Tein torstaina lääkkeellisen abortin
Olen surun murtama. Aborttiin päädyin miehen painostuksesta. Mä oon tehny niin kauhean virheen ettei tosikaan. Raskausviikkoja oli tasan yhdekaän ja näin oman kuolleen pienen lapsenalkuni jolla oli täydelliset kädet ja jalat pienine sormineen ja varpaineen. Keskeytys tapahtui kotona, mies nukkui. Mä kyllä pakokauhun valtaamana juoksin hänen luokseen sikiön jäädessä vessan lattialle.
Mä oon ihan turta, näen silmissäni koko aika tämän pienen. Hirveä syyllisyys painaa koko aika, en mä ansaitsisi elää. Mies on kuin ei olisikaan, tuolla naureskelee jollekin leffalle olkkarissa, mua kuvottaa.
Ihan oikeasti mietin että pitäisi kävellä auton alle. En m kestä tätä. Ja tää ei todellakaan old mikään trolli
Kommentit (31)
Hirveesti haleja sinne! Viimeisillään raskaana olevana teki pahaa lukea kirjoituksesi, mutta sait sympatiani täysin.. Yritä jaksaa ja katsoa tulevaisuuteen! Tsemppiä ja voimahali!
Ja jos miehesi on noin dorka, niin (anteeksi vaan), pidä huoli, ettet tule hänelle toista kertaa raskaaksi.
Itsellesi anteeksi antaminen tulee varmaan olemaan raskasta. Voimia!
Miehen painostuksesta. Nainen määrää oman kehonsa. Jos itse olisin samassa tilanteessa niin jos todella haluaisin lapsen niin sama mitä mieheni sanoisi.
Provohan tämä kuitenkin oli. Kuvottaa että ensin abortoidaan ja sit itketään ja kadutaan. Järki käteen.
Mutta sinuna tosiaan laittaisin miehen vaihtoon, tai alkaisin elää itselleni. Sinä et ansaitse tuollaista miestä.
Mutta oletko harkinnut eroa miehestäsi?
Jaksamista sinulle, itse kävin varhaisultrassa viikolla 7 ja siellähän se pirpana yllätyksekseni ihan "oikeana ihmisenä" pötkötteli, joten voin hyvin kuvitella kauhistuksesi abortin jälkeen.
Mutta oletko harkinnut eroa miehestäsi?
Jaksamista sinulle, itse kävin varhaisultrassa viikolla 7 ja siellähän se pirpana yllätyksekseni ihan "oikeana ihmisenä" pötkötteli, joten voin hyvin kuvitella kauhistuksesi abortin jälkeen.
Itselleni en tule tätä antamaan anteeksi koskaan. Vihaan itseäni, vihaan tota miestä. Oltiin tapeltu koko edellinen ilta ja yömyöhään tästä asiasta, koitin kääntää miehen päätä loppuun asti, mutta ei. Hän katsoi että oli parempi nukkua kuin olla pikkaisenkaan velvollisuuttaan hoitamassa. Torstai-iltana otti kainaloon ja kertoi hänen mieltään painavista asioista, siihen on tuki jäänyt.
pienen lapsenalkuni jolla oli täydelliset kädet ja jalat pienine sormineen ja varpaineen.
Jos raskausviikkoja oli sulla tasan 9, on sikiön "ikä" ollut 7 vkoa ja kovasti kuule epäilen, että kädet ja jalat on sormineen ja varpaineen tuon verran kehittyneet...
Oikeesti, sairasta pilaa.
pienen lapsenalkuni jolla oli täydelliset kädet ja jalat pienine sormineen ja varpaineen.
Jos raskausviikkoja oli sulla tasan 9, on sikiön "ikä" ollut 7 vkoa ja kovasti kuule epäilen, että kädet ja jalat on sormineen ja varpaineen tuon verran kehittyneet...
Oikeesti, sairasta pilaa.
Minut ultrattiin viikolla 9 alakautta kun varmistettiin viikot ja kyllä siellä kädet ja jalat oli pieninä alkuina! Ihan näin lääkärinkin asian esitti.
niin on todella vaikea käsittää ett miksi tehdä abortti jos lapsen tahtoo ja sit itketään ja surraan. Ennemmin tuossa tilanteessa jättäisin miehen ja pitäisin lapsen jos vauvan todella ITSE haluaisin.
Mutta jos tämä juttu oli tosi niin ilman muuta toivon ap:lle voimia selviytymiseen.
pienen lapsenalkuni jolla oli täydelliset kädet ja jalat pienine sormineen ja varpaineen. Jos raskausviikkoja oli sulla tasan 9, on sikiön "ikä" ollut 7 vkoa ja kovasti kuule epäilen, että kädet ja jalat on sormineen ja varpaineen tuon verran kehittyneet... Oikeesti, sairasta pilaa.
ei tuon ikäsellä vielä mitää sormia ja varpaita ole.
terveysasemasi psyk.sairaanhoitajaan ja käy keskustelemassa asiasta. Tarvitset apua ja keskustelutukea nyt.
niin on todella vaikea käsittää ett miksi tehdä abortti jos lapsen tahtoo ja sit itketään ja surraan. Ennemmin tuossa tilanteessa jättäisin miehen ja pitäisin lapsen jos vauvan todella ITSE haluaisin. Mutta jos tämä juttu oli tosi niin ilman muuta toivon ap:lle voimia selviytymiseen.
katsokaa vaikka tästä 7 viikkosen käsiä ja jalkoja
http://www.google.fi/imgres?imgurl=http://embryology.med.unsw.edu.au/ww…
Ultra tehtiin alateitse ja lääkäri sanoi viikkoja tai vauvan iän olevan 9 viikkoa. Sikiö oli noin 2 cm pitkä, melkein täydellinen ihminen jo, isot silmät ja kaikki. Voi herrajumala, en mä muuten pakokauhun valtaan olisi mennytkään jos lapsi ei olisi noin valmiilta ihmiseltä näyttänyt.
Etenkin silloin kun aloituksessa mainitaan että tämä ei sitten tosiaan ole mikään provo. Lähde ap vaikka lenkille niin saat jotain kivaa tekemistä.
Se on lisäksi tiukasti sikiöpussin sisällä. Eli jos ap. ei alkanut preparoimaan sikiöpussia auki ja katsomaan "täydellisiä sormia ja varpaita" suurennuslasilla hän ei ole voinut nähdä sikiötä noin tarkasti.
Selvä provo, olisit edes laittanut rv:n vähän kauemmaksi...
Mä tulin kirjoittamaan tänne tuskasta, edes vähänsaisin pukaa tätä oloa jonnekin, jollekin. Ei kukaan ymmärrä sitä pakokauhun vLtanottamaa oloa kuin sellainen ihminen joka niin on joskus kokenut. Anteeksi kun kirjoitin tänne
http://www.vau.fi/raskaus/Raskaus-viikko-viikolta/Viikko-9/
Pitää vissiin kohta laittaa oma ultra kuva viikolta 9. Vaan provohan seki olis.
Miehen painostuksesta. Nainen määrää oman kehonsa. Jos itse olisin samassa tilanteessa niin jos todella haluaisin lapsen niin sama mitä mieheni sanoisi.
Provohan tämä kuitenkin oli. Kuvottaa että ensin abortoidaan ja sit itketään ja kadutaan. Järki käteen.