Lue keskustelun säännöt.
Teinivanhemmista (OV)
11.12.2010 |
Mulla on 17 v. poika ja yks lähipiirin lapsiin kuuluva samanikäinen tulee ihan pian isäksi. Hirvittää oman pojan kohdalta ajatellakin, kuinka epäkypsä se olis isän rooliin tai ylipäätään mihinkään vastuulliseen. Äsken kadehti ja kitisi toista tuntia, kun pikkusiskonsa 6 ja 7 v saivat mummoltaan Kinder-munat. Poikakin olisi halunnut. :=))
Kommentit (21)
tuo teinivanhemmuus on harvinaista nykyisin Suomessa. Tukea tulevat tarvitsemaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Millaisia vastauksia kaipaat? Kauhistellaan nyt kaikki yhdessä miten epäkypsiä teinivanhemmat ovat?
Hohhoijaa.
Jokainen päättää itse vastaamisestaan. Kyllä täällä typerämpiäkin avauksia on ollut. ap
Se on ihan mieletön mylly, mihin ihminen joutuu kun on 16 ja tajuaa olevansa raskaana. Ihan epäkypsä olo, tekisi mieli olla vielä lapsi tai nuori, mutta kun ei voi, On pakko venyä aikuisen mittoihin, vaikka ei välttämättä osaa eikä pysty. Apua ei voi pyytää, koska ne "mitäs minä sanoin" ja "no tiesinhän minä ettet osaa" -kommentit ovat niin lannistavia.
kiinnostanut muutkin kuin kindermunat.
Jos tyttökin on samaikäinnen, niin mikäs siinä, pianhan ovat täysi-ikäisiä.
ei käy yhtään ei toivotusti raskautunutta teini-äitiä, kaikki 16v lapsen saaneet ovat sen suunnitelleet ja ovat olleet kypsiä lapsen saamaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
että alaikäiset vanhemmat ovat erittäin epäkypsiä vanhemmiksi, ja väitän, että poikkeuksia ei ole.
Oma mieheni sai ekan lapsen 18-vuotiaana. Lapsi säilyi kyllä hengissä siitä huolimatta, mutta ei siitä koskaan hyvää jälkeä tule, kun lapset kasvattavat lapsia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
kaippa siinä aikuistuu väkisinkin sitten kun on pieni lapsi kotona.
No tässä sit se ensimmäinen joka on kohta jo 16 vuotta myöntänyt, että ei todellakaan ollut suunniteltu raskaus 15 kesäisenä, heti rippikoulun jälkeen!
Hengissä ollaan selvitty ja yhdessä ollaan edelleen ja lapsiakin sittemin tarkoituksella tehty useampiakin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
kyllä usko että sun poikasi ihan noin lapsellinen on oikeasti. Meinaan vaan, että kotona hänellä saattaa olla lapsen rooli, mutta koulussa tai kaveriporukassa ei käyttäydy välttämättä ollenkaan samalla tavalla, vaan on paljon kypsempi. siihen voi mennä aikaa että pääsee eroon totutuista kaavoista, ja omaksuu kotonakin erilaisen roolin + että vanhemmat sopeutuvat lapsensa uuteen rooliin.
Mulle ainakin aikanaan oli hiukan vaikeaa se, kun ei enää tuntenut olevansa mikään kakara, mutta vanhemmat ja sukulaiset tuputtivat "karkkirahaa" ja suklaamunia. vaikea sitä oli kieltäytyä, kun siihen oli niin tottunut,.. ja onhan suklaa hyvää.. ;)
Nuorissa on hirveästi eroja - toinen on 17-vuotiaana ihan eri maailmasta kuin toinen. Vähän sama kun jollain on 12-vuotiailla tytöillä on jo menkat alkaneet ja meikit naamassa ja ollaan ihan kiinnostuneita jo pojista ja seksistäkin, ja toinen samanikäinen leikkii barbeilla ja käyttää lasten vaatteita jne.
Tiedän että herätän teissä nyt hirveää ahdistusta ja paheksuntaa mutta kerron silti, että mun lapseni isä oli 17v kun tulin raskaaksi. Hän on mun ja monen muun lähipiiriimme kuuluvan mielestä paras isä mitä kuvitella saattaa. Tottakai nuoren ihmisen on varmasti vaikeampi solahtaa isän rooliin, kun ei ole elämänkokemusta ja itsensä tuntemusta niinkun 20vuotta vanhemmalla isällä. Toiseksi taloudellinen tilanne ei myöskään ole samalla tolalla kuin usein vanhemmilla perheillä on. Mun puoliso on tehnyt molempien asioiden eteen hirveen määrän töitä.
