Kysy asperger-aikuiselta jos kiinnostaa, tässä olisi aikaa vastailla :)

Käytkö töissä ja onko asperger vaikuttanut ammatinvalintaan?

Oletko kokenut ulkopuolisuutta kaveripiirissä/perheessä? Mitä lahjakkuuksisa sulla on? Miten diagnosoitiin?



Paljon kysymyksiä, kiitos jos jaksat vastata :)

Onko sinulla lämpimiä tunteita ihmisiin, ja kuinka laajasti? Oma perhe, entä muut?

Pitääkö paikkansa, että vankilassa olisi suhteellisesti enemmän Asperger-diagnosoituja.

mikä sun elämäntilanne on?

tällä hetkellä ja teen satunnaisia osa-aikatöitä, etsin koko ajan pysyvämpää osa-aikatyötä.

On vaikuttanut ammatinvalintaan. Kouluttauduin nuorempana ensin yhdelle alalle, ja sitten huomasin etten todellakaan pärjää siinä sillä olisin joutunut koko ajan olemaan ihmisten parissa ja vaativissa vuorovaikutustilanteissa. Sen takia lähdin nyt uudelleen kouluttautumaan sellaiselle alalle, jolla voi paremmin itse valita työtehtävänsä ja hommia löytyy todella monia erilaisia

AP

Käytkö töissä ja onko asperger vaikuttanut ammatinvalintaan?

Nyt on pakko lähteä kauppaan...

onko hankala ylläpitää suhteita? mikä on pitkäaikaisin ystävyyssuhteesi?

oli sikäli kiva, että perheessäni kukin sai olla sitä mitä oli, joten kotona en tuntenut oloani ulkopuoliseksi. Toisaalta minua ei kotona osattu tukea eikä auttaa (silloin ei vielä puhuttu mistään aspergereistä ja muista yleisesti) niin että olisin jo pienempänä opetellut elämän pelisääntöjä, joten olen vasta aikuisena joutunut enemmän itse taistelemaan ja harjoittelemaan mm. sosiaalisia tilanteita yms. Koulussa tunsin itseni ulkopuoliseksi eikä kavereita ollut.

Lahjakkuuksia on hyvä muisti, ei koskaan tarvinnut esim. lukea läksyjä sillä riitti että istuin tunneilla ja kuuntelin opettajaa niin muistin asiat. En lukenut yo-kirjoituksiinkaan ja silti kirjoitin ihan hyvät paperit. Muisti on auttanut myös kielten opettelussa, opin nopeasti sanat ja muutenkin helposti kieliopin yms. Olin myös aina luokan paras matikassa, vaikken sitten sitä innostunutkaan enää opiskelemaan lukion jälkeen.

Oma perheeni siis tiesi aina etten ole ihan "normaali" ja itsekin rupesin isompana miettimään miksi olen erilainen. Aikuisena sitten luin paljon mm. aspergerista ja tein esim. nettitestejä aiheesta. Ja kun kaikki viittasi vahvasti aspergerin suuntaan, lähdin itse yksityiselle lääkärille keskustelemaan aiheesta ja hän ohjasi minut sitten sieltä eteenpäin jotta voitaisiin selvittää onko tosiaan kyse aspergerista.

AP

Oletko kokenut ulkopuolisuutta kaveripiirissä/perheessä? Mitä lahjakkuuksisa sulla on? Miten diagnosoitiin?

Paljon kysymyksiä, kiitos jos jaksat vastata :)

ihmisiä mielenkiintoisina. Minusta on nykyään kiva tarkkailla ihmisiä ja lukea mitä kaikkia erikoisia tapauksia ja sekopäitä maailmaan mahtuu. Mutta en erityisemmin välitä ihmissuhteista, en kaipaa ystäviä, hyvänpäivän tutut ja vaikka työkaverit riittävät. Ei ole kovin montaa ihmistä joista oikeasti pitäisin, sisaruksista välitän jonkin verran ja oma mies on kyllä rakas minulle mutta lapsiakaan en halua sillä olisin huono äiti.

AP

Onko sinulla lämpimiä tunteita ihmisiin, ja kuinka laajasti? Oma perhe, entä muut?

hyötynyt käytännössä paljoakaan siitä että hain diagnoosin, ainoastaan sen että nyt voin tarvittaessa sanoa ihmetteleville miksi olen outo. Tai miksi en aina pärjää kaikessa. Ennen diagnoosia jos koitin sanoa että olen vähän tällainen aspergertyyppinen niin jotkut suhtautuivat naureskellen asiaan, että siinä on taas yksi itsensä diagnosoinut hörhö, ei sitä mikään vaivaa, on vain törppö.



