Lapsettomat onnellisempia?
vaikea tuohon on ottaa kantaa, kun lapsettomilla ei ole tietoa perhe-elämästä, eikä perheellisillä toisaalta vaihtoehtoa palata lapsettomaan aikaan. Mutta aika mielenkiintoinen uutinen..
Kommentit (76)
että silloin koetaan että isoin vastuu lasten elämästä on siirtynyt vanhemmilta aikuiselle lapselle itselleen, mikä vähentää stressiä ja huolia mikäli lapsi kykenee huolehtimaan itsestään normaalisti (eikä esim. ajaudu vankilakierteeseen tms) -> onnelisuus lisääntyy. Samoin siinä vaiheessa yleensä jää enemmän rahaa itselle ja moni varmana kokee että on taas enemmän aikaa tehdä omia ja miehen kanssa yhteisiä juttuja, palataan tavallaan samaan tilanteeseen kuin missä oltiin ennen lasten syntymää.
tutkimuksesta että miksi "seuraava onnenllinen asia elämässä" on kun lapset lähtee kotoa?
Mikä niissä lapsissa on kamalaa ja hankalaa että onni tulee vasta kun ne muuttaa pois?
Eikö tämä sodi tyhjänpesän syndroomaakin vastaan?
Jos lapset tappaa seksielämän, vanhemmat tappelee vaan keskenään ja ovat onnellisia vasta kun lapset muuttaa kotoa niin eikö tämä ole lähinnä uusi paikka erolle: kun ei ole enää sitä yhtä asiaa joka sitoi vanhemmat kiinni toisiinsa: ne lapset!
Kun ei harrasteta mitään enää, ei hoideta parisuhdetta niin 20 vuodessa sitä pari kyllä on täysin erkaantunut toisistaan.Tämä tutkimus on kyllä täyttä skeidaa!
16
Ei pidä paikkaansa ainakaan meidän perheessä. Tuskin on tutkijoilla ollut edes aikomusta etsii totuutta, ovat vaan halunneet huomioarvoa. Kaikki keskustelijatkin täällä selvästi toista mieltä. Ja kukapa sen paremmin tietäis kun se, jolla niitä lapsia on!
Niin, niinhän sitä LUULIS! Tälläsetkin "tutkimukset" perustuu siihen että ollaan jotain mieltä ja sitten lähdetään etsimään niihin vaan jotain hataroita perusteita!
Mutta kun itse haaveilen viidennestä (meillä kaikki lapset alle kouluikäsiä) ja seksiä riittää, meillä parisuhde voi hyvin ja plaaplaa.. ;)
Se että jollain elämä loppuu siihen muutamaan lapseen kertoo minusta lähinnä virheellisistä kuvitelmista, siitä ettei puhuta asioista ja kuvitellaan mitä toinen on mieltä.
Jos nykysin keskihaarukka esikoisen saamiselle on 28 vuotta. Sitten siihen pari lasta, niin kuka tässä on voinut sanoa että "seuraava onnellinen hetki on kun lapsi muuttaa kotoa"? Onko se heitto siltä akateemiselta kahden lapsen väsyneeltä äidiltä joka ei harrasta seksiä kun ei jaksa vai kuka? Koska tossahan väitettiin myös että onnellisia on alle 35- vuotiaat.. Miten sellasella on kokemusta hetkestä kun lapsi muuttaa kotoa?
Käsittämätön tutkimus!
16
Että revi siitä!
16
Ei pidä paikkaansa ainakaan meidän perheessä. Tuskin on tutkijoilla ollut edes aikomusta etsii totuutta, ovat vaan halunneet huomioarvoa. Kaikki keskustelijatkin täällä selvästi toista mieltä. Ja kukapa sen paremmin tietäis kun se, jolla niitä lapsia on!
Ootko tullut ajatelleeksi, että teidän perhe ei ehkä ole se normi, jonka mukaan tieteelliset tutkimukset tehdään? Kannattais vetää se pää veke sieltä omasta navasta ja tajuta, että tutkimukset käsittää hieman isomman otoksen kuin yksi tavallinen suomalainen perhe.
Ja aika harva lapsia tehnyt myöntää, että ennen lapsia oltiin onnellisempia. Siitä "onnesta" pidetään kiinni kynsin-hampain, ettei vaan oltais epäonnistuttu missään!
No mitä olen puhunut omien vanhempieni kanssa ja töissä iäkkäämpien naisten kanssa niin ei se vastuuntunne ja huoli lopu siihen kun lapsi muuttaa kotoa!
Kyllähän valtaosa huolehtii omistaan yhä tämän jälkeen.
Omat vanhempani on tuntenut tuskaa kun ei ollut rahaa maksaa ajokorttiani tai auttaa rahallisesti vaikka kun opiskelin.
16
kiirevuosissa väsyneet vanhemmat ovat todennäköisesti halunneet olla inhorealistisempia kuin oikeasti ovatkaan ja lapsettomat taas korostaneet, miten hienosti menee, vaikkei lapsia olekaan.
