Jos on kipeät kuukautiset, onko myös synnytyskivut rankemmat?
Onko kukaan koskaan huomannut tai miettinyt yhteyttä kivuliaitten kuukautisten ja synnytyskivun välillä. Eli jos on tosi kipeät menkat, niin onko mitenkään yhteydessä siihen, miltä supistuskivut tuntuu?
Kommentit (34)
mulla erittain helpot kuukautiset, ja painajaismaiset synnytyskivut.
kuten moni muukin tässä ketjussa, että jos on ollut helvetilliset menkkakivut vuosien ajan, synnytyskivut eivät ole niin kova järkytys. Näin itselläni oli.
No minusta synnytyskivut taas eivät muistuttaneet pahimpiakaan kuukautiskipuja lainkaan. Kaikenlaista menkkakipua on mulla ollut, lievempää ja painajaismaista, mutta supistukset oli silti laadullisesti yllätys. En ole moista koskaan ennen missään muussa yhteydessä kokenut.
mulla erittain helpot kuukautiset, ja painajaismaiset synnytyskivut.
Tässähän sen näkee että on yhteyttä. Ne, keillä on kovat kuukautiskivut, ovat tottuneet kipuun joten synnytys on helpompi. Ne, joilla ei kuukautiskipuja ole, on kovempi synnytys.
Vaan en synnytyskipuun, joka oli noin tuhat kertaa kamalampaa, eikä juurikaan mitään taukoja. Ja siinä vaiheessa kun vain yrjösin ja makasin tuskissani kippurassa, synnytys ei ollut edes käynnistynyt, eivätkä paikat auki...
Kuukautiskipuihin on auttanut lämmin kylpy, hieronta, kävely, tanssi, ratsastus, synnytyskivut vei kättelyssä jalat alta ja vain ulvoin. Sain epiduraalin melkein heti ja paikatkin alkoivat avautua...
päin vastoin, jos on kärsinyt kovista kuukautiskivuista tietää ainakin hiukan, mitä on tulossa :). Sitä paitsi synnytyskipu on kaikilla ihmisillä yhtä kovaa kipua toiset vaan kestävät sen paremmin ja toisilla ne kestävät pidempään kuin toisilla. Minulla synnytyksen jälkeen ovat synnytyskivut pahentuneet entisestään suorastaan helvetillisiksi. Siihenkään en syytä tiedä...
Tunnen erään äidin, joka ei yhdessäkään synnytyksessä (iso perhe) ole tuntenut KIPUA, vain hieman epämiellyttävää kiristystä ja valtavaa paineentunnetta. Ja siis ei ole ollut mitään kivunlievityksiä kun ei ole tarvinnut.
Se että jonkun synnytys on vähäkipuinen ja toisen ei johtuu ihan muista asioista.
Vähän kuin kysyisi että "sattuuko putoaminen jos on jo aiemmin murtanut jalkansa?" Ei sellaiseen ole yhtä vastausta. Riippuu siitä miten putoaa, missä asennossa ja millaiselle alustalle putoaa, kuinka korkealta, mihin osuu matkallaan pohjalle jne. Siitä se riippuu, ei siitä onko aiemmin kokenut kipua jalassaan sen murtuessa.
Yllätyin miten hyvin siedin kipua :)
todellakaan ei synnytyskivut ole yhtä voimakkaita, ei ole kyse siitä, että toiset vaan kestää ne paremmin kuin toiset vaan ihan siinä kivun voimakkuudessa on eroja - kuin myös kestossa, onko supistusten välillä mitään taukoja vai ei jne. Kaikki on yksilöllistä!
Ei kuukautiskipuja ennen ekaa raskautta, synnytykset tosi kipeitä, kuukautiskivut alkaneet 3 ja 4 lapsen välissä, kipu luokkaa 0,000000001 verrattuna synnytyskivun 10000000000 --- ja kuukautiskivutkin oikeita kipuja.
Supistukset taas muistuttivat enemmän niitä vatsanväänteitä, joita tuntee vatsataudissa tai ripulissa.
