Lue keskustelun säännöt.
Miten pysyt hoikkana ja mitä teet sen eteen?
14.05.2006 |
Tämä on sellanen asia mikä ottaa todella päähän!!! Tiedän useita naisia jotka ovat hoikkia tai ns. normaalipainoisia ja eivätkä tee mitään sen eteen. Eivät kuntoile säännöllisesti eivätkä tuijota joka ruokapalaa jonka suuhunsa laittavat. Kuitenkin paino pysyy lähes samana vuodesta toiseen! Usein nämä tutut vielä ovat sitä mieltä että jos ihminen on ylipainoinen vaikkakin vain vähän niin se johtuu vain ja ainoastaan siitä että syövät hirvittäviä määriä ruokaa eivätkä tee yhtään mitään muutenkaan. Näitä juttuja kun kuuntelee niin hermot siinä menee, aargh.
Itse olen tällä hetkellä ehkä normaalipainoinen (165cm & 63kg)? Mutta kyllä tuota ihraa löytyy vatsasta ja reisistä ihan liikaa :(
Kuntoilen säännöllisesti ja syön normaalisti ehkä enemmänkin pitäisi syödä. Herkkuja tulee harvemmin syötyä, alkoholia en käytä ollenkaan jne. Kuitenkaan paino ei laske yhtään mihinkään! Olen painanut vuosia sitten 56 kiloa ja tuolloin olin hoikka. Oksentelin päivittäin (selvittämättömien allergioiden vuoksi). Kuntoilin noina aikoina vielä ihan liikaa.
Kun vatsa alkoi toimimaan normaalisti ja mm. oksentelut loppuivat niin johan alkoi painokin taas nousemaan vaikka liikuntaa harrastinkin saman verran. Siis mikä hitto siinä on että mä en voi olla hoikka ilman että yrjöilen ja rääkkään kroppaani fyysisesti äärirajoille?! Miksi vyötärönseudulle kertyy tuo rasva ja se ei lähde kulumallakaan pois? Miksi painoni nousee heti jos syön vähänkin enemmän ruokaa taikka sorrun syömään pullan tms. Taikka jätän lenkkeilyn vähemmälle.
Mies sanoo että minun ei tarvitse laihduttaa ja käskee lopettaa nämä mun hullut juttuni. Väittää että olen muka " hoikka" mutta sitä on vähän vaikea uskoa kun näänhän minä itse mitä vyötärössäni on!!!
Sairastan lievämuotoista kilpirauhasen vajaatoimintaa. Todettiin noin kolme vuotta sitten. Voisiko syy olla siinä vai missä ihmeessä? Alle 20 vuotiaana olin tosi laiha vaikka söinkin mitä sattuu mutta nyt viimesten 10 vuoden aikana tilanne on muuttunut aivan toiseksi...
Kommentit (37)
mutta vatsaan kertyy ihraa silti. Sama muilla sukuni naisilla, olemme luonnostaan hoikkia, mutta vatsaan pääsee yllättäen kertymään kilot, niin että muu vartalo pysyy ruipelona.
Eihän sitä huomaa kun on vaatteet päällä, mutta muuten...
Itse hölkkään n. 4-5 kertaa viikossa pienen lenkin ja jumppailen kotona. Yritän tosiaan kovasti saada löllöä mahaa ja jenkkiksiä pois, pudottamatta painoa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Samaa ihmettelen, toisaalta oma painon kanssa kamppailu johtuu sittä että mulla on valtava mielihalu syödä. On tunne etten vain tule kylläiseksi. On todella hirveää lopettaa ruokailu aina nälkäisenä, ja ruoskia itseä ettei katsoisikaan karkkihyllyihin päin jne. Kateellisena katson niitä jotka sanovat, tulimpas täyteen, tai en jaksa enää palaakaan. Jos alan syömään yhtään reilummin, lihon.
" tyhjää" vatsassa, sillä varsinainen täyden olon tunne tulee tulee vasta noin vartin päästä syömisestä. Ja tosiaan, en syö ikinä vain koska " on sen aika" vaan silloin kun olen nälkäinen. Lisäksi katson vähän mitä syön, todella harvoin syön (tai edes tekee mieli) mitään rasvaista tai kauhean kaloripitoista. Olen kyllä kulinaristi, mutta ennemmin tykkään mausteisista kasvis- kala- ja kanaruuista, joihin maku tulee eksoottisista mausteista kuin kermaisista ja rasvaisista kaloripommeista. Liikuntaa harrastan vain satunnaisesti (ehkä kerran viikossa tai kahdessa), hyötyliikuttua tulee vähän enemmän (pyörällä tai kävellen töihin ja ruokakauppaan jne.)
