jokainen vaikuttaa omaan tilanteeseen, uskotteko te?

minä en ole voinut vaikuttaa esim. siihen, että valmistuin opinnoistani keskelle 90-luvun lamaa. Silloin ei mitään 'paskaduunejakaan' tahtonut saada vaikka kuinka olisi yrittänyt.

Olihan se hauska vastavalmistuneena tehdä satunnaisia siivoustöitä. Silloin kun ihan kaikenlaisiin töitä haki hirveät määrät porukkaa.

Silloin oli kaikki opiskelupaikatkin kiven alla kun niihin haki kaikki koulusta päässeet ja työttömäksi joutuneet.



Sitten kun tilanne helpotti ja töitä alkoi taas löytymään, sairastuin ms-tautiin. Siihenkään en pystynyt vaikuttamaan.



Huonosta parisuhteesta lähteminen ei aina ole niin yksinkertaista. Kaksi kaveriani on sitä yrittänyt. Toinen on joutunut pakoilemaan vuosikauden ex-miestään ja vaihtamaan paikkakuntaakin muutaman kerran. Toiselle kävi vielä kehnommin. Eivät he noita aisioita silloin ko. miehiin tutustuessa pystyneet aavistamaan. Ei niitä nähnyt päälle päin.



Mikään ei ole niin helppoa (ja hauskaa) kuin jälkiviisaus.

On helppo sanoa väsyneelle kolmen lapsen äidille, että itsehän teit. Se kolmas lapsi on voinut muuttaa arkea hyvinkin yllättävällä tavalla. On tilanteita joita ei pysty ennustamaan.



Tietysti on myös ihmisiä jotka elävät holtitonta elämää ja sitten kun ovat itse aiheuttamissaan ongelmissa, huutavat muita avuksi.

Joskus vielä ymmärrät.

esim ylläkirjoittava on epäilemättä vaikuttanut tilanteeseensa silloin kun valmistui keskelle 1990_luvun lamaa. Hänhän vaikutti siihen, että valmistui, eikä jäänyt valmistumatta. Lama oli sitten se, mihin hän ei voinut vaikuttaa ja sen takia valmistuminen ei riittänyt.



Mulla itselläni on vammainen lapsi ja vaikutan tilenteeseeni hänen hoitajanaan ja hänen tulevaan tilanteeseensa aikuistuvana vammaisena jkioa päivä erilaisilla valinnoilla, mutta ei hän silti vammastaan koskaan parane.

Mutta sitten on asioita joihin et voi vaikuttaa vaikka kuinka haluaisit. Saatat sairastua vakavasti huolimatta hyvistä elämäntavoista. Saatat jäädä rauhassa jalkakäytävällä kävellessäsi rattijuopon alle ja halvaantua tai kuolla jne. On niitä myös aikamoinen lista mihin ihminen ei voi vaikuttaa vaikka kuinka haluaisi.

Huono onni, sattuma ja ylitsepääsemättömät vaikeudet ovat osa ihmisenä olemista, mutta tietysti jokainen vaikuttaa omaan tilanteeseensa.



Minä esim. en ole lääkäri. Johtuisiko jotenkin siitä, että en ole koskaan hakenut lääkikseen? Parisuhteeni on sellainen kuin on siinä olevasta kahdesta osapuolesta johtuen. Rahaa on pienehköillä tuloilla paljon, koska olen säästäväinen. Jos ei muuhun voi vaikuttaa niin omiin asenteisiinsa ja suhtautumiseensa eri elämäntilanteissa.

Omilla valinnoilla ei voi kaikkea päättää ja muuttaa. Tämä on erityisen tärkeä muistaa niiden, joilla asiat ovat hyvin, ennen kuin lähtevät muita arvostelemaan.

myöskään ne asiat mihin voi vaikuttaa ei onnistu noin vaan sormia napsauttamalla. Jos teki kolmannen lapsen ja huomasi vasta sitten, että kolmen lapsen kanssa onkin paljon rankempaa kuin kahden lapsen kanssa (ne kaksi oli esim. tavallista helpompia ja tottelevaisempia), niin minnekäs hittoon työnnät sen kolmannen sitten? Tai jos on ollut 15 vuotta avioliitossa ja on vaikka monta pientä lasta ja siihen asti täydellinen mies alkaa yhtäkkiä juomaan liikaa, niin se on ihan helppoa vaan häippästä vailla mitään sen kummempia tunnontuskia, joopa joo. Tai jos valitsee alan, jolla siinä vaiheessa on hyvä työllisyys, ja valmistuttua onkin ihan liikaa tarjontaa (kuten aiemmin it- alalla), niin turha sanoa, että mitäs valitsit väärän alan.

