Lue keskustelun säännöt.
Millaisia tapaamissopimuksia teillä on alle vuoden ikäisillle?
13.12.2010 |
Lapsi on nyt kohta 10 kk eikä tunne kovin hyvin isäänsä. Ei ainakaan niin hyvin, että antaisin sen hänen luokseen viikonlopuksi tai edes yöksi. Ja toisaalta isä ei haluakaan, ei usko omaan pärjäämiseensä ja hänellä on jo ennestään kolme lasta, jotka ovat hänellä jokatoinen vkl eikä halua näitäkään lyödä laimin (=ottaa vauvaa silloin, kun pitäisi sitten keskittyä kokonaan vaan vauvaan).
Toisaalta ei kuulemma ehdi jokatoinen vkl munkaan luona ramppaamaan, kun hänelle ei jää sitten vapaa-aikaa yhtään (no eipä jää mullekaan...).
Haluaisin jotain säännönmukaisuutta tähän hommaan, mulla hajoo pää toisen soittoa tai viestiä odotellessa. Olisi niin helpottavaa tietää, että tuolloin ja tuolloin on tapaaminen odotettavissa.
Millaisia sopimuksia teillä on? Kuinka tiukkoja? Minä en jaksa enää kaveria yrittää leikkiä (yritetty on), siis että "soitellaan" ja "laitellaan sit taas viestiä". Miehellä on kyllä semmoinen vaihteleva työ, että viikolle ei pysty mitään sopimaan.
Kommentit (22)
Siis päätyy tällaiseen tilanteeseen.
T. ap
Mies ei kuulemma mielellään ota lastaan luokseen, kun pelkää ettei pärjää sen kanssa. Eikä varsinkaan niinä viikonloppuina kun toiset lapset ovat hänen luonaan, kun pitäisi pärjätä neljän kanssa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Lapsi 3kk ja tapaamisia viikolla muutaman kerran ja viikonloppuisin saattaa olla vain muutaman tunnin isän kanssa. Yötä ollaan suunniteltu, mutta isälle ei sovi.. Pelkää myös pärjäämistä. Isommat lapset ovat kyllä lähes joka viikonloppu hänellä yötä, joten se helpottaa minun jaksamista.
Tiedän niin hyvin tuon tunteen että haluat jonkun säännöllisyyden tilanteeseen. Voimia arkeen!
Ja sinulle joka aloit kysellä miten tälläiseen tilanteeseen voi päätyä, niin vastaan omasta puolestani, että mies voi vaan ottaa ja lähteä! Meillä oli 2 lasta ja kolmas tulossa, kun mies ilmoitti että hänellä on toinen ja tämä on tässä. Eipä siinä paljon voi tehdä. Ei siis katso ikää eikä sosiaaliluokkaa..
Oliskos mahdollista että mies menisi vaikka vanhempiensa luokse tämän pienen kanssa? Olisi siellä sitten tukemassa muita aikuisia. Olemalla sen lapsen kanssa on ainut tapa oppia.
lasta tapaamassa äidin ja lapsen kotona. ei puhettakaan vielä yökyläilystä. lapsi reilun vuoden ja isä muuttanut pois yli puoli vuotta sitten.
näin lapsipsykiatrit suosittelevat. lyhyitä tapaamisia tiheään.
kukin taaplaa tyylillään. joillekin äideille oma aika on tärkeämpää ja jotkut haluavat rauhoittaa elämän lapsentahtiseksi.
tarkat päivät vaan paperille ja sitä noudatetaan.
Millaiinen äiti päätyy tuollaiseen tilanteeseen??
varmaankin sellainen joka esim. ottaa pitkäaikaiseen sitoutumiseen kykenemättömän miehen.
turha äitiä syyttää jos ukko on luuseri.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
lapsen isällä ei ole kuin isä elossa... Ja toisaalta, mies aivan varmasti pärjäisi, kun on osallistunut kolmen aikaisemmankin lapsensa kasvatukseen.
Mietin tässä vain sitä, että onko esim. tapaaminen jokatoinen viikko vaikkapa edellisten lastensa kanssa liian harvoin vai mitä???
