Minulla on yksi lapsi enkä halua enempää koska...

[quote author="Vierailija" time="17.12.2010 klo 15:36"]

Varmasti jokainen lapsi on onnellisempi sisaruksesta kuin olla yksin.

[/quote]

Ovatkohan kaikki sisaruksensa tappamat ja raiskaamat samaa mieltä kanssasi?

Se sinun ainokaisesi joka nyt saa jakamattoman huomion joutuu joka tapauksessa joskus kohtaamaan tosiasian ettei ole maailman napa. Ja toisille kolaus voi olla kovakin. Oman sisaruksen kanssa pääsee harjoittelemaan toisten huomioon ottamista ja asioiden jakamista. Saattaapa oppia senkin että jaettu ilo on aina suurempi ilo!





Ei kai rakkauden määrä ole mitenkään absoluuttinen, jos siis enemmän lapsia kullekin riittää pienempi siivu??? Huh huh :))



Kyllä ne sisarukset rikkaus on vaikka hiekkalaatikon joutuu joskus jakamaankin!

Muuten ok, jos ei halua useampia lapsia.



MUTTA lapsellesi ei ole välttämättä mitenkään hyväksi saada aina kaikkea. Enenmmänkin ajattelisin asian niin, että jos syystä tai toisesta et halua useampia lapsia, pidäthän huolen siitä, että ainokaisesta ei tule lellitty/pumpulissa kasvatettu ja että hän saa riittävästi kokemuksia ryhmässä toimimisesta.

ymmärrän sun ajattelutavan ap... mä olen miettiny ihan samaa. Itselläni tosin on sisko ja kiitollinen hänestä, mutta mua jotenkin pelottaa että eka jää sit pienemmälle huomiolle ja jos on vain yksi voi antaa kaiken oman energian sille ja sen kanssa olemiseen. Mulla ikää on vasta 23vuotta ja olen nyt lähdössä opiskelemaan ekaa ammattia. Katselemme sitten muutaman vuoden päästä mikä mieli silloin. Mieheni on perheensä ainoa lapsi eikä ole koskaan valittanut että olisi halunnut sisaruksen. Ja mies tosiaankin on sosiaalinen ja osaa jakaa niin nallekarkkinsa kuin muutkin. Hänellä ollut kuri eikä ole saanut kaikkea minkä halusi ihan vain siksi että ei kuvittele olevansa maailman napa. Näin minäkin aijon kasvattaa poikamme.



Tsemppii sulle. Ja musta on hienoa että on muitakin jotka ajattelee niin kuin minä :)

minulla on poika ja hän jää ainaoksemme. Poika on sosiaalinen ja osaa jakaa. Lapsi ei saa kaikkea minkä haluaa vaikka kiljuisi kaupassa naama punaisena.



Minä kun tahdon antaa tälle lapselle kaiken omasta itsestäni enkä tahdo jakaa sitä kahdelle.

Mun on pakko kommentoida tätä...

Mä tulin vahingossa raskaaksi kun esikoinen oli joku vuoden ikänen suunnilleen...

Mulla oli kauhea tunne mylläkkä koska minusta tuntui että toisen lapsen syntymä olisi esikoiselta pois... Tuntui että se yksi rakkaus täytyisi jakaa nyt kahden kesken.

No tunnemylläkästä selvittyäni toinen lapseni syntyi ja se rakkaushan vaan lisääntyi!!!! Ei ollut esikoiselta pois, ei.

Nyt olen kolmen lapsen äiti ja kaikille riittää rakkautta! Lisäksi mielestäni kaikki saa tasapuolisesti kaikkia tarvittavaa... Ja yhdyn edelliseen kirjoittajaan, ei se oli hyväksi lelliä lasta piloille!

Meillä kolme lasta, ja kyllä välillä tuntuu ettei huomiota pysty jakamaan tasaisesti vaikka kuinka haluaa. On eri ikäisiä lapsia, jotka vaativat eri tavalla huomiota ja eri murrosvaiheet päällä. Kasvattaahan se toki. Mutta kyllä uskon, että lapsesi kokee itsensä rakastetuksi. Hän saa sitä niin paljon, ainoa kun on. Mutta tosiaan kun vaan muistaa sen, ettei anna liikaa periksi, niin hänestä tulee varmasti yhtä rakastava kuin häntä on rakastettu.

