisi ottaa huomioon lasten tarpeita. Mutta siltikään en takaisin vaihtaisi. Matkustaminen ja uudet asiat ovat rikkaus myös lapsille.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Lapsen kanssa mennään lapsen ehdoilla, katsellaan sitä mistä lapsikin tykkää. Silloin nautitaan yhdessäolosta perheenä.
Mutta välillä pitää tehdä vaikka viikonloppureissu miehen kanssa kahdestaan, silloin nautitaan matkustamisesta pariskuntana ja tehdään niitä asioita mitä lapsen kanssa ei voi tai viitsi tehdä.
Mutta ei se varmaan sekään ole niin romanttista, sittenhän ollaan jo " vanhoja ja väsyneitä"
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mun mielestä on vain rehellistä tunnustaa itselleen, että kaipaa omia aikuisten asioita joita todellakaan ei tehdä lasten kanssa (paitsi jos on joku lastenhoitaja koko ajan käytettävissä). Joo, isompien lasten kanssa voi käydä museoissa ja ravintoloissakin voi käydä koko perheellä, mutta onhan se ihan eri asia olla miehen kanssa kahdestaan!!
Ettekö te täydelliset äidit koskaan kaipaa vapaata, kelloon ja kalenteriin katsomatonta aikaa rakkaanne kanssa? Suunnitelmien muuttamista viime tingassa, laiskoja iltapäiviä vuoteessa, yhteistä aikaa ilman keskeytyksiä?
Perheen kanssa voi tehdä vaikka mitä, matkustaakin, mutta elämä on erilaista ilman lapsia ja joskus sitä elämää kaipaa. Miksi sitä ei voi sanoa ääneen?
Useimmat ovat sanoneet että se on asenteesta kiinni, niitä lapsia kun ei kuitenkaan saa tekemättömäksi (ja tuskin ap haluaisikaan) niin kannattaako siihen harmitukseen jäädä märehtimään vai mitä jos mieluummin keskittyisi siihen mitä on saanut ja mitä se elämä on nyt just.
Vierailija:
Perheen kanssa voi tehdä vaikka mitä, matkustaakin, mutta elämä on erilaista ilman lapsia ja joskus sitä elämää kaipaa. Miksi sitä ei voi sanoa ääneen?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
mukavampaakin. Lapsen silmin näen monia asioita ihan toisin
Ja minusta ei toden totta ole hirveän romanttista, spontaania saati turvallista lähteä keskellä yötä rannalle muhinoimaan ja _ottaa lapsi rattaissa mukaan_. Vähän surkuhupaisaltahan tuo kuulostaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Onneksi on niitä kahdenkeskisiä matkoja mitä muistella...
Kyllähän se perhematkailukin on kivaa, mutta täysin erilaista. Lentokentillä ei shoppailla samalla tavalla kun saa pelätä että hyllyt kaatuu ja tavarat hajoaa. Illalliset ravintolassa on jotain muuta - tosin hiekkarantapäivälliset onnistuu yllättävän hyvin!
Pitäis vaan saada aikaiseksi tehdä välillä niitä lyhyitäkin kahdenkeskisiä matkoja (toistaiseksi yksi pitkä viikonloppu ja vanhin 6v)...
Musta lasten kanssa tehdyt lomat on niitä parhaimpia. Vaikka ennen lapsia kävimme etelänmeren kohteissä mitä emme enää tee niin silti lomat esim. kreikassa lasten kanssa ovat aivan ihania. Toki teemme pikkulomia mieheni kanssa kaksinkin. Meille riitttä esim viikon kaupunkiloma vuodessa omaksi reissuksi joilloin lapset on mummolassa. Lasten kanssa voimme sitten lähteä reissuun ja nauttia ihan sydämmen kyllyydestä. Musta lomat lasten kanssa on parhaita kun todella elää lasten ehdoilla eikä odota jotain muuta.
...nyt on enemmän rahaa käytettävissä ja tulee lomailtua sellaisissa kohteissa, joissa on kaikki käden ulottuvilla. se on lepoa ihan eri tavalla kuin miehen kanssa aikoinaan...se oli enemmän sellaista seikkailua, ei lepoa.
Lasten kanssa, kun matkustaa ihan vauvasta pitäen, niin oppivathan ne nyt tavoille. Meillä on kolme lasta, on rauhallinen neiti, remeltävä pojanviikari ja uhmaikäinen neiti. Ei meidän tarvitse pelätä, että kaupasa kaatuu jotain ja voimme huoleti mennä hienoonkin ravintolaan syömään. Kaupassa ei ole koskaan saanut riehua ja ravintolassa annetaan ruokarauha toisille niinkuin kotonakin.
Ja toisaalta voi ne lapset ottaa mukaan myös joskus. Ja sitten matkustaa ihan lasten ehdoilla sillä kertaa. Sekin voi olla hauskaa. Ja kuten joku jo ketjussa sanoi, ne lapset kasvaa äkkiä, pian ne on niin vanhoja, että eivät edes halua mukaan, tai ne voivat jäädä hotelliinkin joskus nukkumaan, tai haluavat mennä omia menojaan reissussakin. Tai voi aina ottaa mummon tai muun sukulaisen mukaan, jos haluaa, että edes yhtenä iltana tai kahtena saisi itse käydä jossaain baarissa, syömässä tai siellä rannalla kahden. Meidän menomummot ainakin hinkuu jo nyt kamalasti että saisivat lähteä lastenlasten kanssa reissuun, me mukana. Alpeille, etelään, jne. 1v ei vielä vaan oikein tuosta laskettelusta ymmärrä ja 3v:kin pysyy just ja just tasaisella suksien päällä... ;)
Eihän lasta oikein meren aaltoihin uimaan viedä, kovalle auringonpaahtelle ei saa altistaa joten se siitä rannalla löhöilystä ja tuskin rauhallisinkaan vauva jaksaa jotain tuntikausien museokierroksia tai kuumassa bussissa istumista...
Onhan se totta, että spontaanius vähenee lasten kanssa matkusteltaessa. Mutta kyllä me ainakin olemme pienten lastenkin kanssa ajelleet vuokra-autolla ja rampanneet museoissa (historia ja taide ovat minun ja miehen intohimoja). Toki se vaatii pitkää pinnaa ja lepotaukoja, mutta mikä on lopputulos? Museoita ehkä nähdään vain viisi kymmenen sijasta, mutta samalla saadaan olla hauskasti yhdessä koko perhe. Ja kuten ap:kin mainitsi: lapset saavat hauskuutta irki sellaisista asioista, joita aikuiset eivät osaa hetimiten arvostaakaan.
Joten itse tykkään kyllä matkustella lasten kanssa. Rantalomia emme edelleenkään harrasta, ja lapset ovat oppineet arvostamaan sitäkin.
moni muukin asia muuttuu ajan myötä. Ja kunhan lapsesi hiukan kasvavat, heidän kanssaan voi tehdä kaikkea tuota mitä ennekin lapsia, eikä edes kestä kauaa, kun eivät teidän kanssanne välttämättä enää edes halua matkailla.