Mulla on vielä niin paha masennus yms erosta ja unenpuuttesta päällä, että pakko saada tähän elämään edes jotain selkeyttä. Ja kaikenlisäksi mulla on niin perkeleen kova ikävä lapsen isää, että jos mennään tyylillä "viestitellään", niin päivät menee vaan odottaessa ja puhelinta kytätessä. Joo, tiiän, ei kovin kypsää, mutta minkäs teet.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
kristallipallo, josta näkee tulevaisuuteen ja vaikkapa sen miten ihminen muuttuu eri elämäntilanteissa. Otan mielelläni lainaan!
Ap
Hmm... en voi kyllä nyt muuta sanoa kun että sovitte selkeät tapaamispäivät ja ajat, on ne sitten joka viikko tai vaikka jokatoinen viikonloppu. Entäs jos miehesi tosiaan ottaisi tätä nuorimmaista luokseen vaikka silloin kun ne toiset lapset eivät ole siellä, niin vaikka päivän ajaksi? Luulisi pärjäävän, jos on aikaisempienkin kasvatukseen osallistunut. Ainahan hän voi sitten olla kysymässä jos jokin asia askarruttaa, tai tuntuu ettei osaa (mitä epäilen, koska pelkällä maalaisjärjelläkin lapsen kanssa pärjää, eikä kyseessä enää mikään tosi pikkuvauva).
Ymmärrän tuntemuksesi, minullakin oli vaikeaa kun erottiin lapsen isän kanssa. Kaipasin tätä ihmistä kovasti takaisin ja siinäpä ne päivät meni ikävöiden ja odotellen että josko se soittais tai viestittäis jotakin. Noh, se onneksi on nyt ollutta ja mennyttä, eikä ollut kypsää mutta minkä sitä tunteilleen ihminen mahtaa. Aikaa se kyllä vei, ja en tiedä miten olisin kestänyt/pärjännyt jos ei olisi heti sovittu tarkkoja päiviä ja kellonaikoja lapsen menemisestä isälleen. Siinä oli sekin hyvä puoli, että pystyi etukäteen jo vähän suunnittelemaan omia menoja sille ajalle, kun lapsi lähti isälleen.
Voimia AP! Nosta kissa pöydälle ja asiat esiin, et anna periksi ennenkuin olette saaneet sovittua tapaamisasiat kuntoon :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En vaan ymmärrä miten tässä edetään, mies kun ei ole halukas sopimaan mitään tarkkaa. On kuulemma liian vaikeaa ja hankaloittaa elämää. En kuitenkaan lapsella haluaisi alkaa kiristämään ja haluaisin kaiken muun (kuin lapseen liittyvän) yhteydenpidon pysyvän minimissä.
Ymmärrän miestä jonkin verran, hänen työnsä on todella hankala yhteensovitettava minkään säännöllisen elämän kanssa, mutta toisaalta, se on hänen ongelmansa.
Jos ei näitä tunteita tai ikävää enää oiskaan, niin mulle kävisi ihan hyvin semmonen "palaillaan"-meininki (ja jota on tähän asti yritetty).
Entäs jos vaikka kokeilisit lastenvalvojan kautta sopia sinulle ja miehelle jotain sopivaa tapaamisoikeutta?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
siis mies haluaa myös vapaat viikonloppunsa, eli ei mielellään uhraisi niitä neljännelle lapselleen.
Joo, luuseri mikä luuseri. (Tosin sinne voisi kuulemma vaikkapa mennä viettämään joulua, sen uuden emännän, jonka "löyti" kaksi viikkoa eron jälkeen ja entisten lastensa kanssa.)
Huoh, kai se on vaan tapeltava, viimeksi kun oltiin tekemisissä, meni tämän asian tiimoilta ihan riitelyksi, kun yritin väkisin jotain saada selville. Entiijä-tyypin kanssa on vaan vaikeeta sopia mitään. Ja toisaalta sain kuulla semmoisia totuuksia itsestäni, että pari päivää meni itkiessä. :(
tuo lastenvalvoja. Jos ei tämä tästä ala selviämään, niin sitten sitä kautta. Tosin mies ei oo tunnustanu isyyttä ja minä olen sen suutuspäissäni antanut olla. Ei edelleenkään kauhean kypsää...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
jotenkin niin hiton tutulle osittain. Harmi että mies on tuollainen.
