Lue keskustelun säännöt.
Lapsettomat onnellisempia?
10.12.2010 |
vaikea tuohon on ottaa kantaa, kun lapsettomilla ei ole tietoa perhe-elämästä, eikä perheellisillä toisaalta vaihtoehtoa palata lapsettomaan aikaan. Mutta aika mielenkiintoinen uutinen..
Kommentit (76)
Lapsilisä tuo rahaa alle täysi-ikäsestä ja työssä voi käydä vaikka asuisi kotona.
Mistä ihmeestä me tässä voidaan sanoa miten paljon nuori vie rahaa perheeltä ja miten paljon se tuo lisää rahaa jos tämä muuttaa pois jos ei tartte paria lisäpottua tartte keittää?
Varsinkin jos asutaan talossa jossa ei ole velkaa?
Saattaa hyvinkin olla että nuoren kotoa muuttaminen lisää menoja:
Tulee hankintoja asuntoon, asuntoa pitää voida maksaa, laskuja.
Kyllä nuoren velkaantuminen kuuluu tähän hetkeen, vaikka ulosotot veisi vuoden. Se kuuluu siihen prosessiin kun nuori muuttaa: tuhlaa tulonsa ja on ongelmissa. Sitten se nuoren kotona elättäminen tuntuukin pikkurahalta!! Ymmärrätkö?
Sitten saattaa tulla isompia kovempia riitoja kun puhutaan itsenäisesti asuvan lapsen rahallisesta tukemisesta. Sinä haluat auttaa ja mies ei?
Jos nuoren tietoihin ettei ole maksanut laskujaan niin pankki ei anna lainaa kun parin vuoden päästä nuori tapaa elämänsä naisen/miehen ja haluavat muuttaa omilleen. Kaikki tämä vaikuttaa.
16
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kyllähän se lapsettomuus voi olla valinta muistakin, kuin itsekkäistä syistä. Turha varmaan mainitakkaan väestönkasvuongelmia, tai sitä, että se tulee seuraavan sadan vuoden päästä aiheuttamaan suuria muutoksia varsinkin länsimaisissa yhteiskunnissa. Se, että ei halua tuoda uutta lasta tähän maailmaan, ei välttämättä johdu välinpitämättömyydestä - päinvastoin.
Minä väitän, että erittäin harva lasta todella haluava jättäisi lapsen/lapset hankkimatta väestönkasvuongelman takia. En itse asiassa usko että kukaan niin tekisi. Ihminen on itsekäs. Ne jotka lapsen päättävät hankkia, tekevät sen itsekkäästi koska haluavat. Ja ne jotka eivät halua, jättävät yhtä itsekkäästi hankkimatta.
Masennuksen myöntäminen voi olla vanhemmalle huomattavasti haastavampaa monestakin syystä. Se voi viestiä kyvyttömyyttä hoitaa omaa lastaan (huostaanottopelko), pelkoa siitä, että lääkkeet muuttavat jotain todella oleellista äidin ja lapsen suhteessa (turraksi tulemisen pelko), haluttomuutta myöntää, ettei olekaan kykenevä tuntemaan sitä niin paljon hehkutettua äidinrakkautta jne. Näin ollen siis lääkkeiden määrä ei takuulla anna viitettä siitä, ketkä ovat onnellisempia. Myös masentuneeksi leimautuminen voi estää omaa onnellisuutta. Puhumattakaan siitä, että masentuneet voivat helposti siirtää lapsen tekoa "toiveikkaampaan tulevaisuuteen" ja lääkkeet voivat vaikuttaa seksihaluihin (fyysisiin ja henkisiin) niin, että lapsettomassa parisuhteessa mahdollisuus tulla raskaaksi häviää minimiin.
riittikö? :D
pienenä tarhamaksu, isona harrastuskuluja, vaatteita yms. Ja ainakaan itselle ei tulisi mieleenkään periä esim. työssäkäyvältä nuorelta vuokraa kotona asumisesta tms. Ja kun pk-seudulla asutaan, niin asunto ei todellakaan ole velaton vielä siinä vaiheessa kun nuori muuttaa kotoa (jos muuttaa n. 19-20 v). Ei meidän tutuista täällä asuvista kukaan ole ostanut asuntoa ennen kuin on ollut 30, ja kun asuntojen hinnat on minä on niin kyllä ne laina-ajatkin on sen mukaisia. Sitä ennen on asuttu vuokralla, ja suurin osa on saanut vanhemmiltaan taloudellista tukea satunnaisesti ja paljon vähemmän kuin mitä vanhemmat kustansivat silloin kun asuivat vielä kotona.
