Onko ihan hullua haaveilla lapsesta 37-vuotiaana?

Eikö ole aika keskimääräinen toisen, kolmannen synnytysikä?

mutta ap ei et ole liian vanha mielestäni ollenkaan. Mummoni sai tätini 37-vuotiaana, meillä viitisen vuotta ikäeroa. Sanotaanhan sitä, että tehtyjä lapsia ei kadu mutta tekemättömiä kyllä. Tsemppiä!

Joten 37-vuotias on ihan kakara ( :



Hehehe, no ei nyt sentään. Haaveilla saa, mutta fertiliteetti laskee samassa mitassa kuin mahdollisuus vammaiseen lapseen.



Mutta on tämä niiiin ihanaa. Aivan kaikki.



Äiti, jolla lapset 2 ja 16

siis fertiliteetti laskee kuin lehmän häntä ja päinvastoin taas vammaisen lapsen saamisriski nousee kuin ööö kissan häntä.

Mun mielestä jos on hyvä syy miksei lasta ole aiemmin jo hankkinut niin ok. "Nyt ei ole vielä hyvä hetki"-syy ei kelpaa jos on ollut naimisissa ja isä valmiiksi katsottu. Ymmärrän jos on joku koulu pahasti kesken (siinä iässä tuskin), tai ei ole vakinaista työpaikkaa (tuo menee rimaa hipoen läpi jos isot velat painaa päälle.



Jos kyse on siitä ettei oikeaa ole vielä löytynyt niin silloin saa haaveilla vielä vauvasta.

Kyllä nelikymppinen lapsen kanssa pärjää, mutta teininä voi olla jo ikäerokuilua ja aikuisena on turha odottaa kaverimaista suhdetta kun toinen on 40v vanhempi. Mutta saa haaveilla. Oma äiti on 25 vuotta vanhempi ja ollaan tosi hyviä ystäviä ja istutaan usein iltoja yhdessä. En voisi kuvitella että olisin parikymppisenä lähtenyt eläkkeelle jäävän äitini kanssa vaikka ravintolaan istumaan iltaa.

Onhan se tietty eri asia odottaa liki 40- uotiaana, kuin parikymppisenä. Moneltakin kannalta. Mutta riskinsa on kaikessa, eikä sitä lapsen hankkimisita ainakaan pidemmälle kannata lykätä.

Minä täytän 36 samassa kuussa kuin tämä viides lapseni syntyy, vielä yhdestä haaveilen. Isommat lapseni ovat 17-, 15-, 12-, ja 7- vuotiaita.

ja mua 30v vanhempi. Kävin äidin kanssa syömässä jne ulkona mutten baarissa. En haluaisi baariin myöskään omien lasteni kanssa. Eiköhän siihen tarkitukseen kaverit ole parempia.

Kyllä nelikymppinen lapsen kanssa pärjää, mutta teininä voi olla jo ikäerokuilua ja aikuisena on turha odottaa kaverimaista suhdetta kun toinen on 40v vanhempi. Mutta saa haaveilla. Oma äiti on 25 vuotta vanhempi ja ollaan tosi hyviä ystäviä ja istutaan usein iltoja yhdessä. En voisi kuvitella että olisin parikymppisenä lähtenyt eläkkeelle jäävän äitini kanssa vaikka ravintolaan istumaan iltaa.

En voisi kuvitella että olisin parikymppisenä lähtenyt eläkkeelle jäävän äitini kanssa vaikka ravintolaan istumaan iltaa.

"Tää on sit tosi pätevä syy tehdä lapset nuorena???"



Niin, pitäähän sekin ottaa huomioon etä lapsesta tulee aikuinen ja silloinkin pitäisi pystyä säilyttämään hyvä äiti-lapsi-suhde. Väitän että se suhde on tosi tärkeä. Ei nyt mihinkään baariin tarvitse lähteä vaan pitäisi pystyä istumaan vaikka keittiön pöydän ääressä koko ilta ilman että jutut loppuu. Jos lapsi on poika niin tilanne on vielä vaikeampi.



