Ymmärrätkö kätilöä, joka sanoo synnyttäjälle, että ei saa huutaa?

ponnistusvaiheessa, vaikka siihen asti olin ollut ihan hiljaa. Tuli vähän sellainen olo kuin keihäänheittäjällä, joka keskittää kaikki voimansa heittoon ja karjaisee oikealla hetkellä. Onneksi kukaan ei kieltänyt huutamasta. Mutta jos olisi kieltänyt, niin tuskin olisin lopettanut.

ja haittaa kätilönkin työskentelyä.

Ei sitä synnyttävänkään naisen tarvitse idiootiksi heittäytyä.

pitäisi sanoa selittäen, että huutoon menevä energia saataisiin parempaan käyttöön. Muuten voi tuntua aika tylyltä tokaisulta.

Muutenkin synnyttäjä on aika herkässä tilassa ja sitten joku kätilö siinä komentelee, prkl, kirjotan tästä vielä av:lle! :-D

Huutaminen kuopuksen synnytyksen loppuvaiheessa (vikat 15 min, jonka aikana aukesi 4cm->10cm) oli ainoa mikä auttoi siihen järjen vievään kipuun, johon ei tullut mitään taukoja. Eikä todellakaan vienyt tehoa ponnistusvaiheesta, jota kesti 2 min. Mitään epiduraalia ei todellakaan ehditty antaa, miksi ihmeessä ei saisi huutaa kipua pois? Siksikö että se kuulostaa kätilöstä ikävältä?

Minulle on parissakin synnytyksessä sanottu ystävällisesti ja perustellen, että älä käytä energiaasi huutamisen/murinaan, vaan ponnistamiseen. Tällainen on siis ihan ok.



Mutta ottaisin kyllä nokkiini, jos sävy olisi "äläs nyt yhtään luule siinä huutavasi, on niitä lapsia ennenkin ulos puskettu".

Omassa synnytyksessäni kätilö kielsi huutamasta ja hetken kuluttua olinkin sitten tajuton. Kipu vei shokkiin, synnytys pysähtyi siihen. Viisi tuntia myöhemmin tajusin olevani heräämössä.



Huuto lievitti kipua. Kun ei sitä saanut tehdä, muut mekanismit tulivat apuun.

ÄRN ÄRN ÄRN ÄÄÄRRN puol tuntia. Ukko sanoi kätilölle että sekoskohan tuo eukko nyt. Kuullosti kuulemma älyttömältä.

Viereisessä huoneessa oli menossa synnytysvalmennus.

Mutta ymmärrän myös synnyttäjää joka huutaa.



Itselläni huutaminen auttoi, mutta kyseenalaisti silloin kätilön työturvallisuuden melutason osalta :)

Mutta mun ei olis tullut mieleenkikään huutaa synnyttäessä, kyllä siinä ihan muuhun keskityttiin, molemmilla kerroilla. Pelkkään puhinaa korkeintaan.

ÄRN ÄRN ÄRN ÄÄÄRRN puol tuntia. Ukko sanoi kätilölle että sekoskohan tuo eukko nyt. Kuullosti kuulemma älyttömältä.

Päättäväinen karjaisu auttoi toisessa synnytyksessäni. Kätilökin sanoi jälkeenpäin, että ponnistin "upeasti" ison poikavauvan. Yhteistyömme pelasi hienosti. Olin kiitollinen hänen avustaan vauvan leveiden hartioiden keplottelussa ulos. En ymmärrä huutamisen kieltämistä, monia huutaminen auttaa. Mutta jos huutaminen näyttää olevan hyödytöntä hysteriaa, niin sitten rauhoittava puhe voi olla tarpeen. Kätilön kuuluu kestää huutamistakin. Sehän voi olla suorastaan komeaa kommunikaatiota! Aina ei tarvitse huutaa. Ja jos kätilö on kylmäkiskoinen, voi olla, ettei halua kommunikoida tälläkään tavalla hänen kanssaan.

valintakysymys huutaako vaiko ei? En mä ainakaan enää siinä vaiheessa voinut valita yhtään mitään, kun kivut oli niin kovat että huusin suoraa huutoa. Ois siinä kätilö saanut sanoa ihan mitä tahansa, en mä enää edes kuullut enkä nähnyt mitään siinä vaiheessa.



Ymmärrän kyllä että kätilöt yrittää vaan ohjata äitiä ja pitää hänet jotenkin rauhallisena, mut synnytys on poikkeustilanne josta ei saa mitään diblomia ja kunniamainintaa sen perusteella kuinka kiltti ja helppo synnyttäjä on muiden kannalta ollut.

mulle sanottiin, ettei KANNATA huutaa suoraa huutoa vaan kohdistaa sekin energia oikein hegittämiseen ja työntämiseen. ja se oli aivan täyttä totta!

valintakysymys huutaako vaiko ei? En mä ainakaan enää siinä vaiheessa voinut valita yhtään mitään, kun kivut oli niin kovat että huusin suoraa huutoa. Ois siinä kätilö saanut sanoa ihan mitä tahansa, en mä enää edes kuullut enkä nähnyt mitään siinä vaiheessa.

