Pe: Pakonen odottaa kaksosia. La: kaksoset menehtyneet. Siis kuolivatko pe-la välisenä aikana?

että raskautta seurataan varsinkin noilla viikoilla hyvin tiiviisti. Tuossa vaihessa voidaan vielä mm. fetofetaalista transfuusiota hoitaa.

Tuollaisia raskauksia on kaikista Suomen raskauksista vuosittain noin 0,01%!

Jo tuo luku kertoo sen, että oikea hoito- ja seurantapaikka ei ole mikään Loimaan aluesairaala vaan yliopistollinen sairaala. Ja jo ihan siitä syystä, että noin harvinaiset raskaudet on järkevintä keskittää muutamiin paikkoihin, koska suurin osa lääkäreistä ei koskaan työuransa aikana tuollaisiin törmää. Heillä ei siis ole minkäänlaista kokemusta (ja usein tietoakaan) kyseisistä raskauksista.

Ja koska ei sille asialle mitään olis osastolla pystytty tekemäänkään, niin hyvä päätös.

Ja sektiosta viikolla 32 oli jo sovittu, joten ihan oikeaoppisesti ovat menetelleet lääkärit kautta linjan.

Se, että äidille ei ole kerrottu mittoja, ei tarkoita sitä, ettei niitä olisi otettu.

Useimmat enemmänkin ja paljon pienempiä alle 350-grammaisiakin jää henkiin.

Käytännössä siis suonet tarpeeksi isoja neulalle. Tällaisessa kaksostilanteessa epäilen, että rajaviikoilla oleva vauva olisi tarpeeksi iso, yleensä se vaatii ekojen 23 raskausviikon edenneen moitteettomasti.

rv24 on ihan yleinen hoitoraja Suomessa, vain jos painoa on tarpeeksi, niin hoidetaan pienemmilläkin viikoilla.

Tuollaisessa raskaudessa olisi elintärkeää että raskautta seurataan varsinkin noilla viikoilla hyvin tiiviisti. Tuossa vaihessa voidaan vielä mm. fetofetaalista transfuusiota hoitaa.

Tuollaisia raskauksia on kaikista Suomen raskauksista vuosittain noin 0,01%!

Jo tuo luku kertoo sen, että oikea hoito- ja seurantapaikka ei ole mikään Loimaan aluesairaala vaan yliopistollinen sairaala. Ja jo ihan siitä syystä, että noin harvinaiset raskaudet on järkevintä keskittää muutamiin paikkoihin, koska suurin osa lääkäreistä ei koskaan työuransa aikana tuollaisiin törmää. Heillä ei siis ole minkäänlaista kokemusta (ja usein tietoakaan) kyseisistä raskauksista.

Ja koska ei sille asialle mitään olis osastolla pystytty tekemäänkään, niin hyvä päätös.

Se, että äidille ei ole kerrottu mittoja, ei tarkoita sitä, ettei niitä olisi otettu.

Kun toinen kaksosista oli kuollut kohtuun (ja siis samaan vesipussiin), olisi Johanna pitänyt ehdottomasti siirtää Tyksiin ja ottaa osastolle. Siellä sentään olisi osattu tarjota asianmukaista hoitoa ja tehdä myös mahdollisesti jotakin eloonjääneen kaksosen hyväksi. Tämän sijaan odottaja sai suru-uutisen jälkeen turhaan ehdottaa jatkotoimenpiteitä (ilmeisesti lääkärin mielestä mitään ei tarvinnut tehdä) ja odottaa päiväkausia toimettomana & matkata vielä Ouluunkin.

Lisäksi jos vauvoista oli otettu julkisella puolella mittoja, olisi ne ihan jo kohteliaisuussyistäkin oleellista kertoa odottavalle äidille, kuten kaikki muutkin yksityiskohdat masuasukkaiden hyvinvoinnista ja kehityksestä. Omituista, että odottajan täytyy maksamalla saada tietoonsa ne samat asiat yksityisellä puolella, jotka on jo aiemmin julkisella puolella mitattu, mutta joista ei ole jostakin syystä vain kerrottu.