Mä en näe meitä minään teiniperheenä, kun ei me koskaan olla oltu riippuvaisia kenestäkään tai mitenkään toisarvoisia vanhempia meitä iäkkäämpiin äiteihin ja iseihin nähden. Oltiin molemmat täysi-ikäisiä kun meidän lapsi syntyi, asuttiin omassa kodissa (siis vuokralla kuitenkin). Mun puoliso on alusta saakka ollut töissä ja rakentanut itselleen aika hyvän aseman työelämässä (mä olen hoitovapaalla), hän on ollut paras tuki ja turva mulle kaikessa ja yksinkertaisesti paras perheenisä mitä voisin kuvitella.
Eikä me oikeastaan olla tarvittu hirveästi mitään ulkopuolista tukea. Toki meidän molempien sisarukset, vanhemmat ja ystävät on olleet tukena ja mukana meidän elämässä, mutta mitään konsultaatiota tai hoitoapua tai rahallista apua ei olla tarvittu.
Tietenkään en pidä minään itsestäänselvyytenä että 17-vuotiaana olisi valmis kohtaamaan niin suuren elämänmuutoksen ja ottamaan niin suurta vastuuta että voi perustaa perheen. Siksi olenkin mun puolisosta ihan hirvittävän ylpeä ja ihailen häntä. Olen myös jokapäivä kiitollinen siitä, että minä sain noin hyvän miehen, kun ympärillä monet meidänikäiset vanhemmat käy läpi rankkoja ongelmia ja eroja.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
sä kerrot sitten pojallesi muustakin kuin kindermunista, että muistaa sen ehkäisyn, ettei sun lapsestasi tule teini´-isää, sulla on iso rooli nyt itselläsi siihen vaikuttaa.
nuorempiaan täysin vastuuttomina, epäkypsinä ja naurettavina kakaroina. Niin on tehnyt meidän mummomme äideillemme, meidän äitimme meille ja niin teemme myös me omille lapsillemme ja he omilleen. Se on elämää ja niin sen kuuluu mennäkin! Se ei silti tarkoita, etteivätkö nämä(kin) nuoret selviäisi aivan loistavasti elämästään ja omista vastuistaan.
Vanhemmuuteen kuuluu olennaisesti vanhemmaksi kasvaminen. Raskausaika on tarkoituksella pitkä. On harhaa kuvitella, että saatuaan ikää tarpeeksi joku yhtäkkiä olisi kypsä vanhemmaksi. Vanhemmuuteen kuuluu aina kasvu, oli fyysinen ikä mikä tahansa! Samoin ei pidä paikkaansa, että olisi olemassa joku yksi tietty, kaikille sopiva ikä tehdä lapsia. Yksi on valmis tähän suureen tehtävään teininä, toinen täysin kädetön vielä eläkeläisenäkin.
T: Neljän lapsen äiti, joka saattaa kiukutella miehelle jos tämä ostaa itselleen Kinderin eikä minulla lainkaan ja joka tykkää edelleen joskus mennä äidin tai mummon luokse kohdeltavaksi kuin mistään mitään tietämätön kakara ;)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vanhemmuuteen kuuluu olennaisesti vanhemmaksi kasvaminen. Raskausaika on tarkoituksella pitkä. On harhaa kuvitella, että saatuaan ikää tarpeeksi joku yhtäkkiä olisi kypsä vanhemmaksi. Vanhemmuuteen kuuluu aina kasvu, oli fyysinen ikä mikä tahansa! Samoin ei pidä paikkaansa, että olisi olemassa joku yksi tietty, kaikille sopiva ikä tehdä lapsia. Yksi on valmis tähän suureen tehtävään teininä, toinen täysin kädetön vielä eläkeläisenäkin.
Tässä oli tiivistettynä asiat juuri niinkuin ne on.:)
ja erityisesti pojat... Voi jessus.
Tapasin juuri pari päivää sitten todella fiksun ja miellyttävän 15-vuotiaan tytön. Olisin voinut kuvitella olevan jo 17-18 -vuotias. Sitten kun sitä tyttöä vertaa miehen 15-vuotiaaseen poikaan... Ei tsiisus. Miten ne voi olla muka samanikäisiä?
Sinänsä minustakin on parempi, ettei teininä tehdä lapsia. Harvoin siitä kauhean hyvää jälkeä tulee.
pojat pukkaisi ketään paksuksi 17 ikäisenä.
rttä tulevaisuudessa mun lapset saa lapsia kovin nuorena. Kuka nyt sellasta toivois tieten tahtoen?
Mutta asiat voi myös järjestyä parhain päin! :)
14
pojat pukkaisi ketään paksuksi 17 ikäisenä.
Niin mäkin toivon, mut vielä enemmän toivon että pojistani kasvaisi kunnon Miehiä jotka kantaa vastuun teoistaan eikä livistä karkuun.
Millaisia vastauksia kaipaat? Kauhistellaan nyt kaikki yhdessä miten epäkypsiä teinivanhemmat ovat?
Hohhoijaa.