Miten VOI olla niin vaikeaa tehdä jotain vapaaehtoista lapsensa luokan hyväksi?!

eikä päiväkodissa ole minkäänlaista vanhempaintoimintaa järjestetty. Henkilökunta on kyllä järjestänyt kevät- ja joulujuhlat, joihin toki mielellään osallistumme. Kerran vanhempainillan yhteydessä päätimme kerätä addressin sen puolesta, että hoitajien työsopimuksia vakinaistettaisiin. Yksi äiti lupautui sen kirjoittamaan. Joskus on pyydetty pientä rahasummaa esim. bussiin jonkun museoretken tai vastaavaan toteuttamiseen.



Omassa lapsuudessa 90-luvulla ei vanhempien juuri tarvinnut tehdä varainkeruuta luokkaretkiin. Leivoimme, ompelimme ja teimme puutöitä koulussa, joita myimme itse myyjäisissä (opettaja organisoi), lähinnä vanhemmat kävivät niitä sitten ostamassa. Esiinnyimme tiernapoikina yms., vanhempia tarvittiin lähinnä kyyteihin. Itse veimme koulussa printattuja mainoksia kauppojen seinille ja eri paikkoihin. Vessapaperia myytiin kyllä, mutta opettaja hoiti tilaukset ja raha-asiat, varmasti osa vanhemmista sitten auttoi lapsiaan myynnissä. Ala-asteella opettaja teki organisointihommat, hotellivaraukset yms., yläasteella teimme ne itse. Oppilaat meillä oli yläasteella luokkaretkirahaston hoitajia ja saivat käydä kouluajalla pankissa, matkatoimistossa jne. Valvojatkin oli kaikki opettajia.



Eli mulle on kyllä ihan vierasta tämä nykyinen rahankeruu- ja vapaaehtoismeininki.

Itse olen vanhempaintoimikunnassa toista vuotta mukana. Vapaaehtoistahan siihen liittyminen oli ja on, lähinnä velvollisuudentunteesta lapsiamme kohtaan siihen liityin itsekin. Olenhan koululaisen Vanhempi. Ajattelin lähinnä, että jos kukaan ei osallistu, eivät lapset pääse teatteriin eikä vuoden toiselle reissulle tai vierailevalle nukketeatteriesitykselle tms. Lapset ovat joka vuonna odottaneet näitä reissuja, eikä olisi reilua että jäävät tekemättä vain siksi, että aikuiset eivät jaksa vaivautua antamaan hiukkasta ajastaan.

Meitä on vain 4 aktiivista jäsentä, jotka yrittävät parhaansa mukaan järjestää joulumyyjäiset siellä myytävine asioineen sekä kevätjuhlien buffetin. Näistä saadut rahat lahjoitetaan koululle lastemme kulttuuririentoihin.

Viime vuonna meitä oli vain 3 ihmistä "töissä" kevätjuhlien buffetissa ja olikin kiva kuulla yhdeltä vanhemmalta, kuinka palvelu on liian hidasta. Tokihan oli, kun 3 ihmistä kahvitti koko koulun. Sanoinkin tälle marisevalle äidille, että varmasti menisi sukkelammin, jos muutkin vanhemmat tulisivat auttamaan.

Viimevuoden tuotto jäi sitäpaitsi niin pieneksi, ettei tämänsyksyistä perinteistä teatterireissua ole voitu lapsille kustantaa, vaan vanhemmat ovat joutuneet siihen rahallisesti osallistumaan. Tämäkin sai järkyttävän vastalausevyöryn aikaan. Kukaan ei silti viitsi laittaa rikkaa ristiin asian hyväksi. Oikeasti vanhempaintoimikunta ei vie kamalasti aikaa, käyn itsekin töissä siinä sivussa ja mieheni tekee paljon työmatkoja. Lähes kaikista asioista keskustelu ja päättäminen hoituu s-postitse jäsenten välillä.

Eli osallistumattomuus johtuu muusta kuin vaivalloisuudesta. Menepä ap itseesi ja mieti hetki mistä se voisi johtua. Oletteko nähneet yhtään vaivaa tehdäksenne siitä osallistumisesta houkuttelevaa?

