Lapset isälle vai äidille?

että kuka on niin hullu, että riskeeraa koko perheen hyvinvoinnin sähläämällä avioliittonsa tuohon kuntoon. Viittaan tässä miehesi toimiin. Jos hän on pettänyt, niin miten voi olla mahdollista, että hän ei itse tajua mitä perheelle tapahtuu eron jälkeen?



En voi uskoa, että kukaan on noin tyhmä. Ehkä miehesi haluaa eroa ja pettää siksi. Haluaako hän lapset itselleen hoitoon.



Miehesi on kai saman naisen kanssa kuin vuosia sitten, eikä ole osannut lopettaa yhteydenpitoa. Haluaisi elää tämän kanssa? Miten hän ei tajua, että se idylli ei voi onnistua. Se ei voi onnistua sen takia, että kukaan ei voi täysin, silmät avattuaan ja pilvilinnoista tiputtuaan, olla täysin onnellinen omaan ratkaisuunsa, jos se on vienyt lapsilta oikeuden eheään perheeseen. Koskaan ei pitäisi erota toisen naisen tai miehen takia. Ei koskaan. Se osoittaa lapsille, että joku muu on arvokkaampi kuin he. Miehesi pitäisi lähteä pariksi kuukaudeksi jonnekin, missä hänellä ei ole perhettä, ei rakastajaa, eikä sinua. Siellä hän voi pistää asioita perspektiiviin. Kannattaisiko sittenkin yrittää saada oma liitto toimimaan vai heittää lapsien onni roskakoppaan ja pistää oma onni edelle.

Tuo nainen vuosia sitten oli yksi ystävistäni, ex-ystävä nykyään ja tiedän myös tämän naisen, jonka kanssa mieheni tällä kertaa petti.

Voisitko selittää, että miten minä tässä laitan nyt oman onneni lasten onnen edelle? Siksikö, etten suostu kynnysmatoksi enkä aio jatkaa yhtään pidempään tätä ns. kulissiliittoa kun on pakko, koska tämä ei varmasti ole lapsille hyväksi. Enkä myöskään enää usko, että mieheni vois muuttua ja ettei enää pettäisi. Halusin uskoa niin ja mies todella muuttui terapian ym. jälkeen, mutta eipä se ihanuus kauaa kestänyt.

ap

että kuka on niin hullu, että riskeeraa koko perheen hyvinvoinnin sähläämällä avioliittonsa tuohon kuntoon. Viittaan tässä miehesi toimiin. Jos hän on pettänyt, niin miten voi olla mahdollista, että hän ei itse tajua mitä perheelle tapahtuu eron jälkeen?

En voi uskoa, että kukaan on noin tyhmä. Ehkä miehesi haluaa eroa ja pettää siksi. Haluaako hän lapset itselleen hoitoon.

Miehesi on kai saman naisen kanssa kuin vuosia sitten, eikä ole osannut lopettaa yhteydenpitoa. Haluaisi elää tämän kanssa? Miten hän ei tajua, että se idylli ei voi onnistua. Se ei voi onnistua sen takia, että kukaan ei voi täysin, silmät avattuaan ja pilvilinnoista tiputtuaan, olla täysin onnellinen omaan ratkaisuunsa, jos se on vienyt lapsilta oikeuden eheään perheeseen. Koskaan ei pitäisi erota toisen naisen tai miehen takia. Ei koskaan. Se osoittaa lapsille, että joku muu on arvokkaampi kuin he. Miehesi pitäisi lähteä pariksi kuukaudeksi jonnekin, missä hänellä ei ole perhettä, ei rakastajaa, eikä sinua. Siellä hän voi pistää asioita perspektiiviin. Kannattaisiko sittenkin yrittää saada oma liitto toimimaan vai heittää lapsien onni roskakoppaan ja pistää oma onni edelle.

ja lapset ovat luonani viikot. Jos ovat toisinaan isällä keskellä viikkoa, olen aivan sairas ja onneton. En kerrassaan pysty olemaan ilman lapsia.



