Kun joku sanoo sinulle jotain todella loukkaavaa,

mutta vastaan: "aha, ok, kiitos" ja poistun. Sitten en puhukaan minua loukanneelle enää.

ja ajattelen, että minä en ole tämän keskustelun tyhmempi osapuoli.

yhtään mitään. Jälkeenpäin kyllä keksin hyviä vastauksia, mutta eihän se auta.. onneksi näin on tapahtunut harvoin.

niin puun takaa, että minä ainakaan koskaan tajua sanoa oikein mitään takaisin :) Jään ehkä änkyttämään jotain tosi typerää ja tulistun vasta kotona... :(

joiden sanoja luulee olevansa tosi vitsikäs. ap

Yleensä tekstarien välityksellä pommittaa,enkä siis vastaa niihin yleensä mitään. Se vastaan sanominen kun ei auta yhtään

Mykistyn enkä osaa sanoa mitään nasevaa

Jos joku ventovieras kadulla niin lähden vaan pois. Jos asiakas niin pyrin asiallisesti kuittaamaan hänen valituksensa ja johdattelemaan keskustelua asiallisempaan suuntaan. Jos mies niin luultavasti huudan takaisin. Jos joku muu tuttu niin en ehkä keksi mitään sanottavaa kuin vasta paljon myöhemmin.

enkä näytä sammakoiden laukojalle että olen loukkaantunut

aikuisiällä muistan vaan todella harvoja tapauksia, joissa sanoja siis olisi ollut selvinpäin ja muutenkin normaali ihminen. Todennäköisesti mykistyisin pelkästä hämmästyksestä.

Sitten sisuunnun. Keksin liudan asioita joita olisin voinut sanoa. Rauhoitun. Kokoan ajatukseni. Siirrän sanojan mielessäni mappi ööhön, joiden ajatukset ovat surkeita ja säälittäviä. Olen seuraavan kerran tavatessa kylmän asiallinen.



Näin käy aina kun pomoni yllättää jollain törkeydellä. Yleensä pomo on mukava, joskus hän yllättää täysin puskista kritisoimalla työtäni ja haukkumalla minut maan rakoon. Sitten toteutan edellä mainitun proseduurin ja jatkan töitäni.



Kyllä, on henkisesti melko rasittavaa. Siksi meillä työntekijät vaihtuvat ja on jatkuvasti rekryt päällä...

Ja kuittaan nuo jollain epämääräisellä lauseella.

Vain kaksi kertaa minua on loukattu todella pahoin.

Viimeksi pariviikkoa sitten. Ystäväni kysyi minulta, että millainen äiti minä oikein olen, kun nukutan lasta pakkasella ulkona (ulkona oli n. -8 astetta). Lapseni nukkuu huonosti päiväunia sisällä ja on todella lämminverinen, joten uskaltaisin kyllä laittaa hänet nukkumaan (hyvin paketoituna) ulos kovemmillakin pakkasilla.



Vastasin tähän vain, että niin, ilmeisesti aiak huono äiti. Asia jäi kuitenkin vaivaamaan minua ja nyt olen kovasti miettinyt miten sanoisin asiasta tälle ihmiselle.



Asia loukkasi minua niin pahasti, että en pysty enään olemaan tämän ihmisen kanssa ystävä ja muutenkin tekemisissä vain sen pakollisen määrän.

Jos sanoisi niin olisin luultavasti niin yllättynyt että vain tuijottaisin, ja ne nasevat vastaukset nousisivat mieleen vasta kun tilanne olisi jo ohi.



Kerran ruokakaupassa joku humalainen tuli valittamaan minulle painostani (olen kokoa 42 enkä siis mitenkään huomiotaherättävän paksu, jos en nyt hoikkakaan), ja silloin huomasin vastaavani niin kuin olisin voinut kaksivuotiaalleni kivahtaa sen käyttäytyessä huonosti: "nyt lopetat tuon HETI!" Humalainen näytti lähinnä tosi yllättyneeltä, eikä se nyt ehkä maailman sulavin vastaus ollutkaan...

Vain kaksi kertaa minua on loukattu todella pahoin. Viimeksi pariviikkoa sitten. Ystäväni kysyi minulta, että millainen äiti minä oikein olen, kun nukutan lasta pakkasella ulkona (ulkona oli n. -8 astetta). Lapseni nukkuu huonosti päiväunia sisällä ja on todella lämminverinen, joten uskaltaisin kyllä laittaa hänet nukkumaan (hyvin paketoituna) ulos kovemmillakin pakkasilla. Vastasin tähän vain, että niin, ilmeisesti aiak huono äiti. Asia jäi kuitenkin vaivaamaan minua ja nyt olen kovasti miettinyt miten sanoisin asiasta tälle ihmiselle. Asia loukkasi minua niin pahasti, että en pysty enään olemaan tämän ihmisen kanssa ystävä ja muutenkin tekemisissä vain sen pakollisen määrän.