jokainen vaikuttaa omaan tilanteeseen, uskotteko te?

en tarkoita mitään yltiöpositiivisuutta vaikka en valittavaa-asennetta ymmärräkään.



On ihmisiä jotka valittavat ihan joka asiasta, koskaan ei ole hyvin. Ei tarvitse olla koko ajan kivaa ja mukavaa, mutta elämä on ihan hyvää useinkin ja asioilla on yleensä se toinenkin puoli. Ei tarvitse olla koko ajan suu naurussa en tarkoita sitäkään.



Suomalainen kulttuuri vaan taitaa olla sellainen, että ei ole elämää jos ei valita. Miten on sellainen aavitus, että muualla asiat hiukan toisin? Suomessa eniten sydän ja verisuonitauteja, syytetään ruokavaliota, mutta olisiko syy pohjimmillaan tässä jurottavassa kulttuurissa?



Jos jollakulla asiat on hyvin on pakko olla katkera ja valittaa vasta sittenkö on hyvin jos toisillakin on huonosti? Ihmetteleekö kukaan muu sitä kun sanotaan jos ei äänestä ei voi valittaa? Miksi ihmeessä silloin pitäisi valittaa jos on kerta saanut oman ehdokkaansa läpi? Ja miksi pitäisi valittaa?



Mottona perään valita niin elät, vai kuinka?

Ainakin mun on ollut tosi vaikeaa vaikuttaa elämääni vaikka olen kyllä yrittänyt TODELLA paljon.

en ole samoilla linjoilla ap:n kanssa, koska mielestäni myöskään kaikkeen ei todellakaan voi itse vaikuttaa. Ei voi valita mihin perheeseen syntyy ei voi valita sairastuuko tapahtuuko onnettomuus... mutta elämäänsä voi olla tyytyväinen. Eikä se tarkoita tietenkään sitä etteikö joskus valittaisikin, mutta sellainen jatkuva elämänasenne vaikuttaa eikä ihminen voi olla onnellinen. Ehkä joku ymmärsi mitä yritin kertoa. Loppu

nyt jauhako noita iänikuisia käsityksiä jostain tyypillisestä suomalaisesta kulttuurista, ehkä liikutte vain joidenkin vanhojen mummojen ja pappojen seurassa mutta ei sellaista valittavaa asennetta ole ainakaan alle kolmekymppisten keskuudessa. Onhan se nyt selvää, että kukaan ei jaksa kuunnella kokoaikaista valitusta, mutta tästä ei kai aloitukessa ollut kyse, vaan yhtään mistään ei saisi valittaa, kun kaikkeen voi muka vaikuttaa. Ja tottahan se on, että itse sitä valitsee esim. opiskelualan tai puolison, mutta kukaan ei kyllä ole sellainen ennustaja, että näkisi että puoliso vaikka 20 vuoden päästä pettää tai että ala, jolla ajatteli työllistyvän, yhtäkkiä lakkaakin työllistämästä. Jälkiviisaus nyt on todellista idioottimaisuutta "mitäs teit niin ja näin". Puolison pettämiseen voi toki suhtautua niin, ettei se liikuta pätkääkään, mutta useimmiten se kuitenkin herättää negatiivisiakin tunteita ja jos mitään psykologiasta tietää, niin kaikkein haitallisinta on, jos yrittää vaimentaa omat tunteet eikä hyväksy niitä. Aika monet mt- ongelmat johtuu juuri tästä, ei suinkaan siitä että valittaa liikaa.

mitä aloituksessa kuvattiin, kyllä. Ja painotan myös sanaa lähes, eli jokunen poikkeus toki mahtuu. t. oman itsensä herra, eli voin vaikuttaa asioihini.

voitko oikeasti? Mitä jos miehesi ihan itse rakastuu johonkuhun toiseen tai muuten vain haluaa jättää sinut? Tai jos työnantajasi päättää, että työpanoksesi ei vain riitä ja saat lähteä seuraavissa yt- neuvotteluissa? Mitkä todellisuudessa ovat ne asiat, joihin voit vaikuttaa? Korkeintaan niihin, mitä teet parin minuutin sisällä, koska tunnin päästä olet voinut jo saada aivoverenvuodon tai olla jäänyt auton alle. Voit kyllä nyt päättää, otatko jääkaapista mehua vai maitoa, mutta matkalla jääkaapille on voinut tapahtua monta asiaa, mihin et voi vaikuttaa. Jos rehellisesti ja pelkäämättä ajattelet niin näin se on.

Teen ja toimin niin, ettei miehellä ole tarvetta ihastua toiseen, jos niin käy, se kuuluu sarjaan lähes.

Parit yt:t takana, ja vielä töissä ollaan, eli olen voinut vaikuttaa tekemällä työni hyvin.

Kuolla kupsahtaa voin vaikka juuri nyt, mutta itse olen vaikuttanut terveyteeni paljonkin, jos kuolen tai loukkaannun, menee sarjaan lähes taas.