Onkos muita "ikisinkkuja" kuin minä

kuvitella mitään-Silkkaa seksiä-

, mutta 20-26 -vuotiaana olin koko ajan todella epätoivoinen ja onneton rakkaudessa. Olin muutamia kertoja yksipuolisesti todella ihastunut, mutta ikinä en saanut haluaamaani.



26-vuotiaana en voinut uskoa tuuriani, kun täydellinen kundi osoittikin kiinnostusta minua kohtaan. Olin itse ollut jo aiemmin häneen ihastunut. Aloitimme suhteen, joka kuitenkin kesti vain 7 kk ja päättyi, kun kundi ihastuikin toiseen (nätimpään) tyttöön.



Olin aivan maaassa ja sain ystäväpojalta, jonka olin tuntenut hyvin jo muutaman vuoden. Olin aiba pitänyt hänestä tosi paljon ja jossain vaiheessa ollut ihastunutkin, mutta mitään ei ollut tapahtunut.



Nyt sitten kuitnenkin aloimme viihtyä yhä enemmän toistemme seurassa ja suhde alkoi. Nyt olemme oleet 9 vuotta yhdessä, joista 1 naimisissa, lapsia on kaksi.



Muista, että vain sinä itse voit tehdä itsesi onnelliseksi, ei kukaan toinen ihminen.

siis sain tukea ja lohtua ystäväpojalta, en vain pelkästään saanut... Sitä vasta myöhemmin.

Musta on kans tullut ikisinkku. Parhaat lapsensaantivuodet (18-32v) seurustelin pitkissä (4) suhteissa, mutta kukaan miehistä ei vielä ollut valmis perheeseen. Minun jälkeeni jokainen meni heti seuraavan tytön kanssa naimisiin ja jokaisella on lapsia nyt.

Seurustelin viimeksi vuonna 2006. Lopetin suhteen muuten mukavan miehen kanssa, koska a) hän oli edelleen paperilla naimisissa, vaikka olikin muuttanut pois vaimon ja lasten luota ja ennenkaikkea b) meidän seksidraivi oli ihan eri - hänelle riitti kerran viikossa peiton alla pimeässä.



Sittemmin olen tapaillut itseäni nuorempia, mutten olen sen koommin seurustellut. Tällä hetkellä mulla on rakastajia, joista yhteen olen rakastunut mutta en ole miehen ainoa nainen.



Toivon ap, että sulla on ikää vähemmän kuin mulla (39v) ja että sulle löytyy ihana mies. Omalla kohdallani olen luopunut toivosta. Ja joo, olen surullinen. Olis todella ihana joskus vielä voida sanoa olevansa suhteessa!

Biologisen kellon tikityksestä ei onneks oo huolta. Kaksi lasta on ja enempää en enää halua.

En ole siis ikisinkku, mutta tuntuu, etten ikinä enää huoli ketään - kyse ei ole siitä, ettei minua huolittaisi.



Ehkäpä netistä täsmähakuna sitten?

Olen niin pirun nirso ja sitä paitsi mulla on maailman surkein miesmaku..ne jotka saa sukat pyörimään jalissa, eivät todellakaan ole hyvän parisuhteen mieskandidaatteja :/. 2 lasta kuitenkin, joten en stressaa tilanteesta. Ikää vähän yli 30.

Viides vuosi yksin, enkä tosiaan ole ollut minkäänlaisessa suhteessa tänä aikana. Seksiä on tullut pariin kertaan harrastettua yhden yön hoitojen kanssa. Näistäkin toinen oli varattu mies - säälittävää....



Onneksi lapset on jo tehty ettei ole sen suuntaan paniikkia. Mutta itsekin haaveilen siitä, että voisi sanoa seurustelevansa tai edes tapailevansa jotakuta.



Kaipaan myös ihastumisen / ihastuneena olemisen tunnetta. Saisi elämään vähän sähköä!



Vientiä minullakin olisi. Kaiken aikaa on joku "ihailija", jonka kanssa on laimeaa yhteydenpitoa. Mutta kun kukaan ei vaan tunnu pintaa syvemmällä... haluaisin tuntea miestä kohtaan voimakasta vetoa, siis kemioiden pitäisi olla kohdallaan. Enkä mihinkään luuseriin halua tyytyä, miehen pitää pystyä pitämään huolta itsestään ja tarvittaessa muistakin.



Huoh.



Tsemppiä meille, olkoon ensi vuosi onnekas! Eikö niin...?

jos teillä on kerran ollut pitkiä suhteita ja olette saaneet lapsia. Minä olen oikea ikisinkku. En ole koskaan edes asunut miehen kanssa ja ikää on yli 30. On ollut paljon alle vuoden mittaisia seurustelusuhteita, mutta aina ne ovat päättyneet. Aika näyttää kuka vierelle jää vai jääkö kukaan.

olen kolmekymppinen, enkä ole koskaan asunut kenenkään kanssa, lapsikin sai alkunsa yhden illan suhteesta.



Mutta minä en ole surullinen siitä etten seurustele, sillä sitä en edes haluaisi, haluan asua yksin, tai siis lapsen kanssa ja elää itsenäisesti. Lapsiakaan en halua lisää. Mutta yksinäinen olen, haluaisin lisää ystäviä(etenkin sinkkuystäviä, koska perheelliset vittää kaiken vapaa-ajan perheensä kanssa)

Ja haluaisin ihastuksia ja rakastajiakin, rakastan seksiä ja ihastumisen tunnetta.

Onko jollakulla sama juttu ja onko joku onnekas, joka toivonsa menettäneenä viimein löysi "onnen"