Ei meilläkään ole aina ollut helppoa, vaikka on selvästi sovittu tapaamiset yms. Samoista asioista ollaan silti väännetty, mutta tilanne on jo tosiaan onneksi rauhottunu.
Tuollaiset tilanteet ovat todella kuluttavia niin äidille kuin lapsellekkin. Ja jos äiti on väsynyt ja masentunut, tottakai se heijastaa myös lapseen. Toivottavasti löydät pian jostain lisävoimia ja positiivisuutta elämääsi, niin helpottaisi edes vähän :) Toivottavasti sinulta löytyy vahva ja hyvä tukiverkko ympäriltäsi, jolta voit pyytää tarvittaessa vaikka lastenhoitoapua että saat hetken hengähtää :)
Terv. TAAS nro 3
sitten kun isä ja minä oltiin molemmat valmiita niin lapsi alkoi olla yön yli
Eikö olisi parempi miettiä, milloin LAPSI on siihen valmis?!
Huh huh
Jos miestä ei kiinnosta laatia tapaamisaikataulua, niin ei sinunkaan tarvitse kaikkeen taipua. Laadit omat suunnitelmasi ja sitten tapaamisehdotukset joko sopivat niihin tai eivät. Jätä miehen ratkaistavaksi, kuinka tapaa lastaan, ellei sinun ehdottamasi rytmitys sovi.
Koeta olla niin, ettei elämäsi pyörisi miehen viestien ja puhelujen ympärillä. Vaikeaa, tiedän, mutta siksipä olenkin hyvä neuvomaan ;-)
Voimia arkeenne, ja lämpimiä ajatuksia! Elämää ei aina voi suunnitella niin pilkuntarkasti etukäteen.
joka päivä niin paljon kuin haluamme. Miehen täytyy kyllä käydä töissä välillä. Naimisissa ollaan.
sitten kun isä ja minä oltiin molemmat valmiita niin lapsi alkoi olla yön yli
Eikö olisi parempi miettiä, milloin LAPSI on siihen valmis?!Huh huh
Lapsi käytännössä ottaen oli niin pieni silloin, kun erosimme että hän olisi pärjännyt yön yli jo silloin isänsä kanssa. MUTTA kyse oli siitä että isä ja minä molemmat luotettiin siihen, että isä pärjää lapsen kanssa. Muuten lapsi olis voinu jo alusta alkaen olla siellä yötä, mutta parempi olla varman päälle asia pelata...
terv. NRO 3
Onneksi hoitoapua on tarjolla, ehkä oon vaan vähän liian ylpeä pyytämään. Nyt vasta viimeaikoina oon saanu tässä asiassa itteäni niskasta kiinni ja antanut lasta hoitoon.
Ja oikein odotan ensi vuotta, poika menee hoitoon ja minä pääsen jatkamaan täysipäiväisesti opintojani. Toisaalta todella sääli laittaa noin pienenä hoitoon, mutta toisaalta mun pitäis valmistua mahdollisimman nopeasti. :/
Varsinkin nyt, kun unelma ydinperheestä on murskana ja on täysin yksin vastuussa kahden ihmisen hyvinvoinnista.
Mutta voi helevetti, on tää hankalaakin! Enhän mä voi vaatia semmoistakaan sopimusta, että käyvät entisten lasten kanssa porukalla tässä, kun jos niillä on vaikka jotain muita suunnitelmia viikonlopuksi?? Hitto, käytännössä mun on varmaan ihan mahdotonta saada minkäänlaista säännönmukaisuutta tähän hommaan, käytännössä päivän varoitusajalla mentävä.
teidän yrittää lähentää lapsen ja isän välistä suhdetta? Me erottiin miehen kanssa kun lapsi oli 3kk ja mies ei ollut sen 3kk aikana paljoakaan kotona, joten osallistui niin ja näin lapsen elämään. Mutta heti eron jälkeen päätettiin että lapsi on isällään jokatoinen viikonloppu alkuun yhden päivän ajan (11-20), sitten kun isä ja minä oltiin molemmat valmiita niin lapsi alkoi olla yön yli, ja nyt lapsi on jokatoinen viikonloppu, koko viikonlopun...