Olen teini-iässä ollut vähän pyöreämpi, eli tiedän kyllä voivani lihoakin, en siis ole näitä " syön mitä vaan, mutta olen luonnostani hoikka" . Nyttemmin olen kuitenkin ollut, ikävuodet 20-29, samanpainoinen (lukuun ottamatta raskausaikaa, josta palauduin muutamassa viikossa) ihan näillä nikseillä. Mitat 163/48.
Harrastan lisäksi hyötyliikuntaa. Autoa perheessä ei edes ole, joten lapsetkin toivottavasti oppivat pitämään liikuntaa luonnollisena osana arkea. En käy varsinaisesti lenkillä kuin pari kertaa kuukaudessa, lähinnä huvin vuoksi.
Syön kyllä karkkia, jäätelöä ja joskus suklaata, mutta rasvaisia ruokia vältän, koska en niistä edes pidä.
Harmittaa muuten juuri sellaiset ihmiset, jotka näkevät minun syövän joskus paljon, ja sanovat " että tuokin on tuommoinen, joka voi syödä mitä vaan lihomatta" .
En voi! Kyllä minunkin pitää kuluttaa ylimääräiset kalorit, jos niitä itseeni ahdan.
Onko tässä vain kyse huonosta itsetunnosta vai mistä? Miksi en voi tyytyä tähän tilanteeseen? Miksi en ole tyytyväinen vartalooni? Miksi " kadehdin" toisten hoikkia vartaloita? Tulen suorastaan kiukkuiseksi jos olen ollut esim. rannalla tämmöisten tuttujen kanssa jotka ovat hoikempia kuin minä itse.... Ja etenkin kesät ovat siitä ikävää aikaa että joutuu peittelemään makkaroitaan....
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
mitä pistän suuhuni. Syön pieniä annoksia, useita kertoja päivässä niin ettei hirveä nälkä ehdi yllättää.
Ärsyttää joidenkin kavereiden kommentit, että " Helppohan sun on pysyä kunnossa, kun oot aina ollut niin laiha." Siis häh?! Ehkä se mun laihuus johtuu siitä, että oon aina kuntoillut!:D
Kyllähän lihavuus/hoikkuus on aina osittain perinnöllistä, mutta raivostuttaa, kun joskus mullekin väitetään, että mä olen vaan luonnostani laiha eikä huomioida sitä, että mulla on oikeasti terveelliset elämäntavat.
Ruoka on kuin huumetta toisille. Toisten on vaikea ymmärtää syömishimoa vaan ajattelevat että miksi eivät vain yksinkertaisesti syö vähemmän. Ihan kuin joku haluaisi olla ylipainoinen, eikä olisi koskaan yrittänyt tehdä mitään sen eteen. Jos he ovat polttaneet, niin voi verrata ehkä tupakkalakkoon (tosin vaikeampaa sillä ei voi kokonaan lopettaa syömistä, vaan joka päivä on syötävä joka taas lisää himoa). Syömishimoisten ihmisten on vain hyväksyttävä, että jos haluaa olla normaalipainoinen, on taisteltava ja voitettava se taistelu, mutta helppoa se ei ole.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Onko teidän suvussanne naiset pyöreitä vaiko hoikkia vartaloiltaan? Mun suvussa näitä pyöreitä riittää vaikka ahkeria ihmisiä ovatkin (ettei joku kerkeä sanomaan laiskoiksi) ;)
Oma äitini tekee valtavasti töitä ja omaa hyvän kunnon. En ole koskaan huomannut että söisi jatkuvasti herkkuja yms. Kuitenkin hän on ylipainoinen, ei nyt paljoa mutta kuitenkin. Onko minunkin tulevaisuus sinetöity? Jos vähennän liikuntaa ja lisään vähänkään syömisiäni niin lihoan useita kiloja ja vanhempana olen reilusti ylipainoinen, apua....
Olen 172 cm pitkä ja painan 61 kg.
Siskoni painaa 5 kg vähemmän, eikä liho millään (edes raskaana ollessaan). Hän hän kyllä liikkuu tosi paljon, eikä ole kovin perso ruualle. Meidän äiti on lihoo helposti yli 80-kiloiseksi, mutta on nyt laihtunut 10 kg, kun alkoi hyväkarppaamaan ja liikkumaan enemmän.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Eivät siis lihavia, mutta eivät hoikkiakaan. Heillä se johtuu liiallisesta syömisestä ja liian vähästä liikunnasta, myöntävät sen itsekin.
