Lue keskustelun säännöt.
Lapseton kaveri linkkasi fb:ssä tutkimukseen, jonka mukaan lapsettomat ovat onnellisempia
15.12.2010 |
Kyllähän se vähän näin useamman lapsen äitinä ärsytti, mutta aloin miettimään, että ehkäpä tosiaan. En mä nyt voi sanoa olevani mitenkään onneni kukkuloilla. Pienet lapset, ei aikaa omille harrastuksille, univajetta, huolta taloudesta, uhmaikäisten kanssa kähinöintiä, vauvan kitinöitä, seksivajetta, huolta lasten tulevaisuudesta.
Jos ei ois lapsia, ois ehkä murheita silloinkin. Töissä stressiä ja sen sellaista, mutta ehkä vähemmän. En mä ennen lapsia ollut joka päivä jostain syystä äkäinen, todella harvoin puhuin tiukkaan äänensävyyn tai riitelin kenenkään kanssa.
Kommentit (6)
kun on se sydäntä pakottava rakkaus lasta kohtaan - silloin kun se nukkuu :p. Ja se fiilis että elämällä on jokin syvempi tarkoitus, mikä mulle tulee lapsista. Ja tein kyllä lapset viime tipassa alunperin kuvitellen että jään lapsettomaksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tosin onnen aiheet olisivat sitten erilaisia :).
Onnellisuus on osittain elämänasennekin. Äitinä osa onnellisuudesta tulee pienistä ja suuremmista ihmisistä huushollissani. Jos en olisi äiti, tulisi se jostain muualta elämästäni.
Kaikki on suhteellista :) - musta on ihan onnellista kun kotona on lukemaan opettelija, joka juuri raapusti tärkeänä "jouluaatto on utlotta" :D (piti olla "tulossa", pikkaisen meni kirjaimet pieleen). Tai muriseva murkku, joka murinansa keskeltä soittaa mutsille möristen "moi. mä oon menossa Otolle. Oliks jotain mitä mun pitäis tehdä ennen sitä? Haluuks, että mä haen päiväkodista?". Tai se toinen murkku, joka aamusta sihisi silmät ristissä kun oli nukkunut liian vähän.
Ilman äitiyttä mä olisin jäänyt paljosta paitsi. En väitä, että se on kaikille tarpeellista :), eivätkä kaikki tätä kaipaakaan. Mutta mun onneni osa on perhe-elämä. Sitä olen aina halunnut ja sitä onneksi sainkin. Iloineen ja suruineen. Mutta plussan puolella tässä on ennen kaikkea menty.
Voitoksi kääntyy viimeistään sitten kun lapset ovat aikuisia. Lapsettomat vanhukset ovat paljon onnettomampia kuin lapsia hankkineet.
Onnellista mummoaikaa odotellessa...
Voitoksi kääntyy viimeistään sitten kun lapset ovat aikuisia. Lapsettomat vanhukset ovat paljon onnettomampia kuin lapsia hankkineet.
Onnellista mummoaikaa odotellessa...
Missäköhän tällaista on kirjoitettu? Jos ei lapsia kaipaa kolmekymppisenä, miksi niiden seuraa kaipaisi 60-75-vuotiaanakaan? Huonokuntoisten laitosvanhusten yksinäisyys on ongelma, mutta isokaan liuta lapsia ei poista yksinäisyyttä.
Jo nuorena itsenäinen ja yksinolosta pitävä todennäköisemmin sopeutuu yksinäisyyteen paremmin kuin isossa porukassa ikänsä asunut.
Voitoksi kääntyy viimeistään sitten kun lapset ovat aikuisia. Lapsettomat vanhukset ovat paljon onnettomampia kuin lapsia hankkineet.
Onnellista mummoaikaa odotellessa...
Että jokainen joka päättää jättää lapset tekemättä tietää, että vanhuus voi olla yksinäinen. Kuitenkin, olisi mielestäni äärimmäisen itsekästä tehdä lapset vain oman vanhuuden viihdykkeiksi, jos heitä ei muuten halua. Lisäksi, lapset eivät takaa sitä etteikö olisi vanhana yksinäinen. Kolmanneksi, etkös sinäkin halua että lapsesi elävät onnellisen, oman elämänsä? Muuttavat vaikka Australiaan, jos tulevat siitä onnelliseksi, eivätkä jätä omaa elämäänsä elämättä vuoksesi?
elämääni tuon tutkimuksen pohjalta.
Tulin siihen tulokseen, että elämä lasten kanssa on välillä hyvinkin raskasta (esim. nyt kun meillä on pitkä tautikierre menossa).
Vaikea kuitenkaan uskoa että olisin onnellisempi jos minulla ei lapsia olisi. Kovasti heitä olen toivonut ja varmasti murehtisin lapsettomuuttani ellei minulla lapsia olisi.