Paha mieli kolmevuotiaan kolmikantakeskustelusta
vai mikä se nyt on, se mikä päiväkodissa tehdään.
Lapseni lto sanoi mm että "me on huomattu, että hän ei kävele aamuisin päiväkotiin, kuitenkin meidän kanssa hän kävelee tosi reippaasti" ja että ei osaa pukea kunnolla, ei osaa sitä eikä tätä. Olin ennen keskustelua luullut että mun lapsi on ihan tavallinen kolmevuotias mutta sen keskustelun jälkeen olin jotenki ihan itku kurkussa. Tunsin itteni surkeaksi äidiksi kun aika usein olen kiidättänyt lapsen rattailla päiväkotiin ja pukenutkin haalarit yms koska siinä tulee helposti kiire. Tuntui pahalta kun lto puhui koko ajan "me on huomattu, me on mietitty, me on pohdittu" ikäänkuin "me viisaat ammattikasvattajat" ja sitten vähän typerä äiti.
Kommentit (30)
ammattimaista olisi lähteä lapsen osaamisista ja vahvuuksista.
Olisi naurettavaa resurssien tuhlausta. Ei voi olla siis totta.
Eli kun muut lähtevät kävelemään, jää tämä yksi päiväkotiin yhden hoitajan kanssa. Lapset eivät nauti siitä kävelystä yhtään, ja tuttuni mielestä lapselle riittää koti ja päiväkoti, normaali elämä ilman kävelylenkkejä puistoon tai kirkkoon tai taidemuseoon. Lapsi on 2v 9kk ja olen aika pitkäli samaa mieltä.
En vähättele ap:n mielipahaa, mutta mä taas olin ihan tyytyväinen, kun pk:n johtaja kerran ohimennen mainitsi, kun oltiin tytön kanssa kotiin lähdössä, että kannattaa joskus kokeilla, kuinka kävely luistaa (tyttö oli silloin hiukan alle 3v). Kuulemma yllättävän hyvin yleensä jaksavat, ja kunto kasvaa mitä enemmän kävelee. Ihan ystävällisesti hän tuon sanoi, en mä itse ollut vaan tullut ajatelleeksi, kun tyttö ei itse oo koskaan osoittanut kävelyyn mitään kummempaa halua.
En muista, oliko tyttö sillä kertaa itse rattaissa vai pikkusiskon kärryjen seisomalaudalla, mutta tuosta sain kimmokkeen alkaa "kävelyttää" pikku laiskimusta enemmän, ja kerran sitten jätin vain tylysti seisomalaudan kotiin, ja neiti käveli ihan reippaasti koko matkan. Meillä matkaa päiväkodista on vajaa kilometri. Nyt on 3,5v ja pisimmillään on kolme neljäkin kilometriä jo kävellyt, kun yhdessä joskus on koiraa lenkitetty (levähdetty toki välillä).
Silti aamulla päiväkotiin hänet viedään yhä pulkalla tai sillä seisomalaudalla, tai autolla, jos mies vie. Ei vaan aamuaikataulut anna periksi, kun tuohon 10 minuutin matkaan saa tytön kanssa kävellen kulumaan helposti puolisen tuntia.
Olisi naurettavaa resurssien tuhlausta. Ei voi olla siis totta.
Eli kun muut lähtevät kävelemään, jää tämä yksi päiväkotiin yhden hoitajan kanssa. Lapset eivät nauti siitä kävelystä yhtään, ja tuttuni mielestä lapselle riittää koti ja päiväkoti, normaali elämä ilman kävelylenkkejä puistoon tai kirkkoon tai taidemuseoon. Lapsi on 2v 9kk ja olen aika pitkäli samaa mieltä.
