Esikoinen muuttiu kesällä yksin asumaan, 16-vuotiaana.

23v ja 18v asuvat muualla ja käyvät epäsäännöllisesti kotona ja ovat 1-7 päivää. On se vähän rasittavaa :)

Eli pääsääntöinen opiskelija.

myös ymmärrän. He voivat kotona soittaa radiota /tv niin kovaa kun tahtoo ( ellei naapurit valita) saa syödä mitä tahtoo jne. Meillä pitää olla hiljaa päiväuniaaikaan ja hiljempaa kun pienet on yöunilla. Meillä on normaali ruokaa, ei kiinalaista tai kasvispöperöä. Kaikkea voidaan maistaa mutta ei joka päivä. Minä myös odotan että tulevat kotia mutta , huokaisen syvään kun lähtevät. Miten 19v tyttö vaatii enämpi voimia minulta kun 3 alle kouluikäistä. 18v poika on "helppo" ja hän auttaa kun käy kotona. Onko vain niin että yksi talous ja yksi nainen ?

kun äitini ei oikein "sietänyt" minua, ja siittäpä sitten nousujohteiselle uralle, eli skitsofrenia ja B-lausunnot heti perään parin vuoden päästä ja loppuikä sairaseläkkeellä.

Mitäs te hyvät mammat,kun on kiire lapsista eroon

on kaks muuttanut pois: poika 17v ja tyttö 18v. Ovat nyt 23 ja 22, ja kiva kun käyvät, mutta pari päivää on maksimi. Paitsi pojalla, joka asuu 600km:n päässä nykyisin, käy muutaman kerran vuodessa, on 2-7p.



Tuntuisi kyllä tosi hankalalta jos asuisivat meillä. Samaan asuntoon ei mahdu kovin monta aikuista tapoineen:)

kun äitini ei oikein "sietänyt" minua, ja siittäpä sitten nousujohteiselle uralle, eli skitsofrenia ja B-lausunnot heti perään parin vuoden päästä ja loppuikä sairaseläkkeellä.

Mitäs te hyvät mammat,kun on kiire lapsista eroon

niitä vanhempia jotka antavat niin nuoren muuttaa omilleen.



Yhtä tälläistä nuorta olen nyt seurannut.

Muutti 16v. poikakaverin kanssa yhteen, alkoi tekemään lapsia. 4 lasta teki ja päätti erota poikakaverista kun tapasi jonkun kivan miehen.

Mutta se kiva mies ei ollutkaan niin kiva. Nyt on yksin ilman ammattia ja koulutusta 4 lapsen yksinhuoltaja.

ala-asteiässä, eli 12-vuotias.

Ymmärrän normaalin muuton, kun aikuinen itse haluaa, mutta en sellaista, että 15-16-kesäinen lähtee yksin asumaan ja vanhemmat huokaavat helpotuksesta, kun pääsivät eroon.

ala-asteiässä, eli 12-vuotias.

Ymmärrän normaalin muuton, kun aikuinen itse haluaa, mutta en sellaista, että 15-16-kesäinen lähtee yksin asumaan ja vanhemmat huokaavat helpotuksesta, kun pääsivät eroon.

Ketään ei ole heitetty ulos.

Mä ymmärrän ap:een tilanteen. Ehkä kyse on aluksi siitä luopumisen vaikeudesta ja kun huomaa että kaikki menee hyvin niin sitten voi jollaintavoin huokaista helpotuksesta.

Meidän esikoinen muutti 17-vuotiaana poikakaverinsa kanssa yhteen. Isänsä sanoin mulle että anna mennä kyllä routa porsaan kotiin ajaa. Pari vuotta asuivat yhdessä ja sitten tuli ero ja tyttö muutti takaisin kotiin. Eihän siitä enää mitään tullut, molemmat oltiin jos totuttu omiin tapoihin.

Minä en ole koskaan ymmärtänyt niitä vanhempia jotka antavat niin nuoren muuttaa omilleen.

Yhtä tälläistä nuorta olen nyt seurannut.

Muutti 16v. poikakaverin kanssa yhteen, alkoi tekemään lapsia. 4 lasta teki ja päätti erota poikakaverista kun tapasi jonkun kivan miehen.

