Suututan kaikki ystäväni kun sotken aikatauluja jatkuvasti. :/

kunnon kalenteri.

Millä on seinäkalenteri jossa on neuvolat sun muut, mutta muuta ei nyt ole. Ongelma on kun saatan puhua puhelimessa jossain muualla kuin kotona ja sopia jonkun tapaamisen. Olen nykyään tosi varovainen ja sanon aina että en luota nyt muistiini jos olenkin sopinut jotain muuta..



En ole koskaan ollut älyttömän hyvä näissä, mutta ihan normaali kuitenkin. Nyt tämän toisen lapsen synnyttyä en tunnu muistavan yhtään mitään. En muista vastata tekstiviesteihin, luen jonkun ja mietin että jaa tarkistan tuon jutun ja vastaan kohta, enkä sitten muista koko hommaa. Tai on vauva sylissä ja taapero kainalossa ja en pysty naputtamaan ja myöhemmin unohdan. Luulen, että sama ongelma olisi kalenterin kanssa.



Olen nyt ajatellut, etten sovi väleen mitään tapaamisia. Olen vaan lasten kanssa siihen asti että saan taas kohtuullisesti nukkua. En jaksa kun tulee niin paha mieli jos unohtaa jotain. Tärkeysjärjestys menee nyt niin, että 1: lasten kanssa pärjääminen, 2:kaikki muu.



ap

Mua suorastaan hävetti, kun kaukana asuvan ystävän kanssa sovittiin kyläily meille (esikoinen tuolloin 4vko:n ikäinen) ja unohin tyystin koko homman. Olin nukkuaröhnöttämässä täydessä unessa kun ystävä soitti ovikelloa. Olin sekottanut päivät tyystin, ja tämä ystävä matkusti sentään satojen kilometrien päästä kylään. Onneksi olin kotona! Nolotti, että tuolla tavoin voin unohtaa toisen tapaamisen kun niin harvoin nähdään. Onneksi ystävä ymmärsi. :) Toivottavasti sinunkin ystävä leppyy ja ymmärtää, että sellaista tämä elämä näitten hormonien ja vauvavalvomisten kanssa välillä on. Hyvä ystävä ymmärtää ja antaa anteeksi. :) Tsemppiä, nauti pienokaisista!



ps kalenteri oli mullekin hyvä ostos, kunhan vain muistin katsoa sitä ;) vauva-ajassa on toisaalta ihanaa sekin kun ei tartte kellontarkkaan elellä ja oleilla, vaikka toki on hyvä että edes tärkeimmät sopimiset muistaisi. :)

Tuo ystävä on aika sisukas suuttuja, mutta kai hänkin asian unohtaa. En lopulta voi tehdä muuta kuin pyytää anteeksi, jos se ei riitä niin ei sitten riitä.



ap

on 4-viikkoinen vauva. Rentoudu nyt vähän, äläkä sovi menoja ennenkuin olet virkeämpi:)

Minusta tuollainen on ihan ok alle 6kk ikäisen vauvan äidiltä :) En siis pahastuisi, kaksi pientä lasta kyllä valvottaa sen verran paljon että ei asiat pysy muistissa. Ota vaan rauhallisesti, ja ota tavaksi aina sanoa että mielellään tulet mutta tarkistat ensin kotona kalenterin onko muuta menoa sovittuna, ja pyydä jos voivat laittaa tekstarilla muistutuksen illemmalla...

tuli ihan yllätyksenä, että on näin paljon ihmisiä, jolla ei ole minkäänlaista mukana kannettavaa kalenteria. Ei mulla tullut mieleenkään, että joku edes yrittäisi pitää kaikkia asioita muistissaan saati sitten pienen vauvan kanssa.



Annan siis oikein hyvin anteeksi sen, että vauvan kanssa unohtelee kaikenlaista. Sitä vaan ihmettelen, että tuossa tilanteessa edes yrittää pärjätä pelkän keittiön seinäkalenterin avulla, jos ei ole jatkuvasti sen luona.



Säästä nyt hyvä ihminen itseäsi ja hanki pieni taskukalenteri tai kännykkä, jossa on kalenteri. Pääset paljon helpommalla ennen kaikkea itse.



t. 2

Hallelujaa sille! Lapsiakin on vaan yksi ja ikääkin on jo eskarin verran :)

Mutta kaikki tapaamiset, neuvolat, luennot, lääkärit, työvuorot... Kaikki kännyn kalenterissa sekä seinäkalenterissa (pysyy mieskin kärryillä elämässäni :P).