AP

ala-asteen lopussa rupesin hieman tajuamaan etten tule toimeen toisten kanssa, tai että jokin erottaa minut muista. Siihen asti olin elänyt rauhassa omassa maailmassani, enkä ollut huomannut miten muut ympärillä toimivat. Yläasteaika meni sitten teiniangstissa ja kaikki muut olivat tyhmiä ja koko maailma ihan paska paikka, joten en asiaa paljon pohtinut. Lukiossa rupesin sitten miettimään asiaa enemmän ja tajusin ettei vika ole muissa vaan minussa.



AP

Tänään minulla on hyvin aikaa

AP

Nyt on pakko lähteä kauppaan...

-

Itsekin olen miettinyt aspergerin mahdollisuutta. Kaverit ikäänkuin kasvoivat pois ujoudesta aikuisiksi tultuaan, mutta minä en. Enkä edes ole ujo. En vain osaa puhua niinkuin muut jos paikalla on enemmän ihmisiä.



Koetko että olet ollut onnellinen aspergerista huolimatta?

ole kuin yksi ystävä, ja hänenkin kanssaan olemme jonkin verran etääntyneet sillä asumme nykyään niin kaukana toisistamme.

Minusta on todella raskasta ylläpitää ystävyyssuhteita, kevyemmät tuttavuudet vielä menettelevät eli moikataan kaupungilla kun törmätään tai vaihdetaan pari sanaa yliopistolla/töissä mutta ei tarvitse pitää yhteyttä vapaa-ajalla.

Tämän yhden ystävän mikä minulla on, olen tuntenut n. 17 vuotta

onko hankala ylläpitää suhteita? mikä on pitkäaikaisin ystävyyssuhteesi?

huono äiti monestakin syystä. Ensinnäkin en tunne mitään intoa tai kiintymystä lapsia kohtaan. Ja tiedän että moni sanoo oman lapsen olevan eri asia, mutta tiedän myös etten jaksa monia ihmissuhteita yhtäikaa ja lasten myötä niitä tulisi useampia.

Minulla on jonkin verran vaikeuksia huolehtia edes itsestäni, saati sitten toisesta avuttomasta ihmisestä.

Tarvitsen erittäin paljon omaa aikaa ihan päivittäinkin jotta jaksan, lasten kanssa tämä ei onnistuisi.



AP

pidetty ujona. Sekä outona, törppönä, erakkona ja muuten vaan omituisena.

Jos mietin koko elämääni, niin ihan pienenä lapsena olin onnellinen. Sitten teininä olin useamman vuoden onneton mutta sen jälkeen olen taas ollut enimmäkseen onnellinen.

AP

Itsekin olen miettinyt aspergerin mahdollisuutta. Kaverit ikäänkuin kasvoivat pois ujoudesta aikuisiksi tultuaan, mutta minä en. Enkä edes ole ujo. En vain osaa puhua niinkuin muut jos paikalla on enemmän ihmisiä.

Koetko että olet ollut onnellinen aspergerista huolimatta?

Minulla on lähisuvussa eri asteisia ASseja ja pidän itseänkin hiukan sellaisena (toivoisin,ettei niin olisi). Sukulaiseni ovat hyvin sosiaalisia, eli rakastavat toisten ihmisten seuraa, mutta ovat huonoja pitämään yllä vastavuoroisia ystävyyssuhteita,eli ystävät ovat jonkun tekemisen parista. Minusta nämä sukulaiset kärsivät yksinäisyydestään. Kysyn tätä siksi, että tahtoisin vahvistusta sille, etten olis AS. Onko sinulle siis leimallista se, ettet noin ylipäätään ole kiinnostunut ihmisten ystävyydestä? Minä näes olen, olen vain tosi huono ystävyyssuhteissa, esim.olen ns.totuuden torvi.

tavis-ihmisilläkin voi olla aspergermaisia piirteitä luonteessaan. Jos sinulla ei ole muita aspergeriin liittyviä piirteitä tai ongelmia, niin pystyisit kenties harjoittelemalla oppiimaan ystävyyssuhteita. Olen itsekin kovasti harjoitellut sosiaalisia tilanteita, lapsena ja nuorena olin ihan onneton niissä mutta nykyään tavalliset tilanteet jo sujuvat suht normaalisti.

AP

Minulla on lähisuvussa eri asteisia ASseja ja pidän itseänkin hiukan sellaisena (toivoisin,ettei niin olisi). Sukulaiseni ovat hyvin sosiaalisia, eli rakastavat toisten ihmisten seuraa, mutta ovat huonoja pitämään yllä vastavuoroisia ystävyyssuhteita,eli ystävät ovat jonkun tekemisen parista. Minusta nämä sukulaiset kärsivät yksinäisyydestään. Kysyn tätä siksi, että tahtoisin vahvistusta sille, etten olis AS. Onko sinulle siis leimallista se, ettet noin ylipäätään ole kiinnostunut ihmisten ystävyydestä? Minä näes olen, olen vain tosi huono ystävyyssuhteissa, esim.olen ns.totuuden torvi.