En edes huomannut aina supistuksia. Kerrankin, kun raskauden lopussa kävin tutkimuksissa, yllätyin kuullessani, että mulla oli parhaillaan supistukset. Luulin niitä ilmavaivoiksi.
Kun synnytys alkoi, ne ilmavaivat vaan tulivat aina noin 15 minuutin välein.
Vääntö paheni pikku hiljaa kivuksi ja lopulta sain epiduraalin.
Synnytyksen jälkeen ei ollut kuukautiskipuja ainakaan 10 vuoteen.
Omat kuukautiset usein kivuliaat (ei aina). Synnytyskivut helvetilliset, puudutukset ei toimineet, oksensin, en muista suurinta osaa synnytyksestä, oli vain musta kipuaukko jossa lilluin.
Minulla nuorena kuukautiskivut sellaiset, että oksensin joka kuukausi. Vasta ekassa synnytyksessä tajusin, miten kauheat ne olivat olleet, synnytys oli pitkällä, ennen kuin kuukautiskipu ylittyi.
Se ei pidä paikkaansa, että kaikilla synnytyskipu olisi samanlainen ja yhtä voimakas! Ei todellakaan riipu pelkästään kipukynnyksestä, että ihmisillä on erilaisia kokemuksia.
Ja jos on eri mieltä siitä, niin sen kipukynnysasianhan voisi halutessaan nähdä kummin päin hyvänsä: joko niin, että kivuliaisiin kuukautisiin tottuneilla on korkea kipukynnys, tai niin päin että jos jo kuukautiset koetaan kivuliaiksi, kyseessä on aivan erityisen matala kipukynnys.
Itselläni kuukautiset olivat kivuliaammat nuorena, silloin meinasin välillä pyörtyä tienpientareelle menkkojen takia. En tiedä miksi, mutta kipu on vähentynyt iän myötä. Kipukynnys tuskin on mihinkään muuttunut, ihan samalla tavalla näen edelleen tähtiä ja kiroilen kun vaikka isken varpaani portaaseen.
mullakin vanhetessa menkkakivut lientyneet, enää ei mene 2 ekaa päivää vetäen yliannostusta buranaa sängyn pohjalla. Enää n. 1/3 menkoista on niin kivuliaita että joudun vetämään koko päivän nappeja. Migreenissä ei valitettavasti muutosta :(
Ja jos on eri mieltä siitä, niin sen kipukynnysasianhan voisi halutessaan nähdä kummin päin hyvänsä: joko niin, että kivuliaisiin kuukautisiin tottuneilla on korkea kipukynnys, tai niin päin että jos jo kuukautiset koetaan kivuliaiksi, kyseessä on aivan erityisen matala kipukynnys.
Itselläni kuukautiset olivat kivuliaammat nuorena, silloin meinasin välillä pyörtyä tienpientareelle menkkojen takia. En tiedä miksi, mutta kipu on vähentynyt iän myötä. Kipukynnys tuskin on mihinkään muuttunut, ihan samalla tavalla näen edelleen tähtiä ja kiroilen kun vaikka isken varpaani portaaseen.
Aika kovia lääkkeitä on koitettu, mikään eiole täysin vienyt kipuja. Taittanut pahinta terää vain. Vuoto on myös ollut runsasta.
Synnytyskivut olivat kuitenkin aivan omaa luokkaansa, en voi kuvitella kovempaa kipua. Olin tulla hulluksi. Varsinkin toinen synnytys luomuna, oli traumaattisen kivulias. Nopeus ei auttanut yhtään.
En ole todella turhan narisija, kipukynnyskin on varmaan ihan normaali.
En ikinä voisi kestää enääsynnytyskipua, onneksi ei ole pakko.
Mutta yhteenvetona, erittäin kivuliaat kuukautiset, erittäin kivuliaat synnytykset.
Nyt nautin elämästä hormonikierukan avulla, ilman ei tulisi mitään.
alhainen mutta synnytyskivut eivät olleen ollenkaan niin kovat kuin olin odottanut vaikka niitä plekäsinkin hulluna
niin kivuliaita, että ajattelin silloin, että kuolema olisi parempi!!
Eivät puudutukset tai mikään auttanut, ilokaasua vedin hartaasti, jotta edes siten helpottaisi.