esim ylläkirjoittava on epäilemättä vaikuttanut tilanteeseensa silloin kun valmistui keskelle 1990_luvun lamaa. Hänhän vaikutti siihen, että valmistui, eikä jäänyt valmistumatta. Lama oli sitten se, mihin hän ei voinut vaikuttaa ja sen takia valmistuminen ei riittänyt. Mulla itselläni on vammainen lapsi ja vaikutan tilenteeseeni hänen hoitajanaan ja hänen tulevaan tilanteeseensa aikuistuvana vammaisena jkioa päivä erilaisilla valinnoilla, mutta ei hän silti vammastaan koskaan parane.

voinut vaikka keskeyttää opinnot ja jättää valmistumatta. Ilman koulutusta tilanteeni olisi kuitenkin ollut vielä vaikeampi ja olisi hankaloittanut myös tilannettani lamaa seuranneen talouskasvun aikana.

Kaikki opinnot kun eivät jousta. Ja varsinkaan opintotuki ei silloin joustanut.

Ainoa vaihtoehto lykätä valmistumista olisi ollut hankkiutua raskaaksi jonkun satunnaisen yhdenillan suhteen kanssa. Minusta ei kovinkaan hyvä vaihtoehto.

ei auta, se vaan pahentaa asioita. Jos oppii olemaan tyytyväinen vähään ja onnellinen pienistäkin asioista elämä on parempaa. Ystävälläni oli syöpä johon hän kuoli, hän ei valittanut hän hyräili ja luki mukavia tarinoita. Ei ollut syöpäänsä aiheuttanut mitenkään.

ei auta, se vaan pahentaa asioita. Jos oppii olemaan tyytyväinen vähään ja onnellinen pienistäkin asioista elämä on parempaa. Ystävälläni oli syöpä johon hän kuoli, hän ei valittanut hän hyräili ja luki mukavia tarinoita. Ei ollut syöpäänsä aiheuttanut mitenkään.

herranen aika, että tappavan sairaudenkin kanssa pitäis vaan hyräillä ja lukea kivoja tarinoita, että olisi oikea asenne!! Ihan sairasta. Ei se positiivinen ajattelu ole mikään jumalan sana eikä todellakaan tervettä joka tilanteessa. Tietysti jos ystävät on niin pinnallisia ettei jaksa kuuulla muusta kuin hyräilystä ja kivoista tarinoista niin pitää varmaan esittää, että ei se syöpä ja kuolema paljoa liikuta, pääasia että kaikilla on kivaa.

että huonosti meneminen johtuu aina jostain ulkoisesta asiasta. Että yhteiskunnan kuuluu helpottaa elämää jne.

Kyllä minä ystävilleni miehestäni valitan, koska tietyt piirteet ovat tulleet parisuhteeseemme vasta vuosien kuluessa ja lähteminen 3 lapsen kera vaikeaa. Valitan myös ajoittain lastenhoidosta, mutta ei se sitä tarkoita, ettenkö edelleen kaikkia kolmea haluaisi.



Palkkani pienuudesta en valita, se on vähän nolo juttu. Minulla on hyvä koulutus, mutten pienten lasten kera jaksa uraputkea. Tyydyn vähempään (lyhyt työaika+stressitön työ), en kehtaa siis tästä valittaa.



Mua silti myös rasittaa tietty ihmistyyppi, joka olettaa, että ne joilla menee paremmin, ovat saaneet kaiken helposti. Kunhan ei mustavalkoisuuteen sorruttaisi.

voi olla ihmisiä jotka eivät valita, tämä ystäväni tiesi kuolevansa ehkä hän joskus valittikin, mutta en ihan niin läheinen hänelle ollut, sellainen asenne hänellä oli ja se auttoi häntä. Hän todellakin hymyili! Ei kyse olekaan siitä onko kivaa vai ei. Ei aina ole kivaa, mutta silti voi olla tyytyväinen siihen mitä on, hän oli tyytyväinen kun eli ja aina kun oli paremmassa kunnossa.

Eihän se nyt aina sitä tarkoita että on lopen tyytymätön omaan elämäänsä ja tekisi kaiken toisin. Joskus vaan tarvii purkautua ja ehkä se jo auttaa, tai joku keskustelukumppani voi auttaa näkemään ratkaisuja joita itse ei näe. Valittaminen on joskus varsin antoisaa.