Eli sillon kun on nälkä, enkä syö esim. kahta lautasellista ruokaa, ainoastaan sen verran että nälkä lähtee. Ei kannata syödä huvikseen, niin mulla oli ennen tapana tehdä ja kyllähän siinä alkoi nopeasti lihomaan... sitten tein vaan päätöksen, että en enää syö niin paljoa, ja aloin taas laihtumaan. Kyllä se on omasta tahdonvoimasta kiinni se syöpöttely eikä mistään muusta!
Toinen juttu on se, että vaihdoin vaalean leivän tummaan leipään, sekä riisin tummaan riisiin ja tavallisen pastan täysjyväpastaan. Ja lisäsin kasvisten syöntiä. On muutenkin paljon terveellisempää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Siis aivan kuin alussa kerroin niin olen ollut päälle 50 kiloinen mutta vain sen vuoksi että ruoka ei pysynyt sisälläni ja harrastin mielettömästi liikuntaa. Tuolloin en tosiaankaan ollut " terve" . Jos sitä olisi jatkunut pidempään niin tuskin tässä enää kirjoittelisin teille...
ap
Olet kyllä mitoiltasi ihan normaali, joten laihtumiseen ei kyllä sinänsä ole mitään syytä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
minä olen huomannut, että se on usein ihmisen temperamentista kiinni. Minä en harrasta mitään liikuntaa. En siis ikinä liiku liikkumisen vuoksi, tarkoituksella. Syön reilusti. Mutta ei karkkeja eikä sukltaata.
Mutta siis temperamentista. Olen tullut siihen tulokseen, että ei se kevyt ruoka ja säännöllinen liikunta auta, jos ei sitä enegriaa tule sisältä...
Sen näkee siitä, miten ihminen istuu tuolilla... kuinka usein nousee seisomaan tauon aikana... kuinka helposti valitsee hissin portaiden sijaan. Kävelytyylistä ja jopa tavasta seisoa sen näkee! Jotkut ihmiset osaa seisoa paikalla vaikka kuinka kauan vaihtamatta asentoa, liikuttamatta jalkojaan. Minä en yksinkertaisesti osaa!
Uskon kyllä, että on semmoisiakin ylipainoisia ihmisiä, joihin tämä ei päde...
Mutta jo... se oli vaan minun huomio :)
on ollut puutetta, mutta nykyään samainen ominaisuus on kääntynyt haitaksi!
Ihmisiltä on löytynyt myös laihuusgeenejä, mutta niitä on tutkittu vielä vähemmän kuin lihavuusgeenejä.
Eli elämäntapojen lisäksi myös perimä vaikuttaa painonhallintaan!
Itse olen hoikka ja todennäköisesti perimäkin tukee sitä. Olen myös tempperamentiltani varsin eläväinen eli elehdin ja liikehdin koko ajan. Peruskulutukseni on siis huomattavasti suurempi kuin passiivisemman sisareni. Syön paljon, mutta kohtuullisen terveellisesti ja harrastan monta kertaa viikossa liikuntaa.
Kun noita erilaisia tutkimuksia tehdään niin paljon ja vähintään puolet niistä on varmaan ihan puuta heinää...
Liikun melkein joka päivä 45-60 minuuttia. Syön kevyesti aamulla, esim. yhden leipäviipaleen tai puoli purkkia viiliä, lounaalla syön salaatin tai keiton, kahvilla voin syödä joskus pullan, mutta en joka päivä, iltapäivällä syön vain sen verran, että tulen kylläiseksi. Iltapalaa en aina syö, joskus syön leipää, muroja tai hedelmää. Herkuttelen viikonloppuisin, syön karkkia tai jäätelöä tai sipsiä. Syön harvoin pikaruokaa. Olen samanpituinen kuin sinä, painan 52 kg.
Isäni on poikkeus, hän on aina ollut hoikka. Myös me kaikki (5) lapset olemme aina olleet laihoja/hoikkia.
Ite oon 171 cm ja painan 57 kiloa. Tämän painoinen olen, vaikka söisin mitä. Kun aloin seurustella mieheni kanssa, opetin ruokailutapani hänellekin ja tulos oli että kahden vuoden aikana hänen painonsa oli noussut 20 kiloa!! Eli todellakin syön paljon, se ei vain näy minussa.
Toiset ihmiset ovat vaan sellaisia, etteivät kilot tartu, vaikka mitä tekis.
Turhaa yrität päästä laihemmaksi. Jos kaipaat " läskeistä" eroon, niin sitten kiinteytystä, siis lihasmassaa suuremmaksi.
Itse olen 168cm ja 60kg ja tämä on se mun " omin" painoni. Imetys vei väliaikaisesti 56-57 kiloon, mutta nopeasti imetyksen jälkeen palautui. En liiku kovinkaan paljoa ja syön aika surutta sitä mitä tekee mieli. Paino vain pysyy tuossa.