Lapset ovat jo koulussa, sinulla noin pieniä. Mieti tarkkaan, mitä teet, pahalta tuntuu puolestasi.

mutta pohdinkin nimenomaan lasten parasta, parempi se on niin, että minä kärsin kuin että lapset kärsivät kohtuuttoman paljon. Varmasti ero vaikuttaa heihin, mutta mietin sellaista vaihtoehtoa, joka vaikuttaisi heihin vähiten ja jos se sitten tarkoittaa sitä, että minusta tulee etä-äiti niin sitten se on niin. Lasteni hyvinvointi on minulle ensisijaisen tärkeä ja ettei heidän tarvitsisi kärsiä kun ihan välttämätön.

ap

ja lapset ovat luonani viikot. Jos ovat toisinaan isällä keskellä viikkoa, olen aivan sairas ja onneton. En kerrassaan pysty olemaan ilman lapsia.

Lapset ovat jo koulussa, sinulla noin pieniä. Mieti tarkkaan, mitä teet, pahalta tuntuu puolestasi.

Sopisin pelisäännöt kulissiliitolle.

Minusta kuitenkin tuntuu, että heidän olisi sinun kanssasi parempi. Mies varmaan hyvä isä, mutta kuulostaa toisaalta jotenkin epätasapainoiselta ja epäluotettavaltakin... ja tosiaan, mitäs sitten, kun uusi nainen tulee kuvioihin? Itse olisin kyllä äitinä koko ajan todella huolissani siitä, miten mies ja lapset pärjäävät. Äiti on pienille todella tärkeä (kyllä, isäkin, mutta silti...)



Täällä on ehdotettu loistavaa järjestelyä: Sinä jäisit asumaan entiseen kotiin lasten kanssa ja mies hoitaisi heitä päivät tiedän kotonanne ja sitten vaikka joka toisen viikonlopun omassa kodissaan. Jos yrittäisit saada tällaisen neuvoteltua? Sitten kun isällä alkavat työt, lapset hoitoon ja jos isällä lyhyempiä päiviä/vapaapäiviä tms. joustoa työssään ym. hän voisi viikollakin hakea lapsia aiemmin ja hoitaa heitä kotonanne siihen asti kun tulet töistä.

Minä asuisin sinuna edelleen lasten isän kanssa Sopisin pelisäännöt kulissiliitolle.

uuden naisen melko pian ja esittelee sen lapsille ja pahimmassa tapauksessa käytännössä asuvat yhdessä. Tämä olisi se pahin painajaiseni (itse joutunut tuon kokemaan enkä todellakaan haluaisi omien lasteni kokevan).

Mies on sanonut, ettei aio ottaa uutta naista pitkään aikaan, mutta on hän sanonut paljon muutakin, joka ei ole pitänyt paikkaansa.

Siinä mielessä olisi parempi, jos jäisin itse asumaan lasten kanssa, niin eivät joutuisi päivittäin olemaan tekemisissä isän uuden naisen kanssa, jos sellainen sattuisi ilmaantumaan piankin.

Aion ainakin keskustella miehen kanssa tuosta, että minä jäisin asumaan lasten kanssa ja hän hoitaisi heitä päivät jne.

ap

Minusta kuitenkin tuntuu, että heidän olisi sinun kanssasi parempi. Mies varmaan hyvä isä, mutta kuulostaa toisaalta jotenkin epätasapainoiselta ja epäluotettavaltakin... ja tosiaan, mitäs sitten, kun uusi nainen tulee kuvioihin? Itse olisin kyllä äitinä koko ajan todella huolissani siitä, miten mies ja lapset pärjäävät. Äiti on pienille todella tärkeä (kyllä, isäkin, mutta silti...)