Ja mitä nuorten velkaantumiseen tulee, niin itse en tiedä ketään jolle niin olisi käynyt joten en osaa nähdä sitä minään väistämättömänä tulevaisuuden tapahtumana.
Lapsilisä tuo rahaa alle täysi-ikäsestä ja työssä voi käydä vaikka asuisi kotona.
Mistä ihmeestä me tässä voidaan sanoa miten paljon nuori vie rahaa perheeltä ja miten paljon se tuo lisää rahaa jos tämä muuttaa pois jos ei tartte paria lisäpottua tartte keittää?
Varsinkin jos asutaan talossa jossa ei ole velkaa?
Saattaa hyvinkin olla että nuoren kotoa muuttaminen lisää menoja:
Tulee hankintoja asuntoon, asuntoa pitää voida maksaa, laskuja.
Kyllä nuoren velkaantuminen kuuluu tähän hetkeen, vaikka ulosotot veisi vuoden. Se kuuluu siihen prosessiin kun nuori muuttaa: tuhlaa tulonsa ja on ongelmissa. Sitten se nuoren kotona elättäminen tuntuukin pikkurahalta!! Ymmärrätkö?Sitten saattaa tulla isompia kovempia riitoja kun puhutaan itsenäisesti asuvan lapsen rahallisesta tukemisesta. Sinä haluat auttaa ja mies ei?
Jos nuoren tietoihin ettei ole maksanut laskujaan niin pankki ei anna lainaa kun parin vuoden päästä nuori tapaa elämänsä naisen/miehen ja haluavat muuttaa omilleen. Kaikki tämä vaikuttaa.
16
Niin, sanoin ettei voida lähteä arvioimaan nuoren kustannuksia! :)
Ei kaikilla ole tollasia kuin sinulla.
Töihinmeneminen nyt tuo lisää liksaa: niihin tarhamaksuihin ja harrastamisiin! Ei lähdetä vääristelemään elämänrealiteettejä..
Kyllä nuoret on ne joilla tulee maksuvaikeudet esim. pikavipeistä: väität muuta? Susta tulisi hyvä tekeen tälläsiä tutkimuksia. :D
Ei ITSE tartte tuntea jotain että se olisi enemmistöllä: 28- vuotiaat esikoisen saajat tai pikavipeistä velkaantuneet. Silti suurin osa on tätä.
Meillä on 6 henkinen perhe ja välillä tulee tehtyä liikaa ruokaa ja välillä ruokaa pilaantuu jääkaappiin. Ajatella! :)
Nyt mieti mikä säästö siitä joskus tuleekaan kun joskus keitän pottuja vaan itselleni ja miehelleni -ja rahallisesti jeesaan kaikkia neljää lastani jotka muuttaa omilleen ja tarttee kodinkoneita, astioita, ajokorttia, autoon korjausrahaa... Ei silloin ne perunat paljoa enää haittaa kattilassa.
16
Sisältö jatkuu mainoksen alla
pikavipeistä suurinosa on NUORIA, jotka muuttanut vastikään kotoa.
16
Lapsettomilla lienee aikamoinen aliedustus täällä VAUVA.fi keskustelupalstalla ;)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jopa niitä nukkumattomia ja alati huutavia vauvoja.
Nyt kun lapset ovat isoja, jopa aikuisia niin olisin onnellisempi lapsettomana.
Mutta koska niitä ei ole läheskään kaikilla, niin en pidä sitä minään suurena uhkana.
Ja siksi toisekseen, miksi se nuori voi työllään kotona asuessa kustantaa harrastuksia ja vaatteita, muttei kotoa muuttaessa eism. kodinkoneita ja vuokraa?
Kyllä nuoret on ne joilla tulee maksuvaikeudet esim. pikavipeistä: väität muuta? Susta tulisi hyvä tekeen tälläsiä tutkimuksia. :DNyt mieti mikä säästö siitä joskus tuleekaan kun joskus keitän pottuja vaan itselleni ja miehelleni -ja rahallisesti jeesaan kaikkia neljää lastani jotka muuttaa omilleen ja tarttee kodinkoneita, astioita, ajokorttia, autoon korjausrahaa... Ei silloin ne perunat paljoa enää haittaa kattilassa.
16
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Rehellisesti omasta puolestani voin sanoa, että olen ollut tämän lapsiperheajan aika onneton - aiempaan elämään verrattuna.
