Neljäs lapsi tulossa, eikä kukaan onnittele, enemmänkin tullut voi voitteluja :/
Mikä kumma siinä on kun perhe kasvaa (näin suureksi?) niin muilta ei tule enää onnentoivotuksia vaan tosiaan kommentteja tyyliin:
"Joko taas?"
"Tiedättekö mikä ehkäisy on?"
"Kannattaisiko harrastaa jotain muutakin joskus.."
etc.
Ekaa lasta odotellessamme saimme jopa onnittelukortteja odotuksen aikana :o
Eikö muut lapset ole samanarvoisia kun se ensimmäinen ja toinen?
Kommentit (25)
Meillä lähipiirissä useita monilapsisia perheitä, viisi lasta kahdessa, neljä yhdessä, kolme yhdessä. Onnea teille!
Kun odotin kolmatta, eräs ystäväni tokaisi, että mitä miehes sanoo kun pykäät noita kakaroita. Vastasin, että meidän perheessä kyllä tällaiset asiat suunnitellaan yhdessä. Sääli jos ei teillä.
Neljättä en hänelle ilmoittanut kun vasta lapsen synnyttyä. Nyt hän veti siitä herneet nenäänsä. Vastasin, että tämä vauva on myös ansainnut tulla odotettuna ja onniteltuna maailmaan ja sen takia en ole hänestä ilmoittanut ihmisille, joilla ei ole sielun kauneutta onnitella ja iloita uudesta lapsesta.
Emme ole enää missään tekemisissä ja minua ei kyllä haittaa tämä asia.
Itse ihmettelin tuttuani, jonka kanssa odotamme samaan aikaa toisia lapsiamme. Onnittelin ensin häntä,(kiitti iloisesti) ja kyselin jaksamista yms. Kerroin sitten tulevani kanssa uudestaan äidiksi (hoitojen jälkeen, minkä tuttavani tietää), vastauksena huokaisi että aijaa ja katsoi hyvin säälivästi miestäni. Eipä sitten tehnyt mieli enää jutella ko henkilön kanssa.
Itse sain outoja mulkaisuja jo toista odottaessani, ilmeisesti ihmiset kuvittelivat että jätettäis lapsiluku yhteen, vaikka heti esikoisen synnyttyä puhuttiin avoimesti siitä, että halutaan sisaruksia. Eipä tästä toisesta oikein tullut edes onnitteluja sukulaisilta :´( Sukulaiset vaan kyselivät "tietääkö se ja se jo, no mitäs ne sano" ja näin saatiin keskustelu vietyä eri suuntaan niin ettei kenenkään "tarvinnit" onnitella.
Jos itse saisin päättää lapsiluvustani (mieheni kanssa tietysti), niin meilläkin olisi neljä lasta. Valitettavasti vaan meidän kaksi lastamme on tehty hoitojen avulla ja kolmatta kuumeillaan mutta ei luultavasti koskaan ehditä saada.
Omassa tuttavapiirissäni ei ole kuin enintään kolmilapsisia perheitä, mutta jokaista lasta olen käynyt sairaalassa asti katsomassa ja lahjan viemässä, hiukan etäisimmille esim. työkavereille olen lähettänyt onnittelutekstarin, kun vauva on syntynyt. Muutamalle olen lisäksi ostanut lahjan, koska minusta on ihanaa, kun perheeseen syntyy vauvoja.
En ikinä sanoisi mitään noin tökeröä edes vahingossa. Miksi ihmeessä pitäisi toista loukata, vaikka epäilisikin tai olisi tietävinään, että kyseessä on vahinko? Ihan kaikkea, mitä sylki suuhun tuo, ei tarvitse purskauttaa ulos... Jos ei itse vauvoista pidä, voi silti asiallisesti sanoa onnea. Näin esim. eräs vapaaehtoisesti lapseton ystäväni totesi, vaikka tiesin, että häntä eivät vauvat ja toisen raskaudet kiinnosta. Hän tiesi kuitenkin, että se kiinnostaa kovasti minua, joten onnitteli asiankuuluvasti ja jätti päivittelyt pois. Ehtii niitä jonkun toisen kanssa päivitellä, jos pakko on.
Valitettavasti ihmiset ovat todella tökeröitä..
Multa ainakin kyseltiin (siis ei lähimmät ystävät ja sukulaiset mutta muut) jo ensimmäisen kohdalla kauhistuneena että oliko vahinko, vaikka olin kuitenkin 25v ja koulut oli käyty jne. No toisen kohdalla ei sitten niinkään ihmetelty. Mutta en välitä mitä ihmiset ajattelee.
kommentit tulee aina poikkeuksetta ihmisiltä joilla itsellään ei ole neljää tai useampaa lasta.
Ne joilla on paljon lapsia kykenevät kertomaan realistisesti millaisia haasteita iso perhe tuottaa.
Mietin mikä järki on tuoda kaikki negatiivinen paljon lapsia haluavalle, parisuhde ei kestä, lapsille ei ole aikaa, omat voimavarat...
luulenpa että ennemminkin on niin että parisuhde hajoaa niillä joilla on hajotakseen useammin siihen ensimmäiseen lapseen jo (tai liitto ainakin rakoilee, tilauksessa voi olla vielä se liiton pelastajaksi meinattu kakkonen), harvemmalla suurperheellisellä ei ole jokaisella lapsella tusinaa harrastuksia joihin pitää kuskata niin ettei yhteistä aikaa näy ei kuulu.