Ihmeellisen reviiriherkältä tuntuu myös tuon Loimaan lääkärin toiminta. Tajusikohan hän itsekään miten harvinaislaatuisesta tilanteesta edes oli kyse? Kovat luulot tuntuu hänellä olevan Loimaan aluesairaalan erikoistaidoista.

jossa hoidetaan lukuisia pikkukeskossynnytyksiä kuukausittain.



Olen aivan varma, että jos Pakosen oma kertomus pitää paikkaansa eikä häntä missään vaiheessa ole lähetetty yliopistosairaala- tai edes keskussairaalatasoiseen seurantaan (jota pitäisi tuollaisessa raskaudessa olla jo aivan alkupuolella, 12 viikosta eteenpäin parin viikon välein) niin kyseessä on hoitovirhe ja he tulevat saamaan korvauksia, jos niitä hakevat.



Vauvoja mikään ei tosiaan välttämättä olisis pelastanut, mutta tuosta Pakosen omasta tekstistä saa kuvam, että eipä siihen ole ollut tilaisuuttakaan.



Yhteisen istukan kyseessä ollessa, jos fetofetaalitransfuusion merkit ovat vakavat 15-20 raskausviikon välillä, voidaan tehdä istukan laserhoito, josta VOI olla hyötyä. Ei suinkaan aina ole.



Todennäköisesti vauvat ovat syntyneet 22-23 viikon välillä, jolloin syntyvää keskosta ei vielä hoideta aktiivisesti. OYSissa ei jätetä tehohoitamatta yli 23-viikkoista, elleivät vanhemmat niin halua. Ennustehan toki on hyvin heikko alle 25-viikkoisilla ja vakavan vammaisuuden riski on suuri niillä, jotka selviytyvät. En siis tarkoita mitään hiukan hitaasti kehittyvää vammaista, vaan koko elämänsä sängyn pohjalla makaavaa vihannesta, jos raakasti sanotaan. Onneksi joskus paremminkin käy, mutta omalla kohdallani antaisin alle 25-viikkoisen mennä, kuolla syliini. Luulisin ainakin.

Nykyään käsittääkseni esim. 24-viikkoisista jopa 50-60% selviytyy ja näistä taas puolet täysin terveinä.

Tästä saataisiin luku että noin joka neljäs/kolmas 24-viikkoinen selviäisi ja olisi jopa terve. Lisäksi tietenkin muut eloonjääneet, joista osa voi olla vain lievästi vammautuneita.



Tietenkin raskauden aikaiset tapahtumat vaikuttavat vauvan vointiin ja ennusteeseen jos vauva voinut jo kohdussa huonosti.

vauvat syntyivät 23+0-viikolla.

Eli lapsilla sama istukka, mutta suonikalvo erottamassa mahassa toisistaan. Mua seurattiin joka toinen viikko juuri tämän fetofetaalin transfuusion pelossa ja ultrattiin vauvoja ja kerrottiin riskeistä ym. Sairaslomalle mua painostettiin jo rv 17 eteenpäin. Aloitin sairasloman jo viikolla 20, mutta silti jouduin sairaalaan osastohoitoon jo rv 25 ja lapset syntyivät keskosina, hätäsektiolla. Onnekseni asun HUSin piirissä.. Kamalaa kuinka Johannan erittäin riski raskaus on jätetty vaille asianmukaista hoitoa. Suututtaa ja surettaa hänen puolestaan. Voimia hänelle ja puolisolleen! :(

asemassa, riippuen missä seudulla asuvat.

Olisi hyvä saada jonkun asiantuntijan lausunto tästä asiasta ja keskustelu päättymään. Vaikea uskoa, että näistä lukuisista lääkäreistä ei kukaan olisi ottanut asiaa "tosissaan". Tämähän kuulostaa suorastaan kafkamaiselta! Asiassa on varmaan monta eri näkökulmaa, mutta olisi todella hyvä kuulla miten tälläisessä tilanteessa toimitaan sairaaloissa, koska en todella voi uskoa, että ihmiset jätetään suomessa hoitamatta, koska "lääkärit lähtevät viikonloppuvapaalle".

