Lue keskustelun säännöt.
Lapset isälle vai äidille?
15.12.2010 |
Meillä on ero väistämätön. Ollaan yritetty pelastaa liittomme, käyty parisuhde- ja yksilöterapiassa, avioliittoleireillä ym. Käytännössä siis kaikkea on yritetty, mutta niistä ei ole ollut meille apua ja ero on ainoa vaihtoehto.
Meillä on viisi lasta (8kk, 2v 4kk kaksoset, 5v ja 7v) ja olemme miettineet, että kummalle he jäisivät. Mies jäänee asumaan tähän taloomme ja minä muutan pois vähän lähemmäs työpaikkaani. Mies on tällä hetkellä työtön ja miehen työttömyyden takia minä palasin töihin nuorimman ollessa 3kk ikäinen. Jo ajatuksenakin tuntuu pahalta, että minun pitäisi jättää lapset ja olla heistä erossa, mutta en usko, että se olisi miehelleni sen helpompaa.
Jos ja kun tätä ajattelee lasten kannalta, niin heidän elämänsä muuttuisi varmaankin vähiten, jos saisivat jäädä tuttuun kotiin ja isä hoitaisi heitä edelleen. Luultavasti noin puolen vuoden päästä mies menee töihin, jolloin lapset siis tarvitsevat hoitopaikan tai sitten hoitajan kotiin, sitä mietitään sitten kunhan varmistuu alkaako miehen työt. Sen sijaan lasten elämä muuttuisi paljon enemmän, jos joutuisivat muuttamaan tutusta kodista, nuorimmat joutuisivat hoitoon jne.
Järki siis sanoo, että lasten pitäisi jäädä isälle, koska se olisi heidän paras, mutta tunteet ovat toista mieltä. Mitään ns. viikonloppuäitiä minusta ei tulisi vaan näkisin lapsia niin viikolla kun viikonloppuisinkin, aika pitkälle sen mukaan miten työvuoroni menevät.
Kommentit (32)
Eli lasten parasta ajatellen heidän on syytä jäädä nykyiseen asuntoon ja isä hoitaa heitä edelleen. Kaikki vaihtoehdot on erotilanteessa huonoja, pitää yrittää valita se vähiten huono ja omaan tilanteeseen sopivin. Itse erosin kohta 5 vuotta sitten ja lapset oli toinen eskarissa ja toinen ekalla luokalla. Asuimme isän kanssa lähekkäin ja lapset oli vuoroviikoin luonamme. Jälkeenpäin ajatellen tuo oli älyttömän hyvä ratkaisu. Kun vuoroviikko systeemi toimi, se oli kaikille tosi hyvä. Lapset muistelevat sitä vieläkin. Nykyään isä hädin tuskin näkee lapsia.
Tsemppiä!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Se on olennaisin kysymys. Onko talo vain miehen omistuksessa? Reiluinta tietysti olisi että taloon jäisi asumaan se vanhempi jolla lapset. Onko miehellä jo toinen nainen? Pärjäisikö hän yksin lasten kanssa, vai olisitko sinä se joka pärjää paremmin?
Ajattele asiaa pitkällä tähtäimellä, minä jätin aikoinani lapsen "hyvälle isälle", joka ei sitten jaksanutkaan sen yhden kanssa, mies juoksi harrastuksissa joka ilta ja 5v yksin kotona, huonosti puettuna pakkasilla ohuissa kesähousuissa ym. tuli minun luokseni jne. Kun löysi avovaimon niin tämä hoiti lapsen ennenkuin erosivat. Olin silloisessa tilanteessa ajatellut että parempi lapsen olla isällään mutta kaduin sitä myöhemmin. Jos isä on perhekeskeinen niin varmasti pärjää hyvin. Äitipuolta lienee kyllä aika vaikea viidelle lapselle löytää..
isä voi työttömänä ollessaan toimia päivähoitajana lapsille. Plus joka toinen viikonloppu sulle vapaata.
Mies on alalla, jossa on vaikea saada vakityötä ja kun sen sai hieman ennen esikoista niin kyseinen firma meni konkurssiin muutaman vuoden päästä. Pätkätöitä mies kuitenkin tekee ja tämän takia onkin mennyt niin, että minä olen ollut (poikkeuksena kuopus) ekan 6kk kotona ja sitten palannut töihin ja mies ollut myös noin 6kk ja sitten on yleensä löytynyt taas joku pätkätyö jne.
Tiedän, että mies kyllä pärjää lasten kanssa, on koko ajan ollut osallistuva isä enkä usko, että se muuttuisi eron myötä. Lapsilla on lähinen suhde niin minuun kuin isäänsäkin.
Miehellä ei ole nyt ainakaan toista naista, yksi oli, mutta tämä nainen ei ollut sitten kuitenkaan valmis usean lapsen äitipuoleksi.
Taloamme on maksettu enemmän miehen rahoilla, joten siksi mies luultavasti jäisi tähän asumaan ja toisaalta olisi myös parempi, jos minä asuisin lähempänä työpaikkaani.
Ei tuokaan ehkä mahdoton ajatus ole, että minä jäisin lasten kanssa taloomme asumaan ja mies olisi hoitamassa heitä päivät työttömyytensä ajan ja sitten menisivät hoitoon.