Jos joku valittaa kun on joskus raskasta niin miksi siihen pitäisi tiuskaista että oma vika, ole hiljaa kun kerta itse teit kolme lasta ja otit ton miehen? Voihan olla että tämä äiti kaikesta huolimatta päätyisi tekemään ne samat kolme lasta ja ottanut saman miehenkin vaikka olisikin tiennyt etukäteen kuinka raskasta tulee olemaan koska ei se elämä ole yleensä koskaan ihan pelkkää synkkää ja kamalaa vaan lapsista ja miehestä voi seurata iloa ja rakkauttakin.

siinä on, ettei jotkut yhtään kestä, että kaikki ei aina suhtaudu vaikka oman lapsen syöpäänkin pelkästään positiivisesti ja hymyile ja rallattele aina kun kersa ei ole yön aikana kuollut? Oletteko ikinä kuulleet, että puhuminen auttaa?

kannattaa katsoa peiliin.

niin mitä se valittaminen kuitenkaan auttaisi? Kaikki tehtäisiin että hän parantuisi. En tarkoita sitä että onnellisena rallattelisin, mutta haluaisin lapseni olevan onnellinen vaikka hän olisi sairas. Toki olisin suunniltani huolesta, mutta se on eri asia kuin valittaa.



Valittaakin saa, mutta ihminen joka koko ajan valittaa on kamalaa seuraa. Yleensä nämä pahimmat valittajat ovatkin niitä joilla ei oikeasti edes mitään isompaa huolta olisi.

niin mitä se valittaminen kuitenkaan auttaisi? Kaikki tehtäisiin että hän parantuisi. En tarkoita sitä että onnellisena rallattelisin, mutta haluaisin lapseni olevan onnellinen vaikka hän olisi sairas. Toki olisin suunniltani huolesta, mutta se on eri asia kuin valittaa.

Valittaakin saa, mutta ihminen joka koko ajan valittaa on kamalaa seuraa. Yleensä nämä pahimmat valittajat ovatkin niitä joilla ei oikeasti edes mitään isompaa huolta olisi.

auttaisi sinua käsittelemään tilannetta. Tekopirteys ja tekopositiivinen ajattelu ei. En usko, että yksikään vanhempi tuossa tilanteessa ajattelisi pelkästään, että no mitäs pienistä, kyllä se tietenkin paranee tästä, ei ole mitään mahdollisuutta että ei paranisi. Tosiasiat pitää tunnustaa, ja tosiasia yleensä on, että vanhempi on huolissaan ja harmittelee, miksi näin piti käydä. Se ei tarkoita sitä, että pitäisi koko ajan valittaa, mutta sillä on peiliinkatsomisen paikka itsellään, joka ei kestä kuulla muita kuin iloisia asioita koko ajan.

mitä aloituksessa kuvattiin, kyllä.



Ja painotan myös sanaa lähes, eli jokunen poikkeus toki mahtuu.



t. oman itsensä herra, eli voin vaikuttaa asioihini.

mitä aloituksessa kuvattiin, kyllä.

Ja painotan myös sanaa lähes, eli jokunen poikkeus toki mahtuu.

t. oman itsensä herra, eli voin vaikuttaa asioihini.

voitko oikeasti? Mitä jos miehesi ihan itse rakastuu johonkuhun toiseen tai muuten vain haluaa jättää sinut? Tai jos työnantajasi päättää, että työpanoksesi ei vain riitä ja saat lähteä seuraavissa yt- neuvotteluissa? Mitkä todellisuudessa ovat ne asiat, joihin voit vaikuttaa? Korkeintaan niihin, mitä teet parin minuutin sisällä, koska tunnin päästä olet voinut jo saada aivoverenvuodon tai olla jäänyt auton alle. Voit kyllä nyt päättää, otatko jääkaapista mehua vai maitoa, mutta matkalla jääkaapille on voinut tapahtua monta asiaa, mihin et voi vaikuttaa. Jos rehellisesti ja pelkäämättä ajattelet niin näin se on.

Mutta paljon on sellaista mihin ei voi vaikuttaa. Esim. omalla alallani on tällä hetkellä surkea työllisyystilanne, enkä voi itse vaikuttaa siihen että alalle tulisi lisää työpaikkoja ja voisin tehdä koulutustani vastaavaa työtä (työllisyystilanne oli huimasti parempi silloin kun aloitin opiskelut). Omaan työllisyyteen voin toki vaikuttaa tekemällä oman alan ulkopuolisia töitä tai vaihtamalla kokonaan alaa.



Ja mitä rahatilanteeseen tulee, niin sehän on suoraan verrannollinen työllistymiseen, terveyteen, mahdollisiin onnettomuksiin (talo palaa, joutuu onnettomuuteen) jne. Huono rahatilanne ei siis välttämättä vaadi liiallista lainanottoa tai shoppailua ja on suorastaan idioottimaista väittää niin.