TämÄ oli minusta aika huvittava teksti. Miksi muiden pitäisi tehdä toiminnasta juuri Sinulle houkuttelevaa? Me ollaan vaan pieni ryhmä vanhempia, jotka yrittävät saada ideoita paperille ja asiat tehtyä. Iloisella mielellä osallistuminen saa aikaan sen, että toiminnasta tulee kaikille miellyttävää. Päivi ja Sanna varmasti arvostavat sitä, että Sinä annat ehdotuksia ja ideoita heille. He nyt varmaan vaan sattuvat olemaan siellä vasaran varressa, sillä yhdistystoimintaan on valittu puheenjohtaja, rahastonhoitaja, sihteeri sekä vara pj demokraattisella äänestyksellä. Mikään ei estä sinua asettumasta ehdolle seuraavalle vuodelle, päin vastoin.

meidänkin lapset, vaikka ei ole ollenkaan mitään vapaaehtoisia :) eli meillä ope hoitaa, ei ole muuta ehdottanutkaan. Me vanhemmat maksamme ja joskus ope pyytää tietyille retkille paria vanhempaa mukaan, ihan ok, toimii, eikä taida stressata ketään.

koulua opiskellakseen, eivät retkeilläkseen.

Teemme tuollaiset sitten ihan oman perheen voimin.

meilläkin... ja kun on eri ikäisiä niin tyhmä ois raataa että yksi pääsis retkelle... mielummin omat retket tehdään

täytyy vielä tehdä koko perheen voimin retkiä, että loputkin lapsista pääsee. Ja minusta muutenkin on paljon kivempaa mennä koko perheen voimin vaikkapa sitten sinne museoon tai mihin nyt lapset sitten haluavatkin.

Minullakin kolme lasta, vaativa työ, melko paljon työmatkoja niin kotimaassa kuin ulkomailla. Ihan riittävästi löytyy aktiviteettia tässä kuviossa, sitä vapaa-aikaa ei juurikaan etenkään arki-iltoihin jää. Ja viikonloput pyhitän kyllä lepäämiseen ja virkistäytymiseen.

Missäkö välissä pitäisi myydä vessapaperia tai teatterilippuja? Kiitos ei.

Kustannuksiin olen kyllä aina osallistunut, laitan tarvittaessa tilille rahaa ihan niin paljon kuin retkiin tarvitaan. Mutta askarteluun, myyjäisiin, leipomisiin ja kaupusteluun sanon ehdottoman ein.

ja täysipäiväisesti työssäkäyvät vanhemmat. Se yhtälö ei mahdollista, että jokaisen lapsen luokan hyväksi myisi illlat pipareita ja vessapapereita. Kas kun iso perhe vaatii ruokaa, lasten harrastuksiin kuljettamista ja muuta perheen pyörittämiseksi vaadittavaa puuhaa, kuten omakotitalon ylläpitohommia.

Jos luokka nyt haluaa johonkin pienelle teatteriretkelle lähteä kerran vuodessa niin pyytäisivät sitten suoraan jokaiselta perheelta x euroa rahaa luokan tilille niin ei tarvitse niitä talkoita ja myyjäisiä järjestää pienestä vapaa-ajasta.

meidänkin lapset, vaikka ei ole ollenkaan mitään vapaaehtoisia :) eli meillä ope hoitaa, ei ole muuta ehdottanutkaan. Me vanhemmat maksamme ja joskus ope pyytää tietyille retkille paria vanhempaa mukaan, ihan ok, toimii, eikä taida stressata ketään.

Komppaan. Olen ollut ihan hämmentynyt koko ketjusta, kun asia on minulle vieras. Myös lapset keräävät itse rahaa, minkä ope organisoi.

Minun lapseni luokassa ei ole ikinä pidetty ensimmäisiäkään myyjäisiä, eli kenenkään ei tarvitse myydä tai leipoa yhtään mitään.