Sillä kyllähän lapset paljon iloa tuovat elämään, vaikka työllistävätkin.
Miten tässä ketjussa on jo pariin otteeseen mainittu, että lapsettomuus olisi jotenkin yhteydessä masennuslääkkeisiin? Nämä lapsettomat pariskunnat ansaitsevat kyllä paljon arvostusta, jos ovat oman sairautensa vuoksi kyenneet luopumaan lapsihaaveistaan. Monet vanhemmat eivät sitä tee ja lopputulos näkyy muun muassa huostaanottotilastoissa.
Kyllähän se lapsettomuus voi olla valinta muistakin, kuin itsekkäistä syistä. Turha varmaan mainitakkaan väestönkasvuongelmia, tai sitä, että se tulee seuraavan sadan vuoden päästä aiheuttamaan suuria muutoksia varsinkin länsimaisissa yhteiskunnissa. Se, että ei halua tuoda uutta lasta tähän maailmaan, ei välttämättä johdu välinpitämättömyydestä - päinvastoin.
Jos lapsi pystyy elättämään itse itsensä niin eikö se muka helpota vanhempien oloa yhtään verrattuna tilanteeseen jossa vanhemmat elättävät lastaan?
No mitä olen puhunut omien vanhempieni kanssa ja töissä iäkkäämpien naisten kanssa niin ei se vastuuntunne ja huoli lopu siihen kun lapsi muuttaa kotoa!
Kyllähän valtaosa huolehtii omistaan yhä tämän jälkeen.
Omat vanhempani on tuntenut tuskaa kun ei ollut rahaa maksaa ajokorttiani tai auttaa rahallisesti vaikka kun opiskelin.
16
Mää tungen kauhan tähän soppaan ja vastaan sulle vaikket mulle kirjoittanut..
Mutta me ei olle mikään "keskivertoperhe" ja nimenomaan toi tutkimushan pitäisi koskettaa niitä: keskiverto ikä lapsen saamiselle on 28 vuotta, nainen opiskellut, käynyt töissä, saadaan muutama lapsi -suht. pieni ikäero.
Eli käytännössä se kaikista ONNELLISIN vaihe on siinä kun ne 2 lasta on pieniä -jos onnellisinta aikaa on kun ikää alle 35!
Miksi noi tutkijat ei mieti mitä ne kirjoittaa?
Kyllä minun ystäväpiirissä onnellisia on ne päälle 3-kymppiset perheelliset, kuin sinkkuna olevat (ja me nyt ollaan lähes ainoa jättiperhe).
16
Tekeekö raha onnelliseksi?
Jos oma nuori asuu kotona niin häntä voi vähän vahtia sivusilmällä.
Rahan käsittely nuorella saattaa johtaa maksuongelmiin ja vaikeuksiin saada esim. lainaa pankista asuntoavarten.
Nämä on isoja asioita, ja näitä olen huomannut niitten kanssa keillä on lapsi n. 18- vuotias ja voisi muuttaa omilleen.
Jos perheen vanhemmat on maksanut asuntolainansa pois niin jäähän sitä rahaa, mutta sitä rahaa saattaa mennä vastaavasti sitten enempi lapsiin: ajokortti, opinnot, tulevat lapsenlapset.
Minusta tuo lapsen muuttaminen kotoa voi olla siis aivan päinvastainen, ei mikään suuri helpotus.
16
Mutta muuten elämä on kyllä ainakin omasta mielestäni mielekkäämpää ja sisällyksekkäämpää lasten kanssa, mitä kutsuisin onnellisuudeksi.
Tuossa ei ole millään tavalla eroteltu lapsettomia - ovatko he tahtomattaan vai omasta tahdostaan lapsettomia. Itse esikoista odottavana, lapsettomuushoidot läpikäyneenä tiedän todellakin mitä lapsettomuus on, silloin kun se ei ole oma valinta. Suoraan sanottuna yhtä p***aa pettymyksestä toiseen! Tuttavapiirissäni on myös pari pariskuntaa vailla lasta eikä hoidot ole ainakaan vielä auttaneet, samoin sinkkumies, joka kaipaisi jo kovasti omaa perhettä. Heidän onnensa ei todellakaan kukoista ilman lapsia. Itse en ole koskaan ollut onnellisempi kuin nyt vain muutamaa vkoa ennen vauvan syntymää. Ihanaa, että pikkuinen on pian täällä, vaikka sitten valvottaakin! (en edes kuvittele, että lapsiperheen arki on ruusuilla tanssimista...)