Myöhemmin tajusin sen kaiken olevan ihan höpöä sillä nyt mulla 3 ihanaa lasta joita rakastan yhtä paljon ja todella paljon! Muutenkin sisaruksia seuranneena olen sitä mieltä että menettäisivät paljon jos ei sisaruksia olisi...nytkin nuo isommat 8v ja 6v leikkivät innoissan pikkusiskon 1,5v kanssa kun sisko lähtee kohta mummile niin menevät leikkimään 6veen junaradalla tonne ylös. eipä ainakaan koskaan ole yksinäistä :)

Lapset voivat kokea asian toisin. Jos äidin rakkaus riittäisi tasapuolisesti kaikille, miksi olisi olemassa sellaista kuin sisarkateus? Kyllä se vaan niin on, että mitä useampi lapsi, sitä useamman kesken se sama määrä rakkautta jakautuu. Itse olen ainut lapsi ja koen olleeni ja yhä olevani paljon rakastetumpi kuin mieheni, jolla oli monta sisarusta. Hänen on vaikeaa ottaa vastaan ja antaa rakkautta, kun on saanut sitä niin vähän itse.

No tunnemylläkästä selvittyäni toinen lapseni syntyi ja se rakkaushan vaan lisääntyi!!!! Ei ollut esikoiselta pois, ei.

Nyt olen kolmen lapsen äiti ja kaikille riittää rakkautta! Lisäksi mielestäni kaikki saa tasapuolisesti kaikkia tarvittavaa...

Yksinkertaisesti niin. Lapseni on nyt jo 10-vuotias enkä tässä vaiheessa enää todellakaan halua luopua "helposta elämästä". Mutta aikaisemmin, kun lapsi oli pieni, en todellakaan olisi jaksanut sitä rumbaa vielä toisen tai useamman kanssa. Lapsemme ei ollut mikään kovin helppo tapaus pienenä ja lisäksi meiltä puuttuu "turvaverkot" ympäriltä niin ei tullut mieleenkään saada enää lisää.





Tarvin myös omaa tilaa, muuten multa loppuu happi ja sitä omaa tilaa ei lapsiperheessä yleensäkään ole, varsinkaan monilapsisessa...

Se sinun ainokaisesi joka nyt saa jakamattoman huomion joutuu joka tapauksessa joskus kohtaamaan tosiasian ettei ole maailman napa. Ja toisille kolaus voi olla kovakin. Oman sisaruksen kanssa pääsee harjoittelemaan toisten huomioon ottamista ja asioiden jakamista. Saattaapa oppia senkin että jaettu ilo on aina suurempi ilo! Ei kai rakkauden määrä ole mitenkään absoluuttinen, jos siis enemmän lapsia kullekin riittää pienempi siivu??? Huh huh :)) Kyllä ne sisarukset rikkaus on vaikka hiekkalaatikon joutuu joskus jakamaankin!

sen tosiasian, että lapsi ei tosiaankaan ole maailman napa. Uskon, että olen onnistunut kohtalaisesti. Lapselleni on monesti tärkeämpi antaa muille omastaan kuin saada itse. Hän on mielestäni terveellä tavalla nöyrä eikä ole kiusannut koskaan muita. Aineellisesti lapsellani on monesti vähemmän kuin kavereillaan. Se, että haluan antaa hänelle paljon, ei tarkoita, että haluaisin antaa materiaa yltäkylläisesti. Rakkauden määrä ei kenties absoluuttinen, mutta ajan määrä on.

joka tarviis puolittaa tai jakaa...se vaan lisääntyy! Mä itse olen isosta sisarusparvesta ja olen sitä mieltä että lapsi jää paljosta paitsi kun ei ole sisaruksia mutta toki voi olla ihan onnellinen silti...ei sitä osaa kaivata sellaista mistä ei kokemusta.

voi jestas sentään teidän kanssanne hyvät palsta mammulit! Mutta toisaalta jos tosissaan epäilee omaa kykyään rakastaa niin ehkä tosiaan parempi jättää ne lapset tekemätt. Toisaalta miten sitä sitten uskaltaa tehdä sitä ainokaistakaan? Mä tunnen parikin ihmistä jotka olleet ainokaisia eivätkä ole rakkautta saati huomiota saaneet.

Muuten ok, jos ei halua useampia lapsia. MUTTA lapsellesi ei ole välttämättä mitenkään hyväksi saada aina kaikkea. Enenmmänkin ajattelisin asian niin, että jos syystä tai toisesta et halua useampia lapsia, pidäthän huolen siitä, että ainokaisesta ei tule lellitty/pumpulissa kasvatettu ja että hän saa riittävästi kokemuksia ryhmässä toimimisesta.