Lapsiani toki rakastan enemmän kuin mitään muuta.
Se mikä minut on tehnyt onnettomaksi on "itsenäisyyden menettäminen". Olen luonteeltani yksinäinen susi ja pelkäsinkin tätä asiaa kun lapsia ei vielä ollut. Tarvin oman tilan ja rauhan ja ajan. Lapsiperheessä sitä yksinkertaisesti EI OLE. Ja mulle ei riitä mikään 30 min/päivä omaa aikaa.
Mua hermostuttaa ja ahdistaa kun elämäni ja menemiseni määrää AINA joku muu kuin minä. En voi harrastaa silloin kun huvittaa, en voi nukkua silloin kun huvittaa, en voi tavata kavereitani silloin kun huvittaa, en voi matkustella...
KAIKESSA pitää ajatella aina ensin "kuka hoitaa lapset", tai "monelta mun nyt pitää olla kotona" tai "en voi hakea tuota työtä kun en voi matkustaa..."
Se vaan on näin, en voi tälle mitään.
: (
ainakaan mun kohdalla. Olen hyvin onnellinen siitä että saan elää lasteni kanssa. Ja ihan tarpeeksi saan toteuttaa itseänikin.
Mun mielestä elämä on kröhöm.. melko köyhää jos suurin elämänsisältö on oma napa. Tottakai voi sitten olla muutakin sisältöä, mutta kyllä se että pitää toisista huolta tekee ihmisen syvästi onnelliseksi, eikä se että voi vapaasti huolehtia vain itsestään. Tätähän eivät tiedä he joilla ei lapsia ole. Ja hyvä niin.
Eihän ole kivaa kun on väsynyt ja pienten hoito on raskasta, mutta kyllä elämä on silti ihan eri sarjassa kun on lapsia- ei voi edes verrata.
Arvonsa kullakin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
lapsettomat ovat huolettomampia!
Vaikka lapset tuovat tullessaan valtavasti iloa, onnea ja onnellisuutta niin,
huoli ja murhe jota jokainen lapsi joskus aiheuttaa
on sellaista jota lapseton ei koskaan tule tuntemaan.
Se tekee hänestä onnellisemman!!
lapsettomat ovat huolettomampia!
Vaikka lapset tuovat tullessaan valtavasti iloa, onnea ja onnellisuutta niin,
huoli ja murhe jota jokainen lapsi joskus aiheuttaa
on sellaista jota lapseton ei koskaan tule tuntemaan.
Se tekee hänestä onnellisemman!!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
minä voin neljän lapsen äitinä tunnustaa olleeni paljon onnellisempi ennen lapsia ja yksinhuoltajaksi jäämistä.
hetkellisiä onnentunteita ja onnellisuutta.
niin lapsettomana on onnellisempi.
Tai ehkä sinusta lapsettomat ovat onnellisempia juuri siksi että syövät enemmän masennuslääkkeitä? Tämä tosin on vain oman kokemuksen kautta saatu tieto - voi olla että kokonaisuudessaan lapselliset syövätkin enemmän masennuslääkkeitä. Minusta olisi kuitenkin mielenkiintoista tietää asia tilastojen valossa. Ja olen samaa mieltä siitä, että kynnys hakeutua hoitoon on varmasti lapsettomilla matalampi, koska ehtivät miettiä masennustaan enemmän kuin lapselliset, joilla on yleensä paljon muutakin mietittävää ja myös pakko nousta aamulla ylös sängystä, koska makaaminen ei ole vaihtoehto.
Vakavassa masennuksessa ei välttämättä pysty nousemaan sängystä, vaikka olisi kuinka pakko. Ei vain pysty. Sitä on vaikea tajuta, jos ei itse ole koskaan ollut masentunut.
aikaan ennen lapsia ja lasten kanssa, on selvää, että parisuhde joutuu kärsimään. Huomiota ja aikaa joutuu jakamaan lapsille, omat menot karsiintuvat, menee rahaa lapsiin jne.
Siltikin, lapset ovat parasta, mitä olen elämältä saanut.
Mutta kyllähän nykyään suuri osa masennuksesta on ns. lievää eli vaivaa ainoastaan siksi, että ihmisen peruskuorma on liian pieni ja ehtii siten murehtia turhia. Lapselliset yleensä jaksavat enemmän koska heidän elämänsä on kiireisempää ja myös mielekkäämpää. Tämä on siis oma kokemukseni eikä tietenkään ole yleistettävissä esim. kaikkiin masennuksesta kärsiviin.