Voimia Johanna Pakoselle ja miehelleen! Heidän kohdallaan miettisin hoitovirheen raportointia todella vakavasti. Vauvat olisivat tarvinneet paljon parempaa hoitoa ja asianmukaisemman lääkärin, joka olisi osannut tukea vanhempia oikealla tavalla, heti raskauden alkuvaiheista lähtien. Ja erityisesti osannut ohjata oikeaan paikkaan hoitoon eikä väittää oman sairaalansa hoidon olevan vähintään yhtä hyvää.



Ihmettelen suuresti Loimaan (?) lääkärin flegmaattisuutta - jospa hän ei itsekään oikein tajunnut, minkälaisesta raskaudesta oli kyse. Törkeä ihminen! Tällaisten vuoksi monet potilaat päätyvät omilla rahoillaan yksityiselle puolelle, josta sentään saa hyvää hoitoa.

hän on ilmeisestikin ollut yhteydessä TYKS:aan, jossa oletan olevan spesialistejakin.



Hermostuttamalla äitiä ei paranneta sikiöiden olotilaa vaan pikemminkin päinvastoin. Hän on todennut tilanteen, muttei ole halunnut hermostuttaa äitiä vielä vaan oli yhteydessä TYKS:aan ja sitten oli yhteydessä odottajaan.



Ja tuossahan oli kyse synnyttämisestä HELMIKUUSSA!

toisen sikiön kuolemanhan totesi YKSITYISLÄÄKÄRI,eikö? Jos toisen olisi voinut pelastaa sairaalahoidolla, niin miksei tämä yksityinen ohjannut sairaalahoitoon? Päiväkirjamerkinnöistä sai myös sen käsityksen, että laulajalle olisi määrätty sairaslomaa jota ei kuitenkaan noudattanut. Joten eiköhän tämä lääkärin syyllistäminen ole nyt syntipukin hakemista, omaan pahaan oloon?

Loimaalla toimiva ylilääkäri (jota Pakonenkin todnäk tarkoittaa) on jo aikoja sitten vanhuuseläkkeelle kuulunut ja päässyt muinaisjäänne, joka on lupautunut jatkamaan virassa vielä tämän vuoden loppuun asti. Eli tämä siitä sitten seuraa, kun vanhuuseläkkeelle jo aikoja sitten kuuluvia besser-wissereitä pidetään työelämässä ylipitkään.



Ja tämä nainenhan on itse aiemmin synnyttänyt kaksoset (ilmeisesti kuitenkin tavalliset) ja luuli luonnollisesti tämän vuoksi tietävänäsä kaiken ja vähän vielä enemmänkin kaksosraskauksista. Eipä tainnut todella ymmärtää, miten harvinaisesta jutusta oli kysymys. Inhimillistä erehdystä veikkaisin.

koska suuremmalla todennäköisyydellä heille ne harvinaiset tapaukset on kohdalle osuneet.



Ja eiköhän ylilääkärille ole osunut joku muukin kaksosraskaus eteen kuin omansa?



Itselläni on kaksoset ja kun synnytin LKS:ssa syntyi siellä sillä viikolla viidet kaksoset, luulisi että muuallakin Suomessa, jopa Loimaalla, kaksosia syntyisi?

Ja kun raskausaikana kävin ultrassa yleensä joku rivilääkäri ultrasi ja sitten haki ylilääkärin paikalle tai käytti kuvia hänen katsottavanaan.

Ja ei se ylilääkäri minulle asioita selittänyt vaan se rivilääkäri.

Raskaudelle olisi voinut tehdä jotain, jos sitä olisi seurattu asianmukaisesti. Johannan päivänkirjan pohjalta voi päätellä, että lapset ovat voineet menehtyä TTTS:n. Itse olen menettänyt toisen lapseni samalle syndroomalle, mutta toinen onnistuttiin pelastamaan istukkaani operoimalla raskausviikolla 22. Istukan laserleikkauksia, joka minullekin tehtiin, ei tehdä Suomessa muualla kuin Oulussa. Etelä-Suomesta lähetetään leikkaukseen myös Hampuriin.