Meillä on tiukat rajat ja paljon rakkautta. Ryhmässä lapseni on parhaiten käyttäytyviä. Ei ehkä ole niiden huonoimmin käyttäytyvien suosiossa sen vuoksi, mutta uskon että hän löytää paikkansa maailmassa.

ap

Rakkautta ei mitata millään määreellä ja ihan absurdi väite että ekaa rakastaa sit vähemmän kun toistakin saa rakastaa tai jotain muuta yhtä hölmöä :D tää oli taas tämän päivän hölmöin mielipide täällä...siis ei apn avaus vaan tämä yksi joka tässä ketjussa näin hölmöjä kommentoi :D

juuri äsken mietin ääneen, miten tavattoman ihanaa on, että lapsia on kaksi! Miten mielettömän paljon enemmän he saavat lapsuudessa KAIKKEA , kun on se sisarus!!!



Harmittaisi tosi paljon, jos olisi vain yksi lapsi.

Oletteko varmoja, että lapsenne haluaa olla elämänne keskipisteitä ja kaiken huomion, odotusten, toiveiden ja pettymysten kohteita?



Oletteko varmoja, että esim. leikki-ikäisenä/koululaisena/nuorena ja varsinkin aikuisena lapsenne mieluummin hengailee teidän kanssanne, kuin samaa ikäpolvea olevan sisaruksen?



Kyllä mä ymmärrän, että sellaista mitä ei ole koskaan ollut, ei osaa kaivata. Eli ainoat lapset eivät ymmärrä mikä rikkaus hyvä sisarussuhde on. VÄhän kuin jos koskaan ei olisi ollut ystävää, ehkä sitä ei osaisi kaivata.



Mutta jokainen tekee kuten parhaaksi katsoo. Itse olen hyvin onnellinen sisarestani ja veljestäni, ja on mahtavaa, kun on kolme natiaista, jotka tykkäävät toisistaan, ja joilla on aina seuraa toisistaan.

joten enpä voi sanoa etteivätkö menettäisi mitään jos olisivat ainokaisia...mutta ei tietenkään lapsia pidä tehdä vain sisarusten tähden vaan jokaisella lapsella on oikeus saada syntyä itsessään arvokkaana ja haltutuna YKSILÖNÄ.

juuri äsken mietin ääneen, miten tavattoman ihanaa on, että lapsia on kaksi! Miten mielettömän paljon enemmän he saavat lapsuudessa KAIKKEA , kun on se sisarus!!! Harmittaisi tosi paljon, jos olisi vain yksi lapsi.

on aivan varmasti totta, mitä sanot teidän kohdallanne. Mutta itse koen niinkuin kirjoitin, omalla kohdallani. Jos minulla olisi kaksi lasta, molemmat saisivat vähemmän. Esimerkiksi sen vuoksi, että olisin niin väsynyt, etten jaksaisi antaa kummallekaan sitä mitä haluaisin.

ap

Muuten ok, jos ei halua useampia lapsia. MUTTA lapsellesi ei ole välttämättä mitenkään hyväksi saada aina kaikkea. Enenmmänkin ajattelisin asian niin, että jos syystä tai toisesta et halua useampia lapsia, pidäthän huolen siitä, että ainokaisesta ei tule lellitty/pumpulissa kasvatettu ja että hän saa riittävästi kokemuksia ryhmässä toimimisesta.

Meillä on tiukat rajat ja paljon rakkautta. Ryhmässä lapseni on parhaiten käyttäytyviä. Ei ehkä ole niiden huonoimmin käyttäytyvien suosiossa sen vuoksi, mutta uskon että hän löytää paikkansa maailmassa. ap

En tietenkään tarkoittanut sitä, että teillä välttämättä näin olisi. Mutta siis jos lapsi on hyvin vähän toisten lasten kanssa, ei välttämättä joudu esimerkiksi ennen kouluikää kertaakaan tilanteeseen, jossa joutuisi selvittelemään välejään toisen lapsen kanssa. Ei opi toimimaan tällaisissa tilanteissa. Sitä tarkoitan pumpulissa kasvamisella esimerkiksi.

Ja lellimisellä varmaan tarkoitin lähinnä sitä, että jos saa ihan koko ajan vanhempien huomion (vaikka olisikin tietyt rajat esim. herkkujen tai nukkumaanmenon suhteen), ei esimerkiksi opi odottamaan omaa vuoroaan tai sitä, että täytyy ottaa huomioon myös muiden tunteet. Siis esimerkiksi kahden lapsen äiti joutuu joskus tuottamaan lapselle vaikkapa sellaisen pettymyksen, että tänään ei voida mennä puistoon, koska vauva on kipeä. Lapsi oppii, että toistenkin ihmisten tilanne täytyy ottaa huomioon. Yksilapsisessa perheessä vastaavia tilanteita ei välttämättä tule eteen.

Ymmärrän toki, että elämäntilanteita ja ratkaisuja on erilaisia. Kunhan vaan tarjoatte lapselle tilaisuuksia myös opetella näitä pettymyksiä ja toisten huomioimista.