Mutta se kiva mies ei ollutkaan niin kiva. Nyt on yksin ilman ammattia ja koulutusta 4 lapsen yksinhuoltaja.

osalla nuorista on semmoinen tilanne että on pakko muuttaa pois kotoa opiskelupaikan takia. Esim. minä olen kotoisin pieneltä paikkakunnalta ja muutin pois kotoa 16 vuotiaana. Kotipaikkakunnallani oli lukio mutta sinne en halunnut. Sain opiskelupaikan haluamastani oppilaitoksesta toisesta kaupungista mutta olisi ollut älyttömän raskasta matkustaa joka päivä sata kilometriä kouluun ja takaisin. Olisinhan tietysti voinut mennä kotipaikkakuntani lukioon vain siksi että muita oppilaitoksia ei ole sopivan matkan päässä, mutta olisiko siinäkään ollut järkeä?

kun äitini ei oikein "sietänyt" minua, ja siittäpä sitten nousujohteiselle uralle, eli skitsofrenia ja B-lausunnot heti perään parin vuoden päästä ja loppuikä sairaseläkkeellä.

Mitäs te hyvät mammat,kun on kiire lapsista eroon

että vanhempani nauttivat parisuhdeajasta kun muutin pois. Isäni jäi nimittäin samaan aikaan sairaseläkkeelle.

Silti minusta tuli ihan täyspäinen, eikä ole mielenterveysongelmia. Sekin hyvä puoli siinä oli, että opin tulemaan omillani toimeen ja käyttämään rahaa. Pienellä kun piti elää. Samoin opin opiskelemaan kun ei enää ollut äiti selän takana vahtimassa.

Omaani en ihan noin nuorena haluaisi laittaa maailmalle, kuten minun oli pakko silloin aikoinaan. Mutta en kyllä saanut traumoja siitä kun huomasin, että vanhempani nauttivat yhteisestä ajasta kun olin pois. Minulla oli omakin elämä edessä ja nautittavana.

jotka ei anna lastensa kasvaa aikuisiksi vaan paapovat vielä päälle 18 vuotiaita prinsessoja ja prinssejä kotona ja pesevät niiden pyykit ja laittavat sapuskat eteen.



Nämä kai sitten on sitä sukupolvea, joka hoidattaa lapsensa vanhemmillaan ja mummit käy siivoamassa ja on pakko viedä esikoinen hoitoon kun vauvan kans on niin raskasta.

On onni, kun oma lapsi muuttaa mahd, aikaisin pois ja mitä vähemmän kyläilee, sen parempi. Siis oma lapsi???

sitten kuoli muutama vuosi muuttoni jälkeen, ja koska minulla on edelleen se B-lausunto, en joudu rahatonna olemaan, vaikka sairas olenkin.

tms, koska en ole narsistiäitiini yhteydessä

Ihan täyspäinen olen. Se oli kyllä hyvä juttu, sain harjoitella hyvissä ajoin rahan käyttöä. Ja pärjäänkin rahallisesti. Toisin kuin siskoni joka asui pitkään vanhmpieni nurkissa. Nyt jo 25v eikä vieläkään pärjää rahan kanssa. Joka viikko ruinaa rahaa vanhemmiltamme.

omassa asunnossaan syksystä lähtien opiskelujen vuoksi. Yllättävän hyvin selvinnyt ja ryhdikkäästi pitänyt kämppänsä kunnossa mut olen myös huomannut että on jotenkin avarampaa ja rauhallisempaa kun se ei ole kotona.

Suomalaiset äidit ovat 60 luvulta lähtien osoittaneet äärimmäistä itsekkyyttä sekä narsistisia piirteitä. Lapset tehtiin, kun  perinne niin vaati  - mutta äkkiä vaan eroon kun vaan laki sallii. Se on näitä satoja. Toisin on muualla Euroopassa. Siellä lapsia kylläpidetään kotona vaikka miten kauan ilman kysymysmerkkiä. Ihan sairas meno Suomessa. Itsekkyyttä ja ahneutta. Älyttömiä ns pärjäämisen vaatimuksia yksin. Eivät vanhemmat edes välttis soittele paljon, kun on se ns itsenäinen elämä. Sitä saa mitä tilaa: katsokaa Suomen tilaa ja sen päättäjiä. Yhtä hulluutta!!

Ei taida olla ihan kunnossa öiti tytär auhteet kun heitetään ulos alaikäisenä.. nää on näit narskuäitejä.

Vierailija kirjoitti:

kun äitini ei oikein "sietänyt" minua, ja siittäpä sitten nousujohteiselle uralle, eli skitsofrenia ja B-lausunnot heti perään parin vuoden päästä ja loppuikä sairaseläkkeellä.

Mitäs te hyvät mammat,kun on kiire lapsista eroon

On kyllä hienoa miten saa vaikeuksistaan aina syyllistää jotakin toista ihmistä! Vastuuta ei tarvitse itse ottaa mistään,olla möllöttää vain suu auki "koska vaikea lapsuus"