Onko normaalia että paljon laihtuneet muuttuvat luonteeltaankin?

79 -> 61 kg laihtuneena voin sanoa, että painonpudotus on vaikuttanut yleiseen mielialaani. Olen positiivisempi ja ystävällisempi nyt, kun mun on hyvä olla omissa nahoissani. Ihailen ihmisiä, jotka osaavat olla isoja (itse en osannut olla vaan inhosin itseäni) ja kannustan niitä, jotka haluavat laihtua.

Puhuu varmaan myös vihamieliseen sävyyn lihavista ihmisista? "Kato millaiseksi tuokin on päästänyt itsensä! Miten se ei tee itselleen mitään? Miten edes kehtaa näyttää tuolta?"



Muutamissa laihduttaneissa tutuissa olen huomannut tän ilmiön. Ilmeisesti se oma entinen lihava itse inhottaa niin paljon, että sen näkee kaikissa pullukoissa, eikä kestä katsoa.



Ihmetyttää vaan, että miten nämä tyypit eivät muista itse olleensa lihavia?



Ei koske vain naisia, ei todellakaan.

enemmän omaksi itsekseen ja positiiviseksi entisen passiivisen masentuneen sijaan.



Itselle ainakin kävi niin ja sitten lihoin takaisin ja masis iski päälle heti.



Ei siinä luonne muutu, vaan mieliala.

Mä ainakin oon tuommonen, ja en oikeastaan uskalla enää edes laihduttaa viimeistä 10 kiloa, kun pelkään, että jätän perheenkin kohta. Oon vaan niin eri ihminen, tavallaan palaan nuoruuteen takaisin, elämään ennen raskauskiloja ja muuta paskaa. Ihan niinkuin ne kaikki vuodet katoais kilojen kans. Ja joo, ärsyttää, että ihmiset ei voi edes yrittää laihduttaa, valittaa vaan, että kun on niin lihava jne jne...Ja kaikkein eniten vituttaa jotku painonvartioissa kulkijat ja VLCD:tä noudattavat, jotka ihan vahingossa lihos takasin. Ihmiset jotka ei karppaa on idiootteja ja haluttais katkaista välit niihin kokonaan, saatanan valittajat.

Laihdutus on tosi kovaa työtä ja vaatii paljon itsekuria. Siinä joutuu tarkkailemaan kovasti sitä mitä syö, se on ihan elämäntapa. Kyllä se itsensä ja kalorien tarkkailu voi jäädä päälle koska tuollaisen määrän laihdutus kestää pitkään.

Tein sen tosi kovalla työllä. Olen nyt rohkeampi kuin ennen, ja kun joku tuskailee leivosta syödessään että pitäisi laihduttaa mutta kun mikään ei auta niin voin sanoa suoraan että ei ne leivokset laihduta.



Olen varmempi itsestäni miesten seurassa ja ravintola-iltana saatan kokeilla viehätysvoimaani eri miehiin. Valitsen jonkun, jonka kuvittelen olevan ulottumattomissa ja kun hän kiinnostuukin niin se tekee itsetunnolle hyvää.



Olen kevyempi kaikin tavoin, mielikin on kevyempi, nauran enemmän, olen todellakin rohkeampi enkä suostu enää heittopussiksi.

Tein sen tosi kovalla työllä. Olen nyt rohkeampi kuin ennen, ja kun joku tuskailee leivosta syödessään että pitäisi laihduttaa mutta kun mikään ei auta niin voin sanoa suoraan että ei ne leivokset laihduta. Olen varmempi itsestäni miesten seurassa ja ravintola-iltana saatan kokeilla viehätysvoimaani eri miehiin. Valitsen jonkun, jonka kuvittelen olevan ulottumattomissa ja kun hän kiinnostuukin niin se tekee itsetunnolle hyvää. Olen kevyempi kaikin tavoin, mielikin on kevyempi, nauran enemmän, olen todellakin rohkeampi enkä suostu enää heittopussiksi.

Ihan sama mulla. Niin mun näppikseltä tää teksti

17 kiloa. On muuttunut paljon. On alkanut meikkaamaan, kiinnostunut vaatteista, kengistä jne eri tavalla kuin ennen. Leikkautti ja värjäytti uudenlaisen tukan. Aiemmin oli kaikin tavoin harmaa ja huomaamaton.



Eniten muutos on näkynyt itsetunnossa. Ei anna kenenkään polkea itseään maahan, aiemmin ihmiset kävelivät mennen tullen hänen ylitseen ja käyttivät hyväkseen siekailematta. Enää ei onnistu.



olen iloinen ystäväni puolesta. Ja itsenikin. Nykyään haluaa lähteä harrastuksiin kanssani, aiemmin ei lähtenyt vaikka miten houkutteli.