Mulla alkaa olla mitta täynnä kummitytön vanhempia

ja varsinkin perheen äitiä. Vanha lapsuudenystävä, ja ollaan siis oltu ystäviä kohta jo 40v. Mutta nyt alkaa keittää yli hänen asenteensa.

Ensinnäkin, me vierailemme aina heillä, he eivät ole koskaan käyneet meillä kuin pihassa kääntämässä. Heidät on kutsuttu meille aina "isompiin" juhliin (omat ja miehen 40v, kahdet rippijuhlat) mutta kertaakaan eivät ole tulleet.

Silti meidän pitäisi olla aina menossa heille tai heidän mökilleen kun kutsuvat. Ja jos ei mennä niin loukkaannutaan. Kuten viime juhannuksena, ei todellakaan pystytty lähtemään kun remontti alkoi heti juhannuksen jälkeen ja koko juhannus meni purkutöissä sen takia. Se ei kuitenkaan ollut heille mikään syy, vaan me emme vain kuulemma halunneet nähdä heitä.

Nyt sitten ollaan joulun jälkeen menossa synttäreille, ja samalle päivälle tuli illalle vielä toinen meno. Ilmoitin sitten että tullaan kyllä, mutta joudumme lähtemään suht ajoissa kotiin. Eli ehdimme olla heillä 3-4h, mutta emme koko päivää. Ja taas sain kuulla kuinka välinpitämättömiä olemme kun näin teemme. Lapsistamme ei pääse kuin yksi mukaan, yksi on töissä ja yksi pelireissulla. Ja nämäkin olisi hänen mielestään pitänyt jättää väliin.

Siis ihan oikeasti, miten hyvästä ystävästä on voinut tulla noin itsekeskeinen minä-minä -tyyppi?!