Täällä on ehdotettu loistavaa järjestelyä: Sinä jäisit asumaan entiseen kotiin lasten kanssa ja mies hoitaisi heitä päivät tiedän kotonanne ja sitten vaikka joka toisen viikonlopun omassa kodissaan. Jos yrittäisit saada tällaisen neuvoteltua? Sitten kun isällä alkavat työt, lapset hoitoon ja jos isällä lyhyempiä päiviä/vapaapäiviä tms. joustoa työssään ym. hän voisi viikollakin hakea lapsia aiemmin ja hoitaa heitä kotonanne siihen asti kun tulet töistä.

eli varmasti ensi alkuun ainakin suunnittelemasi vaihtoehto on paras. On tärkeä muistaa ettei mitkään ratkaisut ole kiveenkirjoitettuja, vaan molempien osapuolten on oltava joustavia ja seurata lasten reaktioita. Eron ollessa tosiasia on tärkeintä että a) ajatellaan lasten kannalta - kuten sinä teetkin ja b) vanhemmat kykenevät hyvään yhteistyöhön lasten kannalta ja kommunikaatio toimii.



Onnea matkaan, raskasta siitä tulee. Vielä kerran: alkakaa näin ja muuttakaa tarpeen mukaan! terv Been there done it.

Ei noin pienelle voi olla hyväksi joutua eroon äidistään, vaikka toisaalta sinähän olet hänet jo hylännyt kun olet lähtenyt töihin!

Maailma on siis täynnä kurjia isien hylkäämiä lapsia - kun lähtivät heti töihin lapsen synnyttyä ja jäivät, raukat, vain äitiensä hoidettaviksi.

Mikä ihmeen vaje ihmisillä on päässä kun ne ei tajua että isäkin on vanhempi. Ja että mieskin osaa hoitaa lapsensa. Ja että lapsi rakastaa isäänsä ihan yhtä paljon kuin äitiään.

ja kuten joku muu jo kirjoitti niin aina sitä voi muuttaa, jos alkaa näyttää siltä, että lasten olisi parempi sinun kanssasi.



olinkohan numero 4

Ei noin pienelle voi olla hyväksi joutua eroon äidistään, vaikka toisaalta sinähän olet hänet jo hylännyt kun olet lähtenyt töihin!

että lapset jäävät nykyiseen kotiin ja te vuorotellen asuisitte siellä?

että lapset jäävät nykyiseen kotiin ja te vuorotellen asuisitte siellä?

ei tuollainen voi toimia. Siinähän pitäisi olla 3 asuntoa: äidin, isän, ja lasten. Ihan hullua. Ja kun uudet puolisot tulee mukaan kuvioon, niin tuo ei vaan yksinkertaisesti voi toimia.

Mutta vastaus kysymykseen: tai no, itsehän sä siihen jo vastasit, eli on parempi että lapset jäävät isälleen. Jos siis sun on ihan pakko sinne töihin mennä...

Kauanko olette olleet yhdessä?

Mä sanoisin, etrtä jos se syy on se, että "rakkaus on loppunut", niin ihan älytöntä erota.

Jos ei ole todellista syytä erota, niin älkää tehkö sitä.

vaan näen lapsia viikolla, luultavasti ovat toisella viikolla yhden yön luonani plus pari iltaa ja ja tämän viikon viikonloppuna ainakin päivällä, riippuu työvuorostani. Toisella viikolla ovat viikonlopun (pe-su) minulla ja sen lisäksi osana arki-illoista.

Kuten kirjoitin kaikkea on kokeiltu ja hetken sen jälkeen menikin hyvin, mutta nyt mies teki uudelleen saman virheen ja sitä en vaan pysty toistamiseen antamaan anteeksi ja luottamaan, että nyt oikeasti muuttuisi. Myös ilmapiiri kotonamme on sellainen, ettei se varmasti pidemmän päälle ole hyväksi lapsille eli mitään kulissiliittoa emme aio alkaa pitämään.