Ja mitä sitten kun vanhemmat kuolevat, jääkö lapsi aivan juurettomaksi jos hänellä ei ole sisaruksia. Ja kuinka suuri ikäero näillä sisaruksilla siten olisi vanhempiin.



Mutta en sano etteikö tuossa iässä saisi enää lapsia tehdä, mutta lapsen teon lykkääminen ilman järkevää syytä on kyllä ajattelematonta.

Kyllä nelikymppinen lapsen kanssa pärjää, mutta teininä voi olla jo ikäerokuilua ja aikuisena on turha odottaa kaverimaista suhdetta kun toinen on 40v vanhempi. Mutta saa haaveilla. Oma äiti on 25 vuotta vanhempi ja ollaan tosi hyviä ystäviä ja istutaan usein iltoja yhdessä. En voisi kuvitella että olisin parikymppisenä lähtenyt eläkkeelle jäävän äitini kanssa vaikka ravintolaan istumaan iltaa.

kavereita, mutta läheistä suhdettahan ei ikä estä, moni on läheinen isovanhempienkin kanssa. Se, ettei voi istua baarissa yhdessä, ei todellakaan ole mikään menetys!

et ole jo ns toinen jalka haudassa kuten niin moni palstalainen tuntuu tuossa iässä jo olevan :D

Tiedän kaveripiiristä pari joilla on iso ikäero vanhempiinsa. Ei siinä voi juuri puhua muusta kuin verisiteestä vanhempiin. Tulevat kyllä hyvin toimeen, mutta ei he koskaan mistään henkilökohtaisista ongelmistaan voineet vanhempien kanssa puhua. Toki tällainen suhde voi olla nuoremmillakin vanhemmilla. Toisista tulee mummomaisia jo nelikymppisinä. Suhde äitiin ja isoäitiin pitäisi minusta kyllä olla erilainen. Äidin kanssa pitäisi olla hieman avoimempi suhde.

millaiset suhteet sitä syntyy lasten ja vanhempien välille :D ajatelkaa omilla aivoillanne! Voi jeesus sentään....

välit vanhempiin tulee :) kyllä se merkitsee millainen ihminen sitä ylipäänsä on vanhempana. Mä tunnen niin monia joilla ollu nuoret vanhemmat ja välit ovat todella viileät. Oma äitini sai mut 36v ja välit on todella läheiset.

vanhemmiksi kun haluttaa tehdä kaikkea muuta ja silloin lapset jäävät pakostakin varjoon elämässä. Se taas heijastuu myöhempiinkin suhteisiin. Katsokaa sitä pystyy yleistämään ja telemään typeriä päätelmiä myös toiseen suuntaan :D:D

Itse saan esikoiseni 40-vuotiaana ja olen siitä kiitollinen ja iloinen!

Äitiyttä odottava

ja olisin silloin ehkä noin 42-vuotias. Saa nähdä miten käy.

Mikäpä tässä on ollessa. Tervetuloa joukkoon vaan!

Kyllä nelikymppinen lapsen kanssa pärjää, mutta teininä voi olla jo ikäerokuilua ja aikuisena on turha odottaa kaverimaista suhdetta kun toinen on 40v vanhempi. Mutta saa haaveilla. Oma äiti on 25 vuotta vanhempi ja ollaan tosi hyviä ystäviä ja istutaan usein iltoja yhdessä. En voisi kuvitella että olisin parikymppisenä lähtenyt eläkkeelle jäävän äitini kanssa vaikka ravintolaan istumaan iltaa.

Teiniäitien lapsetko eivät kykene sinusta luomaan ystävyyssuhteita vaan jäävät äitinsä kanssa kaveritasolle sen sijaan, että kasvaisivat aikuisiksi ja ymmärtäisivät äitisuhteen erityisyyden?

Nykyään moni tekee 40 molemmin puolin