Lue keskustelun säännöt.
Pienten lasten äidin on ihan mahdoton saada työpaikkaa!
12.12.2010 |
Tilanne tuntuu ihan toivottomalta. Itselläni on ikää nyt 30-v, hyvä akateeminen loppututkinto, jonkin verran työkokemustakin opiskelujen ohella tehtynä, mutta menin kurja avioitumaan ja tulemaan äidiksi heti valmistumiseni jälkeen. Nyt lapsia on kaksi, kotona olen ollut muutaman vuoden ja näillä näkymin seuraavatkin vuodet: työtä kun ei tunnu saavan millään. Varmaan pitää alkaa miettiä jatko-opiskeluvaihtoehtoja, kun töitä ei saa työhaluista huolimatta... :(
Kommentit (30)
Ihan normi rivikonttorirotaksi varmasti pääsee (koska kukaan mies ei sellaiseen työhön edes hae eikä kovin vanhatkaan ole ykkössijalla). Mutta tietty jos jotain asiantuntija-tehtäviä halajaa, niin varmasti mies menee edelle. Jos ei naisella edes suuremmin työkokemusta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En päässyt edes haastatteluun vaikka minulla on 2 sopivaa tutkintoa sille alalle. Harrastukset olisi myös tuoneet lisäpinnoja ja kotiäitiydenkin olisi kokemuspinnoja pitänyt tuoda.
Työkokemustakin oli 10v. kokopäiväisesti ja opiskelujen ohella 3v.
Mutta 3 alle kouluikäistä lasta...
Yritä tunkeutua sinne työelämään keinolla millä hyvänsä. Älä ainakaan tee lisää opintoja. Ja mies koti-isäksi.
"Kehitin itseäni" hoitovapaan ohella lisäopinnoilla ja uusi vakityö irtosi.
Sama juttu täällä ap!
Monet täällä uraäitiyttä nyt hehkuttavat ja omilla työpaikoillaan kehuskelevat ovat todennäköisesti niitä, joilla on tuo työpaikka (tai edes jonkinlainen työpaikka) ollut jo ennen lapsia ja kotiin jäämistäkin. Eli heidän ei tarvitse lähteä liikkeelle tyhjästä, helppohan se on valmiiseen ja varmaan työpaikkaan aina palata. Vai kuinka moni aiemmin tässä ketjussa vastanneista on hakenut ja saanut tuon työpaikan lasten kanssa kotona olemisen jälkeen ja (huom!) ilman suhteita?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sama juttu täällä ap!
Monet täällä uraäitiyttä nyt hehkuttavat ja omilla työpaikoillaan kehuskelevat ovat todennäköisesti niitä, joilla on tuo työpaikka (tai edes jonkinlainen työpaikka) ollut jo ennen lapsia ja kotiin jäämistäkin. Eli heidän ei tarvitse lähteä liikkeelle tyhjästä, helppohan se on valmiiseen ja varmaan työpaikkaan aina palata. Vai kuinka moni aiemmin tässä ketjussa vastanneista on hakenut ja saanut tuon työpaikan lasten kanssa kotona olemisen jälkeen ja (huom!) ilman suhteita?
Ellei siis MITÄÄN työkokemusta ja ikää yli 30v. Hiukan hankalampi tilanne tosiaan. Ehkä kannattaa mennä jollekin työvoimatston kurssille johon sisältyy työharjoittelu. Sitä kautta voi työllistyä. Minua ei kiinnostaisi juuri nyt pätkääkään olla töissä :-( Mutta kun pakko.
Mistä se työnantaja tietää teidän lasten lukumäärän? Ei niitä kannata cv:ssä mainostaa ellei ole mies. Toki perhevapaa kannattaa merkitä jos muuten jäisi aukko.
Jos akateemisen loppututkinnon suorittaneella ihmisellä, jolla on jo työkokemusta ei ole verkostoa kasassa, niin pitää kyllä katsoa peiliin. Ei siis kontakteja opiskelukavereihin, professoreihin, entisiin työkavereihin tai esimiehiin. Opiskelukaverit eivät välttämättä itse palkkaa, mutta tietävät mahdollisista paikoista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
että suurempi ongelma on tuo vähäinen työkokemuksen määrä, ei suinkaan lapset.