En usko että se on kiinni siitä että rahaa harrastaa tai ostaa sitä ja tätä ei olisi (tietysti todennäköisempää on että rahaa on käytössä vähemmän) mutta uskaltaisin väittää että perheillä jotka ovat suunnitelmallisesti monilapsisia eivätkö ole laskeneet tulevaisuuttaan toimeentulotuen varaan, on priorisoitu ajankäyttö myös niin että aika käytetään ensisijaisesti perheen parissa. Ei siksi että olisi pakko vaan siksi että halutaan ja nautitaan siitä että voidaan tehdä asioita yhdessä.
Sikäli vielä että kun kukaan näistä "vain kaksi lasta, mielummin vain yksi, on ookoo"- tyypeistä ei ole kertonut hengaavansa suuryritysten porteilla ja lobbaavansa jokaiselle vastaantulijalle kehittämiään vaihtoehtoisia energiamuotoja sekä lippulappusia maailman tuhoutumisesta suomalaisten saadessa lisää vauvoja (sepä onkin sitten mielenkiintoinen kysymys kuka niitä saa tehdä millä logiikalla ja montako), uskon että kyseessä on puhdas kateus siitä että toisilla perhe tarkoittaa nimenomaan yhdessä olemista ja toisten seurasta nauttimista. Koska omasta elämästä ei voi nauttia niin että siinä olisi onnellinen (koska tämä tarkoittaisi myös toisten valintojen vilpitöntä hyväksymistä), on ilkeiltävä toisille.
Toivon että jokainen saisi sellaisen perheen jossa voisi olla onnellinen ja kokea onnea erityisesti itsensä kanssa, jotta toisia kanssaeläjiä olisi hiukan helpompi sietää ja hyväksyä.
No hyvänen aika. Minä onnittelen: iso ja kaunis perhe teille tulossa - onnea!!
Sitäpaitsi usein on sitten kolmen tai neljän lapsen äidit voivottelemassa kun on rankkaa, no olisiko kannattanut jättää se lapsiluku yhteen tai kahteen.
Neljännen lapsen odotusaikana tuli jonkin verran kauhistuneita kommentteja, mm. appivanhemmilta, mutta itse kerroin asian aina suurena ilona. Toisaalta ystäviimme kuuluu muitakin neli- tai viisilapsisia perheitä, joilta tuli niitä sydämellisiäkin toivotuksia.
onko pieni ikäero? Jos nyt vuoden välein lapsi syntyy, niin itse ainakin ihmettelen asiaa ja vanhempien jaksamista. Mutta en kyllä ääneen sanoisi ja toki onnittelisin =) Eli onnea.
onnittelut!
t.toinen 4 lapsen äiti
Sanoin vain, että yleensä on tapana onnitella. Onnittelu on nimenomaan kaunis tapa, olipa onnittelija itse asiasta sitten mitä mieltä tahansa. Jos onnittelujen kohde haluaa itse avautua esim. vahinkoraskaudesta, se on eri asia. Sitten voi sanoa jotain rohkaisevaa tyyliin "kyllä te pärjäätte".
me ei kerrottu viitosesta, kyllä ne ihmiset sen sitten huomas myöhemmin... kommentteja alkoi tulla jo kolmosen odotusajalla... kurjaa kun ihmiset arvostelee toisen valintoja. jokkut on väsyneitä jo yhdenkin kanssa joten eipä siihen voi oikeen vedota.
toivottu, tahdottu ja jo valmiiksi kovin rakastettu.
Miehen kanssa oltu yhdessä 14vuotta, yläasteella tavattiin ja ensimmäinen rakkauteni, puhuttiin jo ennen naimisiin menoa että tahdomme suuren perheen ja yhdessä on lapset ja koti hoidettu (mitä nyt siis minä pyöritän arjen kun mies on töissä). Tottakai on ollut vauva-aikana niitä rankempiakin öitä ja hetkiä, mutta hyvin on jaksettu ja yhdessä jatkettu.
Ihmettelen vaan kuinka törkeästi jotkus ovat kommentoineet kun tämän uutisen ovat kuulleet. Ja siis osa siitä on varmasti ihan läppääkin.
ja joo, kiitos teille jotka onnittelette, itse olen onnellinen näistä kaikista pipanoistamme :)
ap.
Ensimmäiselle sukulaiset lähettelivät kortteja ja lahjoja, toiselle kortteja, mutta vähemmän. Kolmas sai kaksi korttia ja yhden lahjan.
Harmittaa, koska kolmas lapsi on itselle yhtä suuri juttu kuin ensimmäinen.
Onnea ap:lle. Ihanan kokoinen perhe teillä :)
Ja tälle joka tuon voivottelun toi esiin, niin kyllä ne on nämä yhden ja kahden lapsen äidit jotka valittaa!!!
Ensimmäiselle sukulaiset lähettelivät kortteja ja lahjoja, toiselle kortteja, mutta vähemmän. Kolmas sai kaksi korttia ja yhden lahjan. Harmittaa, koska kolmas lapsi on itselle yhtä suuri juttu kuin ensimmäinen. Onnea ap:lle. Ihanan kokoinen perhe teillä :)
Samoin esikoista kävi lähimmät katsomassa sairaalassakin, mutta kolmatta tuskin enää kotonakaan. Ei sit vaan kiinnosta...
Näin meilläkin. En nyt voivotteluja sentään saanut (tai älysivät pitää päänsä kiinni) mutta eipä kyllä ketään kauheasti tuntunut kiinnostavankaan.. itse olen lähettänyt kortin jokaiselle joka vauvan saa, oli eka tai neljäs! Jotenkin muutenkin ärsyttää nykyään kun tekstarit tai jopa facebookissa laitettu onnitteluviesti tuntuu monelle olevan ihan ok tapa onnitella mistä hyvänsä.. tylsää.