säälin äitejä joilla on 2 tai kolme poikaa eikä yhtään tyttöä

En voi ymmärtää miksi pitäisi olla katkera, jos on useampi poika!?!? Minulla on 3 poikaa ja minusta on ollut uskomatonta kun ihmiset jo sen ensimmäisen pojan jälkeen ovat melkein lohduttaneet, että "kyllä te sen prinsessankin vielä saatte". Se on minusta loukkaavaa :( En voi itse valita sukupuolta, mutta toisaalta en haluaisikaan. Jokainen lapsi on lahja ja yhtä rakas sukupuolesta riippumatta. Kyllä rakastaisin tyttöäkin jos sellaisen vielä saan, mutta yhtä paljon poikaakin! Omat poikani ovat rauhallisia ja nätisti puettuja, eivät todellakaan mitään "hirviökauhukakaroita" niinkuin tuntuu että täällä monet pojista ajattelee. Ja jos jollain sellainen kuva pojistaan on niin ehkä voisitte katsoa peiliin ja miettiä miten poikaanne ollette kohdelleet jos siitä sellainen on tullut!!! En voisi enää enempää olla ylpeämpi pojistani!

Minulla on NELJÄ poikaa... Hirveän synkkää... punaisia jalkapallosukkia ja paitoja kaikkialla.



Ai niin, onhan meillä toki tuo yksi tyttökin, mutta oli miten oli koko poppoo on yksi jalkapallo hullu lauma, ja yhtä villejä kaikki tyynni.

Rauhoittukaa ihmiset!



Minä luulen, että tämä on provo ja ehkä mahdollisesti tämän on aloittanut joku henkilö joka on kateellinen äideille joilla on poikalapsia. Eihän kukaan oikeasti onnellinen ihminen sääli toisia sen perusteella mitä sukupuolta heidän lapsensa ovat. Jokainen onnellinen tytön tai pojan äiti tietää, että omat lapset tuovat onnen sukupuolesta riippumatta :)



Ollaan onnellisia lapsistamme ja näytetään se heille!!!

Jokainen mies haluaa poikalapsen.

Minulle on kaikki yhtä rakkaita, yksilöitä ja kaikki erilaisia. Oli kyllä ihmeellistä saada kolmen pojan jälkeen tyttö, tuli vielä toinenkin ja kolmas tulossa:D Ei minulla sukupuoli vaikuta lapsiin suhtautumiseen, ekassa ja kolmannessa pojassa on "feminiinisiä" piirteitä (esikoinen ei tippaakaan urheilullinen, kavereissa enemmän tyttöjä kuin poikia, kolmas tykkää söpöistä eläimistä ja pehmoleluista)ja nuorimmassa tytössä maskuliinisia (kiinnostunut poikamaisista jutuista ja tykkää pukeutua poikien vaatteisiin, vähän kovis).

Minä olen kyllä kokenut erityisiä hellyyden tunteita jokaista lastani kohtaan, jokainen jollain tavalla erityistärkeä. Syntyneet erilaisiin vaiheisiin ym. Tyttö oli suuri ihme ja mullistus kolmen pojan jälkeen kyllä.

Hei AP, olet täysin väärässä. Poika on äidilleen erityisen rakas, tätä olen puhunut monen tuttavani ja ystäväni kanssa, joilla on molempia lapsia.

Itsessäni oma pieni poika herättää suunnattoman hellyyden tunteen, jollaista en ole kokenut tyttäriäni kohtaan, vaikka hekin ovat hyvin rakkaita ja vietän paljon aikaa lasteni kanssa. Äidin ja pojan välillä vallitsee suuri rakkaus, molemminpuolinen ihailu ja kiintymys.

Tytöille pitää koko ajan opettaa miten olla nainen, oppaan rooli korostuu. Pojalle voi opettaa millaisia naiset ovat. Pienet pojat ovat sankareita, hellyttäviä pieniä suurmiehiä. voi sentään. Asetelma on ihan eri äidin näkökulmasta.

Isän ja tyttären suhde on sitten toisenlainen, ehkä heillä on tämä molemminpuolinen ihailu ja ihmettely.

Mutta siis, poikalapset ovat kyllä äidille rakkaita, ihan siksi kun he ovat niin poikia.

inhoavat ylilyötyjä prinsessaleffoja, barbeista ja bratzeista eivät ole kiinnostuneita ja muustakaan pissistouhusta.