Miehellä on kuitenkin ns. paremmat työajat lasten kannalta ja siksikin olisi parempi, että hän olisi lähivanhempi.
ap
Se on olennaisin kysymys. Onko talo vain miehen omistuksessa? Reiluinta tietysti olisi että taloon jäisi asumaan se vanhempi jolla lapset. Onko miehellä jo toinen nainen? Pärjäisikö hän yksin lasten kanssa, vai olisitko sinä se joka pärjää paremmin?
Ajattele asiaa pitkällä tähtäimellä, minä jätin aikoinani lapsen "hyvälle isälle", joka ei sitten jaksanutkaan sen yhden kanssa, mies juoksi harrastuksissa joka ilta ja 5v yksin kotona, huonosti puettuna pakkasilla ohuissa kesähousuissa ym. tuli minun luokseni jne. Kun löysi avovaimon niin tämä hoiti lapsen ennenkuin erosivat. Olin silloisessa tilanteessa ajatellut että parempi lapsen olla isällään mutta kaduin sitä myöhemmin. Jos isä on perhekeskeinen niin varmasti pärjää hyvin. Äitipuolta lienee kyllä aika vaikea viidelle lapselle löytää..
että yksinhuoltjaäiti on se katala ja huono vanhempi, joka kynsin hampain riistää lapset isältä, siltä paremmalta huoltajalta. Kun taas yksinhuoltajaisä on se hyvä ja rakastava vanhempi, jonka kanssa lapset varmasti ovat aina onnellisempia kuin oman äitinsä kanssa. Ja etä-äiti on lastensa parasta ajatteleva hyväsydäminen vanhempi ja etäisä lastensa hylkääjä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
kuitenkin on, että ap:n tilanteessa lasten on parempi jäädä isälle.
että yksinhuoltjaäiti on se katala ja huono vanhempi, joka kynsin hampain riistää lapset isältä, siltä paremmalta huoltajalta. Kun taas yksinhuoltajaisä on se hyvä ja rakastava vanhempi, jonka kanssa lapset varmasti ovat aina onnellisempia kuin oman äitinsä kanssa. Ja etä-äiti on lastensa parasta ajatteleva hyväsydäminen vanhempi ja etäisä lastensa hylkääjä.
Kauanko olette olleet yhdessä?
Mä sanoisin, etrtä jos se syy on se, että "rakkaus on loppunut", niin ihan älytöntä erota.
Jos ei ole todellista syytä erota, niin älkää tehkö sitä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Yhteiselomme ei vaan voi jatkua, koska luottamus on lopullisesti mennyt.
Yhdessä ollaan oltu 16v.
Eron syy on se, että mies petti toistamiseen enkä voi enää luottaa häneen.
Kukakohan sen määrittelee, että mikä on todellinen syy ja mikä ei??
Jos jatkamme yhdessä niin se ei varmasti vaikuta lasten hyvinvointiin ainakaan positiivisesti.
ap
Kauanko olette olleet yhdessä?
Mä sanoisin, etrtä jos se syy on se, että "rakkaus on loppunut", niin ihan älytöntä erota.
Jos ei ole todellista syytä erota, niin älkää tehkö sitä.
Lapset jäävät isälle, se on teidän tapauksessa lasten kannalta paras ratkaisu.
yks etä-äiti
Mahtaisko tässä hieman myöhemmin toimia se, että lapset jäävät nykyiseen kotiin ja te vuorotellen asuisitte siellä?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei noin pienelle voi olla hyväksi joutua eroon äidistään, vaikka toisaalta sinähän olet hänet jo hylännyt kun olet lähtenyt töihin!
vuoroviikoin toiminta on se ainoa ratkaisu lasten suhteen. Siten molemmilla pysyy arkikin, eikä toisesta tule pelkkää vloppuvanhempaa. Lapsillakaan ei toivottavasti tule niin hirveä ikävä kuin perinteisellä mallilla.
Tätä et varmasti halua kuulla, mutta ihmettelen nyt kuinka voi olla noin pienten lasten vanhemmilla niin, että ero on "väistämätön"? Teillä on varmasti rankkaa arki, mutta se alkaa muutaman vuoden päästä helpottamaan. Joten tuossa kohtaa ei todellakaan kannattaisi luovuttaa. Ellei sitten ole päihteitä tai väkivaltaa kuvioissa. Jos taas on päihteitä/väkivaltaa ei niihin "syyllistyvä" vanhempi ole kykenevä olemaan täysipäiväisesti joka tapauksessa vanhempi, joten se vaikuttaa lasten hoitoonkin.
Mutta siis minä en missään nimessä eroaisi kuopuksen ollessa noin pieni.
(Meillä auttoi aviokriisiin aika, aika ja aika.)
ja ne antoivat meille muutaman lisävuoden elää perheenä. Toisiks viimeinen raskaus oli toivottu ja suunniteltu, sen sijaan viimeinen oli vahinko (ehkäisy petti), mutta päätimme kuitenkin pitää vauvan. Jo viimeisimmän raskauteni aikana liittomme alkoi taas rakoilla ja epäilyni heräsivät, että mies salaa minulta asioita ja myöhemmin sain sitten tietää, ettei mies ollut lopullisesti muuttunut.
ap