Vuoroviikkosysteemiin on minusta ainakin kolme nuorinta liian pieniä ja tiedän, että ihanteellisinta olisi, että vanhemmat asuisivat yhdessä saman katon alla, mutta se ei ole mahdollista tai jos niin teemme niin olen aika varma, että lapsilla on sitten mielenterveysongelmia jossain vaiheessa.

Toisaalta tiedän myös, että mies saattaa hyvinkin pian eron jälkeen löytää uuden ja esitellä tämän lapsille. En tiedä siitä sitten, että onko tuo ns. pienempi paha kuin se, että veisin lapset heidän tutusta kodistaan ja tutuista ympyröistä, jotta heidän ei tarvitsisi heti tavata isän uutta, vaikka kyllähän he silti hänet tapaisivat melko pian, koska isä kuitenkin tapaisi usein lapsiaan.

ap

vuoroviikoin toiminta on se ainoa ratkaisu lasten suhteen. Siten molemmilla pysyy arkikin, eikä toisesta tule pelkkää vloppuvanhempaa. Lapsillakaan ei toivottavasti tule niin hirveä ikävä kuin perinteisellä mallilla.

Tätä et varmasti halua kuulla, mutta ihmettelen nyt kuinka voi olla noin pienten lasten vanhemmilla niin, että ero on "väistämätön"? Teillä on varmasti rankkaa arki, mutta se alkaa muutaman vuoden päästä helpottamaan. Joten tuossa kohtaa ei todellakaan kannattaisi luovuttaa. Ellei sitten ole päihteitä tai väkivaltaa kuvioissa. Jos taas on päihteitä/väkivaltaa ei niihin "syyllistyvä" vanhempi ole kykenevä olemaan täysipäiväisesti joka tapauksessa vanhempi, joten se vaikuttaa lasten hoitoonkin.

Mutta siis minä en missään nimessä eroaisi kuopuksen ollessa noin pieni.

(Meillä auttoi aviokriisiin aika, aika ja aika.)

Aivan pakko kysyä, että miksi olette nuorimmankin vielä hankkineet, jos on ollut tiedossa, että suhdetta ei pelasta mikään?

Ja kun nykyään on lievästi sanottuna vaikea löytää vakituista työtä niin olisin aika hullu, jos irtisanoutuisin työstäni.

ap

että lapset jäävät nykyiseen kotiin ja te vuorotellen asuisitte siellä?

ei tuollainen voi toimia. Siinähän pitäisi olla 3 asuntoa: äidin, isän, ja lasten. Ihan hullua. Ja kun uudet puolisot tulee mukaan kuvioon, niin tuo ei vaan yksinkertaisesti voi toimia.

Mutta vastaus kysymykseen: tai no, itsehän sä siihen jo vastasit, eli on parempi että lapset jäävät isälleen. Jos siis sun on ihan pakko sinne töihin mennä...

Minä ottaisin lapset sinuna ja muuttaisin heidän kanssaan tai jäisin siihen teidän tämänhetkiseen asuntoon.



Isä voisi vaikkapa hoitaa lapsia, kun olen töissä. kunnes menee itsekin töihin, silloin lapset hoitoon.



Isä saisi tavata lapsiaa joka toinen vkloppu pe - ma sekä yhden arki-illan.

ja ne antoivat meille muutaman lisävuoden elää perheenä. Toisiks viimeinen raskaus oli toivottu ja suunniteltu, sen sijaan viimeinen oli vahinko (ehkäisy petti), mutta päätimme kuitenkin pitää vauvan. Jo viimeisimmän raskauteni aikana liittomme alkoi taas rakoilla ja epäilyni heräsivät, että mies salaa minulta asioita ja myöhemmin sain sitten tietää, ettei mies ollut lopullisesti muuttunut.

ap

Aivan pakko kysyä, että miksi olette nuorimmankin vielä hankkineet, jos on ollut tiedossa, että suhdetta ei pelasta mikään?

Aivan pakko kysyä, että miksi olette nuorimmankin vielä hankkineet, jos on ollut tiedossa, että suhdetta ei pelasta mikään?