Jostain syystä mua säälittää sellaiset äidit, työkaverit tai ystävät, joilla on vain toista sukupuolta olevia lapsia jotka ovat poikia. Heidän elämä menee niin poikien ehdoilla, on synkkiä vaatteita ja ikäviä leluja ja pojat ovat muutenkin villejä eikä äidillä ja pojalla ole samalla tavalla yhteisiä kiinnostuksenkohteita kuin äidillä ja tyttärellä. En ollenkaan sääli sellaisia äitejä, joilla on pelkkiä tyttäriä. Jos on vain yksi lapsi niin onhan tyttö kivempi, mutta sitten jos on kaksi tai enemmän lapsia niin poikien suuri määrä muuttaa koko perheen dynamiikkaa. Katselin tässä yksi päivä kun kaksi työkaveriani istui vierekkäin, toisella kaksi tyttöä, toisella kaksi poikaa. Se jolla on vain poikia on jotenkin väsyneen ja ilottoman näköinen. Tyttöjen äiti on iloisemman ja onnellisemman oloinen.

Mäkin pitkään haikailin tytön perään, kun on kolme poikaa. Mutta ajan kanssa, ja kavereiden tyttöjä seuratessani, olen vasta tajunnut ja ihan oikeasti sisäistänyt millaisia tytöt ovat ja tyttöjen maailma. Ja en siis tällä tarkoita mitään negatiivista, tyyliin tytöt ovat kieroja tms.

Vaan ihan sitä, että katsellaan prinsessaleffoja ( joiden kimittävää puhetta ei kestä erkkikään) ja pukeudutaan hörhelöihin...

Mä olen itse ollut poikatyttö, eikä mua koskaan ole kiinnostanut nuo asiat. Mä olen ollut villi ja leikkinyt poikien kanssa villejä leikkejä. Mun automaattinen kuvitelma tytöstä olisi ollut itseni kaltainen tyttö. Mutta miksi siis surkutella tytön perään, kun mulla on kolme ihanaa itseni kaltaista suloista poikaa? Joiden kanssa musta on mahtavaa katsella Star Warsena ja Ghost Busterseja sun muita.

Olkaamme onnellisia siitä mitä on annettu. AIka ylimielistä ylipäätään sääliä ihmisiä hänen lastensa sukupuolen perusteella, kun on ihmisiä, joilta on lapsia kuollut, lapset ovat sairaita tms.

Meidän esikoinen on tyttö ja kun tytön jälkeen synnytin pojan niin naapurin mies onnitteli ja tokaisi "kyllä poika on aina tyttöä parempi! Aijaa, on vai? Mulle on molemmat rakkaita.



Vielä sain yhden lapsen ja kun olin poikien kanssa kaupassa niin eräs vanhempi rouva kehui ensin kovasti mun poikia ja yhtäkkiä kysyi "mutta olisit varmaan tytönkin halunnut" Mulla on tyttö myös, nyt vaan kotona.

Ihmettelin kyllä sitä rouvaa ja sen sanomista, ei kaikki välttämättä tyttöä toivo vaikka niin luullaan.

sitten tyttömäisiä perheitä ja sellaisia missä molempia kaivataan.



On miehiä jotka haluavat vain tyttöjä, ja naisia jotka toivovat poikia. Eihän sitä voi yleistää. Meillä miehellä oli selkeä kiinnostus saada poika minkä ymmärrän. Itse olen toivonut että saisin terveitä ja älykkäitä lapsia, joista olisi seuraa toisilleen.



Uskon että naisellisista asioista kuten meikeistä, rimpsuista, koruista, pampuloista ja baletista kiinnostuneet toivovat niitä tyttöjä, eivätkä voi ymmärtää naisia jotka oikeasti nauttivat avaruudesta, urheilusta ja vauhdikkaammastakin menosta.

Minä luulen, että tämä on provo ja ehkä mahdollisesti tämän on aloittanut joku henkilö joka on kateellinen äideille joilla on poikalapsia. Eihän kukaan oikeasti onnellinen ihminen sääli toisia sen perusteella mitä sukupuolta heidän lapsensa ovat.