Itse pääsin hoitovapaalta unelmien työpaikkaan. Työhakemuksessa en maininnut mitään lapsesta, mutta toki se tuli haastattelussa ilmi. Annoin kai sitten niin pätevän kuvan itsestäni, että halusivat palkata juuri minut. Samantyyppisiä paikkoja olin hakenut myös ennen lapsen syntymää, mutta en päässyt silloin edes haastetteluihin. Sitten muokkasin ammattilaisen kanssa hakemustani ja kappas yhtäkkiä haastattelukutsuja alkoi sadella.
Ja oli lastenhoito-ongelmia ja kaikkea semmosta. Olin paljon pois ja muuta.
Nyt kun en enää olisi töistä pois lasten takia ja terveyskin on vielä hyvä, en saa mitään työpaikkaa. Olen ihan nobody työnantajien mielestä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
on sen kanssa, että ei ole tehnyt päivääkään oman alan töitä? Onhan se selvä että jos ei valmistumisen jälkeen tee alan töitä, putoaa kelkasta. Siksipä sitä kokemusta kannattaa hakea ennen lasten hankkimista ja kymmenen vuoden kotona olemista.
Ei niitä varmoja työpaikkoja ole kenelläkään. Nro 6 on ainakin läpikäynyt työpaikallaan monet YT:t, pahimmissa kolmasosa henkilöstöstä sai kenkää. Ei siinä silloin äitiydet olleet suojana. Ja kun olen palannut äitiyslomalta, olen ollut samassa asemassa muiden kanssa. Ja taas YT:t iski. Ja taas selvisin, mutta ei se mikään itsestään selvyys ole. Toki se, että on hyvä omalla alallaan, pelastaa. Mutta ei ne lapset sitä tee tai tuhoa.
Aivan turha vinkua että "pienten lasten äitiä ei oteta töihin". Voisitte totuudenmukaisesti vinkua "miksei kotona ollutta ilman työkokemusta omaavaa henkilöä oteta töihin". No juuri siksi, kun on tarjolla kokemusta omaavaakin henkilöstöä. Ja nykytilanteessa ei yrityksillä ole varaa ottaa nollasta aloittajia.
No mutta mistä alalle juuri tulleet muutenkin aloittavat? Jos työkokemusta ei juuri ole, täytyy aloittaa kesätöistä, harjoitteluista ja muista.
Tavallaan: et voi olettaa, että sinun urasi on yhtäkkiä samassa vaiheessa kuin muiden kolmekymppisten, joilla ei ole lapsia. Tilanne tasoittuu myöhemmin, jos he hankkivat lapset viiden vuoden päästä, mutta nyt sinun pitää aloittaa "ihan vaan jostakin".
Tsemppiä! Lapset ovat minun kokemukseni mukaan uralla positiivinen asia: reksyttävällä on muutakin elämää ja kokemusta kuin duuninsa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
jos ei omaa työkokemusta 30-vuotiaana on aloitettava siitä mistä vastavalmistuneetkin (ainakin useimmat heistä) eli kesätöistä, harjoitteluista ynnä muista. Jotkut harvat voivat heti työllistyä hyvään paikkaan tietty.
mä olen 3:n lapsen yh, pienimmät olivat alle 3 ja 4,5 kun sain työpaikan... taitaa kuitenkin työkokemus painaa enemmän ku lapset.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen ollut työelämässä viisi vuotta. Samaan aikaan yliopistosta valmistuneiden naisten joukosta tunnen pari, jotka valmistumisen aikoihin saivat menivät naimisiin ja saivat lapsen. Jäivät siis heti valmistumisen jälkeen äitiyslomalle ilman että oli työkokemusta kokopäivätyöstä.