Mutta myös pieniin ja helppoihin tehtäviin on mahdotonta saada osallistujia. Olen huomannut, että vanhemmat ovat periaatteessa innoissaan kaikenlaisista kissanristiäisistä - kunhan joku muu hoitaa ne.



Jotenkin kuvaavaa on, että lapsen luokan vanhemmat ovat yksimielisesti päättäneet kerätä joka vuosi rahaa opettajan joululahjaan. Kaikki olivat sitä mieltä, että mieluummin ostetaan yksi arvokkaampi lahja kuin 25 kynttilää.



Rahaa on siis ilomielin tähän tarkoitukseen annettu, mutta kas: kun jonkun pitäisi käydä ostamassa lahja, halukkuus osallistua katoaa kuin tuhka tuuleen...



Ihan kuin ihmiset eivät ajattelisi asioita yhtään pitemmälle "mä en tee mitään" -asenteensa läpi. Tosiasiassa se lahjan ostaminen ei ole yhtään mikään vaiva. Minä hoidin meillä viimeksi lahjan oston: kävelin koruliikkeeseen ja pyysin tavaran pakettiin. 25 oppilaan luokasta tasan 1 vanhempi minun lisäkseni olisi ollut valmis samaan.

koulua opiskellakseen, eivät retkeilläkseen.

Teemme tuollaiset sitten ihan oman perheen voimin.

Minä olen täysin passiivinen, mitä koulun rahankeruuseen ym. tulee, mutta se johtuu siitä, että olen täysaktiivi lapsen urheiluseurassa. Vapaaehtoistyö siellä vie niin paljon aikaa, että olen tehnyt tietoisen päätöksen, että koulu saa olla omillaan, minä en sinne enää ratkea. Eli joskus ne passiiviset vanhemmat saattavat olla aktiiveja jossain muualla :).

Mulla on viisi (5) lasta. Olen kokopäivätöissä. Teen reippaasti ylitöitä ajoittain.



Lisäksi yritän huolehtia äidistäni, joka vanhana vaatii nyt just pikkaisen enemmän huolenpitoa. Asuu onneksi suhteellisen lähellä (matka-aika hänelle tunti)



Juu ja mies valmentaa yhtä lapsista, minä puolestani teen kys seurassa vapaaehtoistyötä.



Joten ei, en aina ehdi.

jokaisella on kaksi talkootyötä vaativaa harrastusta. Vähän menee aika tiukille jos pitää vielä verovaroilla kustannetun koulun eteen talkoilla.

Minä olen täysin passiivinen, mitä koulun rahankeruuseen ym. tulee, mutta se johtuu siitä, että olen täysaktiivi lapsen urheiluseurassa. Vapaaehtoistyö siellä vie niin paljon aikaa, että olen tehnyt tietoisen päätöksen, että koulu saa olla omillaan, minä en sinne enää ratkea. Eli joskus ne passiiviset vanhemmat saattavat olla aktiiveja jossain muualla :).

Ja osassa lasten harrastuksissakin passiivinen (4 harrastajaa, yhteensä9 eri seuraa/toimijaa/tahoa).

Koulusta poiketen useassa seurassa tuon aktiivisuudeen voi onneksi korvata rahalla (eli tule myymään makkaraa tai maksa x euroa retken rahoittamiseksi). Jossakin jaksaa vaan olla aktiivinen ja kaikkialle ei voi revetä.

Minulla on kolme koululaista eri kouluissa kaikki. Kaksi on erityislasta ja heidän ihan perusasioiden hoitoon kuluu ihan liian paljon energiaa. Mitään muuta en jaksa.

ja täysipäiväisesti työssäkäyvät vanhemmat. Se yhtälö ei mahdollista, että jokaisen lapsen luokan hyväksi myisi illlat pipareita ja vessapapereita. Kas kun iso perhe vaatii ruokaa, lasten harrastuksiin kuljettamista ja muuta perheen pyörittämiseksi vaadittavaa puuhaa, kuten omakotitalon ylläpitohommia.