Just tuokin, että säälii mukamas just 2 tai 3 pojan äitejä... ei vaikka 1 lapsen äitejä (silloinhan on automaattisesti vain toista sukupuolta eikä lapsella ole sisaruksiakaan), tai lapsettomia...

Saako kysyä, että minkä ikäisiä ovat teidän lapset?

Minulla kolme poikaa ja kaksi tyttöä (tässä järjestyksessä). Esikoinen on täysin erilainen ihminen kuin minä, suorastaan vastakohta. Toinen on hyvin samanlainen kuin minä, aivan eri mielenkiinnon kohteet tosin. Kolmas poika (jolla sama synttäripäivä kuin mulla!)on eniten minun näköiseni ja kiinnostunut samanlaisista asioista, luonnosta, eläimistä, matkustelusta. Ei ole yksin tai tyttöjen kanssa yhtään riehakas (isot veljet jo paljon isompia). On tosi poikamainen, urheilullinen, mutta myös herkkä ja tunteellinen ja tykkää paitsi gormiteista, bakuganeista ym. myös söpöistä pehmoleluista (on 8v). Minulla on paljon yhteistä tämän pojan kanssa, voisi sanoa että miespuolinen versio minusta, ymmärrän häntä erittäin hyvin. Kaksi tyttöä ovat keskenään hyvin samanlaisia ja hyvin samanlaisia kuin minä lapsena ja heidänkin kanssaan on yhteisiä mielenkiinnon kohteita kuten tuon kolmannen pojankin. Nämä kolme nuorimmaista ovat hyvin samanlaisia keskenään eikä tuo sukupuoliero tule niin selvästi esiin, leikkivät paljon keskenään. Musta ap kirjoittaa höpöhöpöä. Olen poikien kautta oppinut paljon uusiakin juttuja mistä en tietäisi mitään jos olisi vain tyttöjä.

Otetaan uusiksi ...

Saako kysyä minkä ikäisiä teidän lapset ovat?

Hei AP, olet täysin väärässä. Poika on äidilleen erityisen rakas, tätä olen puhunut monen tuttavani ja ystäväni kanssa, joilla on molempia lapsia. Itsessäni oma pieni poika herättää suunnattoman hellyyden tunteen, jollaista en ole kokenut tyttäriäni kohtaan, vaikka hekin ovat hyvin rakkaita ja vietän paljon aikaa lasteni kanssa. Äidin ja pojan välillä vallitsee suuri rakkaus, molemminpuolinen ihailu ja kiintymys. Tytöille pitää koko ajan opettaa miten olla nainen, oppaan rooli korostuu. Pojalle voi opettaa millaisia naiset ovat. Pienet pojat ovat sankareita, hellyttäviä pieniä suurmiehiä. voi sentään. Asetelma on ihan eri äidin näkökulmasta. Isän ja tyttären suhde on sitten toisenlainen, ehkä heillä on tämä molemminpuolinen ihailu ja ihmettely. Mutta siis, poikalapset ovat kyllä äidille rakkaita, ihan siksi kun he ovat niin poikia.

Sitä te tyttöjen äidit ette ikinä pysty ymmärtämään.

Minä taas säälin pelkkien tyttöjen äitejä!

Rankkaa varmaan kasvattaa tyttöjä jotka kieroilevat jo tarhassa toisilleen. Poikien maailma on rehellinen ja suora.

sitten tyttömäisiä perheitä ja sellaisia missä molempia kaivataan. On miehiä jotka haluavat vain tyttöjä, ja naisia jotka toivovat poikia. Eihän sitä voi yleistää. Meillä miehellä oli selkeä kiinnostus saada poika minkä ymmärrän. Itse olen toivonut että saisin terveitä ja älykkäitä lapsia, joista olisi seuraa toisilleen. Uskon että naisellisista asioista kuten meikeistä, rimpsuista, koruista, pampuloista ja baletista kiinnostuneet toivovat niitä tyttöjä, eivätkä voi ymmärtää naisia jotka oikeasti nauttivat avaruudesta, urheilusta ja vauhdikkaammastakin menosta.

Jokainen mies haluaisi pojan.

meillä on ainakin ihana poikalapsi, herkkä ja harkitseva.



Haluisin myös tyttölapsen, mutta olen onnellinen että eka lapseni on poika ja osoitti vääräksi juuri tuollaiset ennakkoluulot.