Ymmärrän kyllä että kätilöt yrittää vaan ohjata äitiä ja pitää hänet jotenkin rauhallisena, mut synnytys on poikkeustilanne josta ei saa mitään diblomia ja kunniamainintaa sen perusteella kuinka kiltti ja helppo synnyttäjä on muiden kannalta ollut.

että se olisi valintakysymys. Jos äiti huutaa ja antaa muutenkin mennä omalla painollaan, voi kontakti kätilöön kadota ja synnytys näin hidastua, kun synnyttäjä ei kuule/kuuntele ohjeita.

Esim. omalla kohdallani oli tosi tärkeää olla kätilön pyytäessä ponnistamatta, muuten olisin saattanut revetä tosi paljon. Ja itse jos olisin päättänyt, olisin varmaan vaan huutanut ja ponnistanut! :)

ja selitettiin, että se vie voimat, mutta kun sattui

että synnytykset ovat erilaisia, ja samassa synnytyksessä on eri vaiheita. Jossain vaiheessa rentoutuminen on tärkeää, toisessa pitää keskittää kaikki voima ponnistamiseen. Kätilön tehtävänä on ohjata äitiä, tietty ystävällisesti ja perustellen. Joskus joku synnyttäjä voi mennä "paniikkiin" ja silloin kätilö joutuu katkaisemaan tämän käytöksen, tarvittaessa napakastikin. Siksikin synnytyskeskustelu olis tärkeää käydä saman kätilön kanssa, että mahdolliset väärinymmärrykset voitais selvittää. Jos lapsi syntyy hienosti ja ponnistaminen sujuu, ei ole syytä kieltää huutamista. Mutta jos sydänäänet laskevat ja lapsi pitää saada suht. nopeasti maailmaan, niin silloin kätilön on ihan pakko puuttua siihen, jos esim. kaikki ponnistusteho menee johonkin muuhun, kuin työntäämiseen. Ja ponnistusvaiheessa kätilö on usein napakampi, se ei tarkoita, että olisi ilkeä ihminen, vaan toimii tilanteen vaatimalla tavalla. Kätilö hoitaa äitiä, mutta myös vauvaa ja silloin kun vauvalla on oikeasti hätä, joutuu kätilö myös toimimaan vähän äidin toiveen vastaisesti. Ja toki kätilöitäkin on monenlaisia, sitä en kiellä ollenkaan.

joka oli vissiin ensimmäistä kertaa itse "puikoissa". Set sano avautumisvaiheessa, että ei saa huutaa sen jälkeen kun oli itse sekoittanu minun keskittymisen supistukseen. Minä sitten ilokaasuhöyryissä yrin supistusten välillä selittää, että on pakko huutaa, jos en saa rauhassa keskittyä ja hengittää. Onneksi se kaiken kokenut kätilö sanoi, että saa huutaa, jos siltä tuntuu. Ei täällä hiljaa tarvi olla =)

Ponnistus vaiheessa olin aivan hiljaa ja ponnistin ja hengitin =)

Miehelle sallitaan karjaisu jos vetää kirveellä sääreen. Naisen pitää vienosti henkäillä kun alapää repeää.



Itse kyllä huusin kun lapsen hartiat tarttui kiinni ja tuntui, että repesi. Jos siitä kätilön työpäivä meni pilalle niin se on voi voi.



Mää en ymmärrä tätä siloittelua, että kunnon nainen ei näytä kun tekee kipeää vaan lempeästi hymyillen kätilöä vaivaamatta henkäilee lapsen maailmaan.



Huutakaa naiset jos tuntuu, että käy kipeää. Siihen on jokaisella ihmisellä oikeus.



Kai sitä odotetaan, että raiskauksen uhrikin antaa raiskata silla kevyesti henkäillen, eikä saa ulvoa kun käy kipeää.

Miehelle sallitaan karjaisu jos vetää kirveellä sääreen. Naisen pitää vienosti henkäillä kun alapää repeää.

Itse kyllä huusin kun lapsen hartiat tarttui kiinni ja tuntui, että repesi. Jos siitä kätilön työpäivä meni pilalle niin se on voi voi.

Mää en ymmärrä tätä siloittelua, että kunnon nainen ei näytä kun tekee kipeää vaan lempeästi hymyillen kätilöä vaivaamatta henkäilee lapsen maailmaan.

Huutakaa naiset jos tuntuu, että käy kipeää. Siihen on jokaisella ihmisellä oikeus.

Kai sitä odotetaan, että raiskauksen uhrikin antaa raiskata silla kevyesti henkäillen, eikä saa ulvoa kun käy kipeää.

Kukaan ei puhunut siitä, että ei nainen ei saisi huutaa kipuaan synnytyksessä. Asian ydin on se, että saako/kannattaako synnytyksessä (tai synnytyksen tietyssä vaiheessa) huutaa koska siitä saattaa olla haittaa synnytyksen etenemiselle ja tätä kautta vauvan terveydelle.