Jos luokka nyt haluaa johonkin pienelle teatteriretkelle lähteä kerran vuodessa niin pyytäisivät sitten suoraan jokaiselta perheelta x euroa rahaa luokan tilille niin ei tarvitse niitä talkoita ja myyjäisiä järjestää pienestä vapaa-ajasta.

että voi laittaa sitten rahaa luokan tilille... Mä olen meinaan äärimmäisen passiivinen noissa luokantouhuissa, mutta mielelläni laitan vaikka ihan sitä rehellistä rahaa, niin saa mun lapsi nauttia hyvällä omallatunnolla luokan retkistä.

vähän väliä myyjäistä ym. kahdella eri luokalla. Minulla on 5 lasta, kuudes tulossa piakkoin, eronnut muutama kk sitten lasten isästä ja koulumatkoihin menee 2 tuntia päivässä (kuljetan siis heitä). Lisäksi yhdellä lapsista urheiluharrastus 3 kertaa viikossa plus pelit. Meillä menee aika ja energia ihan vaan arjen tekemiseen toimivaksi ym. selviytymiseen. Jos itsellä aikaa puuhastella vielä tuollaista niin kaikilla ei välttämättä ole. Ja voin sanoa suoraan että tällä hetkellä ei rahkeeni riitä, ehkä joskus myöhemmin sitten. Opettajan lahjaan ym. olen kyllä laittanut rahaa, mutta aika on aika kortilla.

koulua opiskellakseen, eivät retkeilläkseen. Teemme tuollaiset sitten ihan oman perheen voimin.

Lapset kayvat koulussa oppimassa faktaa ja parempihan se olisi jos eivat juuri edes juttelisi muiden kanssa.

Sosiaalisuus ja yhteisollisyys ei ole tarkeaa. Sita ei tarvitse oppia.

Parempi on, etta vanhemmat saavat paattaa retkikohteet ja kaikki tallainen tehdaan perheen (tai joidenkin tarkkaan valittujen perheen ulkopuolisten henkiloiden) kanssa. Nain eivat lapset tutustu mihinkaan "erilaiseen" , eika myoskaan ystavysty epatoivottujen yksiloiden kanssa.

;-)

rahankeruujutuilla. Omien lapsien luokilla olen ehdottanut sitä, että ne jotka haluavat keräävät ja loput maksavat halutessaan "avustuksen" suoraan luokan tilille. Toimii hyvin. Haluan kyllä mahdollistaa retket yms. jutut, mutta kohta kahdenkymmenen työvuoden aikana on isoisän suklaakeksit, sukkamyynnit ja vessapaperit totaalisesti kypsyttäneet. ETENKIN kun on joutunut useamman kerran selvittelemään keräyksiin liittyviä rahasotkuja...

tai sukulaisille vessapaperien myyminen lisää sosiaalisuutta?

koulua opiskellakseen, eivät retkeilläkseen. Teemme tuollaiset sitten ihan oman perheen voimin.

Lapset kayvat koulussa oppimassa faktaa ja parempihan se olisi jos eivat juuri edes juttelisi muiden kanssa.

Sosiaalisuus ja yhteisollisyys ei ole tarkeaa. Sita ei tarvitse oppia.

Parempi on, etta vanhemmat saavat paattaa retkikohteet ja kaikki tallainen tehdaan perheen (tai joidenkin tarkkaan valittujen perheen ulkopuolisten henkiloiden) kanssa. Nain eivat lapset tutustu mihinkaan "erilaiseen" , eika myoskaan ystavysty epatoivottujen yksiloiden kanssa.

;-)

On mullakin kolme lasta koulussa ja perhettä hoidettavana vaan kyllä sitä aina jotakin pientä ehtii luokankin hyväksi tekemään. Jos kaikki osallistuisivat edes ihan vähän niin hommat olis sillä selvä.



Mutta mäkin näin ennen punaista tästä asiasta, mutta nyt olen rauhottunut jo:)) Joillain on vaan niin kiire että ne ei ole ehtinyt 7 vuoteen osallistumaan yhteenkään juttuun;)