Niinkuin minkä tahansa muunkin asian suhteen, ei kannattaisia tässäkään asiassa vetää johtopäätöksiä sukupuolen perusteella. Onhan se osittain totta että pojat on viilimpiä kuin tytöt, mutta toisaalta löytyy myös paljon rauhallisia poikia ja villejä/haastavia tyttöjä

Meillä siis neljä poikaa. Kaikkii aivan erilaisia luonteeltaan. Ihana on ollut seurata lasten eroja ja kasvua.



Vsikka itse olenkin ns " tyttömäinen :)" enkä mikään jätkä-tyyppi en ole kokenut että poikien kanssa olisi vaikea viettää ja keksiä yhteistä tekemistä sen enempää kuin sisaren tyttärien. Kinaa ja riitaakin tulee varmaan ihan vastaavat määrät, sekin lapsen persoonasta kiinni.



Ihan samoja asioita tehdään ainakin vielä. Tuskin sitten teinit niin tytöt kun pojat haluavat äidin helmoissa oleskella, enpä itse ainakaan vastaavassa iässä.



Leivotaan, ulkoillaan, pyöräillään, pelataan ja kyllä nuo isommatkin 10v ja 8v vielä ovat silmiään pyöritellen shoppailemaan ja käydään sitten vaikka yhdessä syömässä.



Lapset ovat lapsia, niitä hyvässä tapauksessa saadaan ja pitäisi siitä olla onnellinen jos kypsä vanhemmaksi ja onnistaa.



Olisihan se tyttökin ollut kiva. Katsoa onko tosiaan kehitys ja tavat niin erilaisia mutta onnellinen olen tuosta veljessarjasta. Omituinen olisin jos pettynyt lapsiini olisin.



Vaatteita on kivoja pojillekkin. Meillä ei rumia örkkivaatteita pueta ja jos mekon haluan ostaa, ostan sen itselleni.



Lähinnä naurattaa mutta välillä ärsyttääkin nämä kommentit, "yritättekö vielä tyttöä", "on se sääli ettei tullut vieläkään".



Onko jotkut niin urpoja tosiaan ja kokevatko jotkut sitten kun sen oman vauvan syliin saa pettymyksen? Kun ei ollkut haluttua mallia. Jos sukupuoli niin tärkeä, ei lasta pitäisi hankkia. Ottaa sitten vaikka koira.



On se lasta kohtaan sääli jos luokitellaan mitä jalkojen välissä on ja voiko pukea mekon tai poikien asun.



Ihanaa joulua niin kaikille tytöille kuin pojille!!!!!!!!!!

Jos joku olis mulle onnitellut pojasta silloin alkuaikoina ja kehaissut miten pojat on parempia, niin olisin raivostunut varmaan melkoisesti ja päästellyt muutaman ruman sanan tuollaiselle idiootille!

Mun kaverin iskä oli sanonut kuultuaan että olime saaneet pojan, että ennen vanhaan oli sanottu "tyttö tuli, tyhjä tuli"....niinpä, se oli silloin vuonna miekka ja kypärä, onneksi ajat ovat muuttuneet ainakin täällä Suomessa.

Säälin sitä perheeseen syntynyttä kolmatta, neljättä tai viidettä poikaa, kun hän tajuaa, että häntä tehtäessä on odotettu kipeästi tyttöä

Silloin ei lapsien sukupuolilla väliä. Jollekin tulee rivi tyttöjä tai poikia toisillle "epäjärjestyksessä".





Sitä säälin että monet ovat nykyäikana niin ahdasmielsiä että luulevat useamman samaa sukupuolta olevan lapsen tarkoittavan yritystä toiseen sukupuoleen.

ja vaikka tyttöä kovasti toivoinkin (olen aina toivonut, jo ensimmäisestä lapsestani) ei tämä tyttöhaave ole lasten lukumäärään vaikuttanut millään tavalla. Kolme lasta olisin halunnut olisivat ne oleet tyttöjä, poikia tai molempia. Joten minäkään en ymmärrä sitä kun moni luulee, että teimme kolmannen yrittääksemme tyttöä.



Olen onnellinen, että sain poikalapsia. On ollut avartavaa nähdä poikien maailma ja se herkkyys mikä pienistä pojista löytyy. Minulla oli itselläni paljon siskoja ja se tyttöjen maailma on jo nähty. Tämä on jotain uutta :)