Olen pahoillani että olet joutunut kokemaan lapsettomuuden tuskan. Et ole kuitenkaan vielä kokenut lapsiperhearkea, joten et voi kommentoida lapsiperheiden onnellisuutta. Toivotaan, että itse olet onnellinen vielä sittenkin, kun olet elänyt sitä arkea vuoden pari. Valitettavasti usein lapsettomilla on myös suurempi taipumus synnytyksen jälkeiseen masennukseen (joka voi ilmetä vielä vaikka vuodenkin päästä lapsen syntymästä, ei välttämättä heti vauvan synnyttyä) johtuen siitä, että lapsettomuuskriisissä lapsiperhe-elämästä luo helposti turhan ruusuiset kuvitelmat. Masennus iskee, kun arki ei sitten vastaakaan kuvitelmia. En tarkoita, että sinun kohdallasi näin automaattisesti on, ja itse asiassa riskin tiedostaminen auttaa varmaankin masennuksen välttämisessä. Onnea sinulle odotuksen loppumetreille!
Sinänsähän tämä tutkimus ei tuonut uutta tietoa, eikä ole ensimmäinen laatuaan.
jos ei ole liikaa työtä uupumiseen asti. Ehkä lapsettomat ja yksilapsiset parit ovat siksi onnellisempia. Meille ainakin tulee vain yksi lapsi. Jollekin parile voi sopia useampikin, jos on voimavaroja.
kun lapset ovat muuttaneet pois kotoa! Hän on tavoitellut täydellisyyttä joka saralla, ja lopputuloksena oli hirveä stressi ja höösäys. Tuntuu vain ikävältä huomata, että omista lapsista tuntuu olleen hänelle harmia. Saa sitten nähdä, miten itselle käy jatkossa...
Jokainen voi olla onnellinen ilman lapsia ja lasten kanssa ja vaikka savimajassa kuokka seurana, jos sen vaan tajuaa.
Jos vaihtoehto on että rahat on tiukilla ja jatkuvasti joutuu tinkimään ja luopumaan tai se että rahaa on mukavasti (ts. ihan kaikkea ei saa heti mutta ei ole jatkuvaa senttien laksentaakaan) niin kyllä, silloin se lisäraha lisää onnellisuutta.
Ja kuten sanoin, viittasin ns. normaaliin tilanteeseen jossa sillä kotoa muuttavalla ei ole velkaongelmia tms. isoja pulmia.
Tekeekö raha onnelliseksi?
16
Jokainen voi olla onnellinen ilman lapsia ja lasten kanssa ja vaikka savimajassa kuokka seurana, jos sen vaan tajuaa.
Jos kysyvät onnellisuuteen liittyviä elämäntilanteita.
tutkimusta ei voi pitää täysin luotettavana. Mitään yhteistä onnen yksikköä ei ole käytössä joten tulos kertoo eniten siitä mitä eri ihmisryhmät haluavat vastauksissaan korostaa. Lapsettomat ilmeisesti korostavat onnellisuuttaan (todennäköisesti siksi että kokevat jonkinlaista alemmuutta lapsellisia kohtaan, joiden uskovat olevan onnellisempia) ja lapselliset taas korostavat onnettomuuttaan, koska silläkin tavalla tekevät eroa mahdollisesti hedonisteina pitämiinsä lapsettomiin. Monta muutakin vaihtoehtoa on. En luota kyselytutkimuksiin lainkaan. Luotettavampi tutkimustapa olisi esimerkiksi masennuslääkkeiden käyttö lapsettomilla ja lapsellisilla.
ts. epätasapaino aivokemiassa, reseptoreissa jne. eli syy on fyysinen eikä niinkään riipu onnellistavista asioista tai niiden puutteesta
tutkimusta ei voi pitää täysin luotettavana. Mitään yhteistä onnen yksikköä ei ole käytössä joten tulos kertoo eniten siitä mitä eri ihmisryhmät haluavat vastauksissaan korostaa. Lapsettomat ilmeisesti korostavat onnellisuuttaan (todennäköisesti siksi että kokevat jonkinlaista alemmuutta lapsellisia kohtaan, joiden uskovat olevan onnellisempia) ja lapselliset taas korostavat onnettomuuttaan, koska silläkin tavalla tekevät eroa mahdollisesti hedonisteina pitämiinsä lapsettomiin. Monta muutakin vaihtoehtoa on. En luota kyselytutkimuksiin lainkaan. Luotettavampi tutkimustapa olisi esimerkiksi masennuslääkkeiden käyttö lapsettomilla ja lapsellisilla.
tutkimuksesta että miksi "seuraava onnenllinen asia elämässä" on kun lapset lähtee kotoa?
Mikä niissä lapsissa on kamalaa ja hankalaa että onni tulee vasta kun ne muuttaa pois?
Eikö tämä sodi tyhjänpesän syndroomaakin vastaan?
Jos lapset tappaa seksielämän, vanhemmat tappelee vaan keskenään ja ovat onnellisia vasta kun lapset muuttaa kotoa niin eikö tämä ole lähinnä uusi paikka erolle: kun ei ole enää sitä yhtä asiaa joka sitoi vanhemmat kiinni toisiinsa: ne lapset!
Kun ei harrasteta mitään enää, ei hoideta parisuhdetta niin 20 vuodessa sitä pari kyllä on täysin erkaantunut toisistaan.
Tämä tutkimus on kyllä täyttä skeidaa!
16