Ihan turha lähteä kävelylle, kun lapsille riittää pieni ja läheinen. Ja päiväkodin on pakko noudattaa vanhemman tahtoa, koska hyvin harvoin on tarpeeksi aikuisia lasten matkassa.
eli se tehdään nopeasti ja tehokkaasti, ei ikinä kävellen, sanoi henkilökunta mitä tahansa. Jostain syystä hoitajat eivät itsekään kävele töihin, miksi lapsen pitäisi?
ja saada kehittyä omaan tahtiinsa.
Kun se nykyhteiskunnassa on lähes mahdotonta, ja kun päiväkodinkin on pakko kirjata lapsesta joka päivä jotakin, on tollasta se palaute jota sitten saa.
On sitten eriasia miten palautteeseen reagoi, ja jos kyseessä on eka lapsi ni varmaan tuntuu kurjalta. Älä vaadi lapselta liikoja.
mutta itse läheltä katsoneena sitä, ettei tarvi kävellä, jos ei kerta halua, niin itse ainakin yritän välttää tämän.
Ymmärrän hyvin nuo kiireiset aamut, eikä tämä ole Ap.lle suunnattu, mutta hyvä niitä lapsia on patistaa liikkumaan...
Minusta ainakin on mukava yrittää saada lapsesta liikunnasta nauttiva, vaikka itse olen ylipainoinen en niin aktiivi-liikkuja :) Virheistään voi oppia...
yksi pois, koska muut sinne retkelle lähtevät. Meidän lasten päikyssä käydään joka viikko metsäretkellä, josta lapset nauttivat. Ja sinnekin "tarvii" kävellä. Onneksi viitsivät lapsia metsään ja muillekin retkille viedä. Meidän lapsille ne ovat kohokohtia.
Olisi naurettavaa resurssien tuhlausta. Ei voi olla siis totta.
Eli kun muut lähtevät kävelemään, jää tämä yksi päiväkotiin yhden hoitajan kanssa. Lapset eivät nauti siitä kävelystä yhtään, ja tuttuni mielestä lapselle riittää koti ja päiväkoti, normaali elämä ilman kävelylenkkejä puistoon tai kirkkoon tai taidemuseoon. Lapsi on 2v 9kk ja olen aika pitkäli samaa mieltä.
Ihan turha lähteä kävelylle, kun lapsille riittää pieni ja läheinen. Ja päiväkodin on pakko noudattaa vanhemman tahtoa, koska hyvin harvoin on tarpeeksi aikuisia lasten matkassa.
kun poikani tarhassa oli ryhmä lähtenyt ihan kävelylle. Oppi, mikä on suojatie ja sai vahvistusta siihen, miten autoja pitää varoa, mikä on jalkakäytävä jne. Innoissaan tästä kävelystä kertoili. Ja siis kävelyllä ei ollut mitään kohdetta, olivat vajaan tunnin kävelylenkillä.
Kävely on liikuntaa - ja vieläpä aika kurinalaista. Meillä kävelyssä ei ole riskejä sen enempää kuin esim. liukumäestä laskemisessa, koska emme asu minkään kaupungin keskustassa tai edes vilkkaassa lähiössä. Jalkakäytävät löytyvät ja autoilijoiden nopeudet hidasteiden takia pienet. Lapset oppivat liikkumaan jalkakäytävällä, ja se on mielestäni hienoa. Toki lapsemme oli jo 4-vuotias.
Myös edellisessä tarhassa käveltiin paljon, ja tuolloin lapsi oli 2-4-vuotias. Käveltiin puistoon, metsään, pulkkamäkeen ja kerran mentiin bussilla kirjastoon ja käveltiin pieni matka jäätelökiskalle. Hienoa! En ymmärrä lasten säilömistä seinien sisälle. Kieltäkää samalla lapsiltanne liukumäet, kiipeilytelineet, ulkoilu talvella (voi liukastua, kaatua lumikasan päältä, jääpuikko voi tipahtaa katolta), jumppatuokiot sisällä ja leikit, jotka sisältävät juoksua.
Pojastani tehtiin vähä-älyinen. Hänellä on todellisuudessa lievä puheenkehityksen viivästymä.