Ponnistusvaiheen kestosta kysymys

Sitten lääkärit päätti leikkauksesta ja sain jotain puudutetta, jotta ei enää ponnistuttaisi. Lapsi oli juuttunut kiinni, väärä tarjonta. Ponnistuksen tulos oli +-0 ( lumi papereissa:-))

passiivinen ponnistusvaihe eli siitä kun paikat on täysin auki ja vauva voisi periaatteessa tulla pois sieltä :)



Ja aktiivinen ponnistusvaihe kun sain todenteolla ängätä ja vauva kävikin kurkkaamassa monta kertaa, mutta lumpsahti takaisin sisälle niin se oli 36 min.



Vauva oli vaan niin iso 4600 ja eka alakautta. Kestoon vaikutti varmasti myös epiduraali, joka annettiin tuntia ennen muin paikat oli kokonaan auki. Mä olin kyllä aika rapakunnossa fyysisestikin, että en ihmettele kun voimat ei riittäny pusertaa ulos heti kertarykäisyllä. Asentokin oli huono eli kyljellään ja melkein selällään ennenkuin itse tajusin, että enemmän istuvaan asentoon niin helpommin tulee.



Nyt jännittää kun seuraava on tulossa maaliskuussa miten käy...

ja lapset olleet huonolla säkällä normikokoisia tai suuria. Eivät mahtuneet synnytyskanavassa alas.

Ja kuitenkin sieltä tulivat 1-2 tunnin äheltämisen jälkeen.



Eivät kai sairaalassa huomaa asiaa ennenkuin ponnistusvaihe koittaa, että eihän se lapsi sieltä meinaa tulla ulos.



Todella rankkaa oli ja toipuminen kesti piiiiiitkään.

sitä paitsi se sattui ihan sikana.

Tai lapsi on suhteessa iso synnytyskanavaan. Lapsi on väärässä tarjonnassa. Tai lapsi on kietoutunut napanuoraan kuten minun poikani kohdalla oli. Ei ollut onneksi kaulan ympärillä mutta ns. henkseleinä oli pojan ympärillä napanuora.

mutta oon miettinyt että miten sitten voi ponnistaa väärin? Ja miten ponnistetaan oikein? Mulla ei synnytyksessä oikeastaan ollut minkäänlaista "tarvetta" ponnistaa, eli ei tullut sellaista tunnetta. Johtui sitten varmaan epiduraalista.

Sama täällä, eli mietin miten ponnistetaan väärin ja eikö kätilöt puutu siihen? Itselläni ei myöskään epiduraalin takia erityisesti tuntunut ponnistustarvetta, mutta kätilö neuvoi, että aina kun supitus tulee, pitää ponnistaa. Mä katsoin sitten monitorista ja ponnistin aina kun supistus tuli. Ensin yritin ponnistaa ja piätellä kakkaa samalla (anteeksi), hah, mutta kätilö vaan tuhaisi, ettei tuosta ole mitään hyötyä, ja sanoi, että ihan täysillä pitää ponnistaa. Pyyhkäisi sitten kakat ohimennen pois. Noloa, mutta tuli se vauva sieltä myös.



ap

4 synnytystä takana. Eka päätyi sektioon pitkän avautumisvaiheen jälkeen. Seuraavassa sain epiduraalin, eikä ollut mitään ponnistamisen tarvetta. En tuntenut oiein mitään. En varmaan osannut/ymmärtänyt ponnistaa täysillä.



Kolmas lapsi oli pieni kokoinen ja sairaalaan mennessä paikat oli jo täysin auki. Suurin ponnistamisen tarve oli jo mennyt ohi. Supistuksia ei ollut riittävästi, eikä siis tarvetta ponnistaa.

Ponnistin kun kätilö käski. Pelotti ponnistaa, pelkäsin kipua ja jotenkin ajattelin että en osaa. Tämän lapsen ponnistusveihe oli kuitenkin lyhyin (varmaan osasyynä lapsen pieni koko). Aikaa taisi mennä 35min, mutta 3 työntökerralla syntyi. Eli jos olisin uskaltanut työntää tosissaan olisi syntynyt ihan parissa minuutissa.



Neljännessäkin ponnistustarve tule ennenkuin sain kätilöltä luvan ponnistaa. Sitten se meni ohi. Eli kun sai ponnistaa, ei olut pakonomaista tarvetta. Ja taas pelotti ponnistaa. Kätilön ohjeesta ponnistin, mutta hannasin vastaan. Eli en ihan täysillä uskaltanut ponnistaa.

Kun uskalsin, niin sitten syntyi nopeasti.

mutta oon miettinyt että miten sitten voi ponnistaa väärin? Ja miten ponnistetaan oikein? Mulla ei synnytyksessä oikeastaan ollut minkäänlaista "tarvetta" ponnistaa, eli ei tullut sellaista tunnetta. Johtui sitten varmaan epiduraalista.

Silloin tuntui niin helpolta! :) Mutta sitten kuopusta lähdin synnyttämään. Ns. hukkasin suunnan. En osannutkaan ponnistaa ilman apua :) Kätilö sitten auttoi :)

Mulla niin, ettei ollut mitään lääkitystä, mutta silti ei ollut minkäänlaista tarvetta ponnistaa eikä myöskään supistuksia auttamassa.



Ponnistusvaihe 43 min. eli ei kohtuuttoman pitkä, mutta...



Neuvolassa kysyin, mistä voisi johtua supistusten puuttuminen ja väitti kiven kovaan, että voi tulla sellainen latenssi(?)vaihe sen jälkeen kun on täysin avautunut... Itse pohdin, että optimaalinen ponnistushetki oli jo mennyt ohi tavallaan.

Käsi siis huonosti mikä vaikeutti kulkua synnytyskanavassa

kesti 1. kerralla 50 minuuttia, toisella kerralla 15 minuuttia.



Ensimmäisellä kerralla vauva oli virhetarjonnassa ja tarvittiin imukuppia avuksi.



Kummallakaan kerralla en tuntenut ponnistuksen tarvetta vaan ponnistin kätilön ohjeiden mukaan. "nyt supistaa, saa ponnistaa.. vieläkin supistaa..".

Ponnistusvaiheissa en tuntenut supistuksia ollenkaan, vaikka synnytyin 'luomuna'.

jo sairaalaan mennessä olin täysin auki. odoteltiin ponnistamisen tarvetta ja kyllähän se sieltä tulikin lopulta. aktiivisesti ponnistin n. 45 min. Supistukset tulivat aika harvoin ja eivät olleet kovin voimakkaita vaikka itseäni ponnistutti kovasti. Kätilö laittoi oksitosiini-tipan (vai mikälie..) ja muistaakseni 2 ponnistusta siitä, niin lapsi oli ulkona :)



Kätilö sanoi, että koska olin avautunut ensisynnyttäjäksi todella nopeasti (koko synnytys alle 4h) ei kohtu välttämättä enää jaksanut supistua tarpeeksi ärhäkkäästi. Tämän takia ponnistusvaihe siis venyi noin pitkäksi.