Mun oman kokemuksen valossa taas sanoisin, että nuorehko lääkäri osaa ottaa potilaan omat tuntemukset paremmin huomioon ja ainakin lähettää eteenpäin tarkempiin tutkimuksiin ja hoitoihin potilaan näin itse toivoessa.



Tällaiset vanhemmat ammatin edustajat ovat helposti usein hyvin ylimielisiä ja töykeitä ja juuri tuon aiemman kokemuksensa valossa vähättelevät mielellään potilaan tuntemuksia, kun "minä tiedän kaiken - tai ainakin aina paremmin kuin sinä - kun olen jo niin kokenut ja kauan lääkärinä toiminut".

Sama mies hoiti synnytyksen ja sai Johannalta kehut.



Eli ainut mistä valittaa on se, ettei häntä ole hoidettu emotionaalisesti. Ja todellakin, julkiselta puolelta sitä ei tarjota (esim. ei anneta kuin yksi ultrakuva vauvasta jne.)



Vaikka olis käynyt päivän välein TAYS:issä seurannassa, niin mihin se olis vaikuttanut? Toinen vauva kuoli kohtuun rv 22+5, ei sen ikäisiä hoideta. Eli ainut vaihtoehto oli odottaa selviääki toinen hengissä turvallisille viikoille asti. Ei selvinnyt.

Sama mies hoiti synnytyksen ja sai Johannalta kehut.

Eli ainut mistä valittaa on se, ettei häntä ole hoidettu emotionaalisesti. Ja todellakin, julkiselta puolelta sitä ei tarjota (esim. ei anneta kuin yksi ultrakuva vauvasta jne.)

Vaikka olis käynyt päivän välein TAYS:issä seurannassa, niin mihin se olis vaikuttanut? Toinen vauva kuoli kohtuun rv 22+5, ei sen ikäisiä hoideta. Eli ainut vaihtoehto oli odottaa selviääki toinen hengissä turvallisille viikoille asti. Ei selvinnyt.

Ilmeisesti et ole Johannan päiväkirjamerkintää edes ajatuksella lukenut kun noin väärin olit asian ymmärtänyt?

Porin kolkko lääkäri oli ultrannut Pakosen edellisellä viikolla, mennyt paniikkiin huomatessaan toisella vauvoista mahaan kertyneen nestettä ja todennut vain, että jos toinen kuolee, kuolee toinenkin. "Asialle ei voi tehdä mitään". Pakonen oli hädissään pyytänyt lääkäriä konsultoimaan esim. Tyksin tai Oysin kanssa, johon lääkäri oli suhtautunut nuivasti ja suorastaan tekosyitä keksien. Tiistaina Pakonen itse oli mennyt yksityiseen lääkäriin, joka oli todennut toisen vauvoista kuolleen. Vasta parin päivän päästä tästä Johanna oli mennyt Ouluun Tekayn hoitoon, jossa molemmat lapset oli synnytetty.

Kysymys on, miksei siinä vaiheessa, kun vauvan mahassa näkyi nestettä Porin ultrassa, tehty jotakin nopeasti? Miksei Pakosta siirretty esim. Tyksiin?

Ja miksei siinä vaiheessa, kun toinen vauva oli todettu yksityisellä puolella kuolleeksi, alettu aktiivisesti järjestelemään toisen vauvan elinmahdollisuuksia ja esim. mahdollista hätäsektiota?

Oletko ko.laulaja, tai kenties paikanpäällä, kun teet arvioita lääkärin olemuksesta/käytöksestä, jonkun päiväkirjamerkinnän perusteella? Miksei tosiaan tuo yksityislääkäri ohjannut sairaalaan, jos sille elossaolevalle olisi voitu jotain tehdä?

Sama, joka hoiti synnytyksen. Näinhän Johanna kirjoitti.