Eipä ole kumpikaan päässyt työelämään kunnolla kiinni, vaan molemmat ovat olleet ensin kotiäitinä ja sitten tehneet toisen lapsen. Ainakin toisella on sellainen tilanne, että miehellä on paikkakunnalla hyvä työpaikka ja on rakennettu se unelmatalo, mutta naisen tutkinnolla on vaikea löytää töitä. Joten periaatteessa perhe elää unelmaelämää kun on lapset ja talo ja miehellä hyvä työ, harmi vaan että perheen äidillä meni yliopistotutkinto aivan hukkaan ja mahdollisuudet päästä mukaan työelämään ovat tämänhetkisen tiedon mukaan hyvin pienet.
Kysymys ap:lle: miksi et sitten hakenut töitä valmistumisen jälkeen? Etkö ajatellut työkokemuksen tärkeyttä silloin?
jos ei omaa työkokemusta 30-vuotiaana on aloitettava siitä mistä vastavalmistuneetkin (ainakin useimmat heistä) eli kesätöistä, harjoitteluista ynnä muista. Jotkut harvat voivat heti työllistyä hyvään paikkaan tietty.
niin aika huonostiu on asíat.. :D Minä olen 21v ja työkokemusta 13v asti, ensin koulun ohessa tietysti vaan, kesät, illat ja viikonloput. Muutama kotiäitivuosi 18-20 vuotiaana, ja sitten taas töihin, ja töitten löytyminen ei ikinä ole ollut ongelma.
Miten joku muka onnistuu välttelemään työtä 30-vuotiaaksi asti?? Tai haluaa.
En päässyt edes haastatteluun vaikka minulla on 2 sopivaa tutkintoa sille alalle. Harrastukset olisi myös tuoneet lisäpinnoja ja kotiäitiydenkin olisi kokemuspinnoja pitänyt tuoda. Työkokemustakin oli 10v. kokopäiväisesti ja opiskelujen ohella 3v. Mutta 3 alle kouluikäistä lasta...
että on kolme alle kouluikäistä lasta...? Äly hoi älä jätä...
Itse mietin, miten 30-vuotiaana vastavalmistuneena saa töitä? Jos ei opiskeluaikana tee yhtään oman alan töitä, voiko silloin heittää haaveet kokonaan oman alan hommista?
Jotain töitä on aina tarjolla, mutta oman alan työt täysin eri juttu..
että onko työkokemusta yleensä, vai oman koulutusalan mukaista työkokemusta. Mulla esim. puuttuu tuo oman alan kokemus, vaikka töissä olenkin ollut jo 20 v. On tosi vaikea alkaa vaihtaa alaa, kun alun perin tuli valittua vakaa ja vakituinen mutta "väärän alan" työ. Ei siinä muuten mitään vikaa, mutta työn tasokaan ei vastaa koulutusta, ja etenemismahdollisuudet pienenevät koko ajan. Mulla on ollut huinoa tuuria, kun kaikki sopivat asiantuntijapaikat omalla työpaikallani ovat olleet haussa just kun olin hoitovapailla.
jos ei omaa työkokemusta 30-vuotiaana on aloitettava siitä mistä vastavalmistuneetkin (ainakin useimmat heistä) eli kesätöistä, harjoitteluista ynnä muista. Jotkut harvat voivat heti työllistyä hyvään paikkaan tietty.
niin aika huonostiu on asíat.. :D Minä olen 21v ja työkokemusta 13v asti, ensin koulun ohessa tietysti vaan, kesät, illat ja viikonloput. Muutama kotiäitivuosi 18-20 vuotiaana, ja sitten taas töihin, ja töitten löytyminen ei ikinä ole ollut ongelma.
Miten joku muka onnistuu välttelemään työtä 30-vuotiaaksi asti?? Tai haluaa.
työllistyin erittäin nopeasti muutaman kotiäitivuoden jälkeen.
Toki työnantajat arasteleevat pikkulapsiperheiden sairastelukierteitä, mutta ap:n kohdalla isompi tekijä lienee tuo työkokemuksen puute?
t. henkilöstöpäällikkö, joka vaihtoi ongelmitta työpaikkaa 5 kotonaolovuoden jälkeen.