On vaikeaa naputtaa kännykkäänkin. On tuossa luurissa kalenteri, mutta en saisi siihen kirjoitettua kuitenkaan aina heti, ja sitten olisi taas se unohdus edessä. Mutta ehkä koita ottaa sen käyttöön silti. Ja jätän kaikki tapaamiset nyt- moni vaan on tahtonut ähdä tätä pienempää ennen joulua ja siksi ollut sovittuna vaikka mitä.. huoh. No, kohta pääsee taas nukkumaan, tai ainakin pitkäkseen vaikkei nukkua saisikaan. :)



ap

tyyliin "Joo tiistai vois olla kiva mut en ihan varmuudella muista oliko siihen sovittu jo jotain, käykö että soitan sulle vielä illalla ja varmistan kun oon kattonu kalenterista"

pienen vauvan kanssa.

mä puhuin kerran puhelimessa kun vauva heräsi, ja sanoin, että odota hetki, kun haen vauvan. Sitten laitoin puhelimen pöydälle, hain vauvan, vaihdoin vaipat, syötin... kaveri oli lopulta sulkenut puhelimen, kun mua ei kuulunut takaisin :)

Kaupassa saatoin lähteä vauvan kanssa kassalta ja ostokset jäi sinne.

Kaikki piti kirjoittaa ylös - ja kyllä mä ne neuvolat ja muut välttämättömät menot muistin, mutta muu sitten.

Että aikas ajattelematon kaveri sulla, jos tosta suuttuu. Ei ymmärrä pienen vauvan äidin tilannetta ollenkaan.

Ja kyllä se muisti sieltä vielä palautuu - tosin muistettavaakin tulee paljon lisää kun lapset kasvaa ja alkaa harrastaa jne ;)

On vaikeaa naputtaa kännykkäänkin. On tuossa luurissa kalenteri, mutta en saisi siihen kirjoitettua kuitenkaan aina heti, ja sitten olisi taas se unohdus edessä.

Oikeasti se kalenterimerkinnän teko on tosi pieni vaiva. Mitähän siihen kuluu aikaa - puoli minuuttia?

Pieni vaiva, iso hyöty.

eikä osaa asettua asemaasi. Vauvasi on todella pieni vielä ja jos tämä oli ensimmäinen unohdus ystäväsi kohdalla hän on täysin empatiakyvytön ja kohtuuton sinua kohtaan hiiltyessään.



Näitä kohtuuttomiahan riittää. Sen sijaan, että he tukisivat läheistä jolla rankkaa he vaativat huomiota itselleen. Minä olisin ystävänäsi leiponut ruokaa ja pullia, pakannut ne ja jotakin hemmottelukivaa sinulle kassiin ja tullut luoksesi. Jaksuja.

On vaikeaa naputtaa kännykkäänkin. On tuossa luurissa kalenteri, mutta en saisi siihen kirjoitettua kuitenkaan aina heti, ja sitten olisi taas se unohdus edessä.

Oikeasti se kalenterimerkinnän teko on tosi pieni vaiva. Mitähän siihen kuluu aikaa - puoli minuuttia?

Pieni vaiva, iso hyöty.

mutta kun on sylissä sekä vauva että mustasukkainen sisko tai työntää hangessa tuplarattaita ei asia olekaan just niin yksinkertainen. :) sitä miettii että kirjoitan just kun tästä selviän ja sitten ehtii jo unohtaa. Mutta toisaalta tuo ystävä on ehkä kohtuuton, kun tosiaan on 2 näin pientä mulla ja joulu painaa päälle ja mies on töissä siihen asti kaikki päivät. Mut toisaalta ymmärrän, koska tällä viikolla peruin jo kerran ja sitä ennenkin oli yhteistä epäselvyyttä vierailun ajankohdasta. Ja hänen oli siis tarkoitus tulla lapsineen meille. Ap,

Jos sä pystyt vastaamaan puhelimeenkin. Pysäytä ne rattaat.

mutta kun on sylissä sekä vauva että mustasukkainen sisko tai työntää hangessa tuplarattaita ei asia olekaan just niin yksinkertainen. :)

En ymmärrä miten edes voit puhua puhelimessa, jos molemmissa kainaloissa on lapsi. Hands freellä ilmeisesti...?

P.s. tuplarattaat on helppo pysäyttää sen merkinnän tekemisen ajaksi.

Usko minua, ihan hyvällä tämän kirjoitan. Itsellänikin on 2 isointa lasta 1,5 v. ikäerolla. Nyt on kolmaskin talossa, tosin ikäero on isompi. Mutta pointtini on se, että kalenterimerkinnät kannattaa tehdä juuri tällaisessa kaoottisessa elämäntilanteessa. Minä laitoin aikanaan puhelimeen muistutuksen ihan kaikesta - olisin esim. säännönmukaisesti unohtanut hakea pyykit pyykkituvalta, ellei kännykkä olisi muistuttanut.

eiköhän se pitäisi niin järjestää. Ja vastaan puhelimeen esim vauva sylissä, sitten esikoinen kiinnostuu ja tahtoo mukaan. Se nyt oli vain esimerkki. Samoin saatan soittaa ystävälle kävellessä rattaiden kanssa, koska silloin saa puhuttua kun lapset on rauhassa. Joku niksi on varmasti keksittävä, jotta jotain muistaa. Ja jätettävä tapaamiset suosiolla vähemmälle. Ap