Onko epäpätevä opettaja aina huono?
Kommentit (30)
vaan se yksi vastaaja.
Eikö teillä kielten opettajilla ollut sitten lainkaan opetusharjoittelua? Miten sekin oli ihan turhaa?
olen epäpätevä äikänope. Minulta puuttuu pedagogisia opintoja, mutta suomen kieltä ja kirjallisuutta olen yliopistolla lukenut enemmän kuin moni kollega. Lisäksi olen opiskellut mm. vietintää.
Kuka sitten on parempi nuorille ko. ainetta opettamaan? Ainakin tähän mennessä on mennyt hyvin :)
Eikö teillä kielten opettajilla ollut sitten lainkaan opetusharjoittelua? Miten sekin oli ihan turhaa?
Opetimme muistaakseni noin 30 tuntia eli yhden viikon. Palaute oli sellaista kyökkipsykologista lätinää, josta ei todellakaan saanut mitään käytännön vinkkejä eikä työkaluja, joilla opetusta olisi voinut parantaa. Kukin voi päätellä mitä hyötyä tällaisesta opetusharjoittelusta on.
Ei itse tuntien pitäminen mitään rakettitiedettä ole, ja jos opettajan asianhallinta on edes kohtalainen, opettajankoulutus ei todellakaan tuota lisäarvoa hänen opetustaidoilleen. Tai ei ainakaan Tampereen yliopistossa 10 vuotta sitten tarjottu pedagoginen opetus.
yliopiston ulkopuolella. Opetan kuitenkin aika paljon. En sanoisi, ettei epäpätevä opettaja tajua mitään erilaisista oppijoista tai oppimisvaikeuksista. Päinvastoin. Epäpätevä mieltää, että ongelma on todennäköisesti hänen syytään ja että hänen täytyy se jotenkin ratkaista. Niinpä se sitten ratkaistaan. Erilaisista oppijoista on saatavilla todella paljon erilaista materiaalia, jonka toteuttaminen ja soveltaminen onnistuu ihan normaalilla terveellä järjellä. Satun tietämään, koska omakin lapseni on lukihäiriöinen asperger ja yhtä jos toista on tarvinnut etsiä hänen ja myös esimerkiksi niiden yliopisto-opiskelijoiden avuki. Sen sijaan moni pätevä luokanopettaja on sitä mieltä, että oppimisvaikeudet ja erilaiset oppijat eivät kuulu heidän toiminkuvaansa, joten heidän ei tarvitsekaan tietää asiasta mitään.
Opetimme muistaakseni noin 30 tuntia eli yhden viikon. Palaute oli sellaista kyökkipsykologista lätinää, josta ei todellakaan saanut mitään käytännön vinkkejä eikä työkaluja, joilla opetusta olisi voinut parantaa. Kukin voi päätellä mitä hyötyä tällaisesta opetusharjoittelusta on.Ei itse tuntien pitäminen mitään rakettitiedettä ole, ja jos opettajan asianhallinta on edes kohtalainen, opettajankoulutus ei todellakaan tuota lisäarvoa hänen opetustaidoilleen. Tai ei ainakaan Tampereen yliopistossa 10 vuotta sitten tarjottu pedagoginen opetus.
no meillä opetettiin yksi kevät (ei mitään 30 tuntia viikossa tahtia kylläkään) orientoivan ja perusharjoittelun lisäksi ja kyllä siitä minun mielestäni oli paljonkin hyötyä kuten ainakin niiden minun ryhmässäni olleiden mielestä. Itsellä oli ennen harjoittelua vielä sellainen käsitys että eihän se opettaminen ole muuta kuin tehtävien tarkistusta kirjasta ja sitten kertoillaan niitä oman aineen juttuja mutta ei se ollutkaan niin. Sinulla ei kai sitten ole mitään erityisempää pedagogista linjausta työssäsi etkä käy koskaan missään koulutuksissa (muuta kuin kahvia juomassa) etkä ole kiinnostunut alan tutkimuksista? Jos kerran opettaminen on toteutettavissa maalaisjärjen voimalla.
Meillä päin kaikki virat ja opetustehtävät joissa ei ole muodollisen pätevyyden suorittanutta henkilöä tulevat hakuun joka vuosi. Joskus voi samakin epäpätevä jatkaa jos ei päteviä hakijoita ole, mutta yleensä vaihtuvuus on suurta. Omalla lapsellani oli eräänä vuotena epä pätevä opettaja, lapsi tykkäsi kovasti. Itse en niinkään, 10 sai todela naurettavan helposti ja opettaja oli vaan kaveria lasten kanssa.
Miten sulla on töitä riittänyt? Eikö päteviä ole hakenut virkaan, jossa toimit?
että virkaa oli ollut aina hoitamassa niin päteviä tyyppejä, ettei rehtori koskaan laittanut virkaa avoimeen hakuun. Mua ennen virkaa hoiti tohtorinväitöstä tehnyt ihminen. Kun hän keskittyi väitöskirjan valmiiksi saattamiseen, niin minä satuin saamaan paikan. Minä valmistuin sillä aikaa maisteriksi ja tein pedagogiset opinnot. Edelleen ei siis koettu tarpeelliseksi vaatia viran vakinaista täyttämistä. Kun mä lähdin sieltä, niin sitten koulutuslautakunta (vai mikä se onkaan) heräsi, että nyt kaikki virat pitää täyttää vakinaisilla.
Opetimme muistaakseni noin 30 tuntia eli yhden viikon. Palaute oli sellaista kyökkipsykologista lätinää, josta ei todellakaan saanut mitään käytännön vinkkejä eikä työkaluja, joilla opetusta olisi voinut parantaa. Kukin voi päätellä mitä hyötyä tällaisesta opetusharjoittelusta on.Ei itse tuntien pitäminen mitään rakettitiedettä ole, ja jos opettajan asianhallinta on edes kohtalainen, opettajankoulutus ei todellakaan tuota lisäarvoa hänen opetustaidoilleen. Tai ei ainakaan Tampereen yliopistossa 10 vuotta sitten tarjottu pedagoginen opetus.
no meillä opetettiin yksi kevät (ei mitään 30 tuntia viikossa tahtia kylläkään) orientoivan ja perusharjoittelun lisäksi ja kyllä siitä minun mielestäni oli paljonkin hyötyä kuten ainakin niiden minun ryhmässäni olleiden mielestä. Itsellä oli ennen harjoittelua vielä sellainen käsitys että eihän se opettaminen ole muuta kuin tehtävien tarkistusta kirjasta ja sitten kertoillaan niitä oman aineen juttuja mutta ei se ollutkaan niin. Sinulla ei kai sitten ole mitään erityisempää pedagogista linjausta työssäsi etkä käy koskaan missään koulutuksissa (muuta kuin kahvia juomassa) etkä ole kiinnostunut alan tutkimuksista? Jos kerran opettaminen on toteutettavissa maalaisjärjen voimalla.
No kerropa meille nyt sitten mitä muuta se opettaminen on kuin tehtävien tarkistusta ja oman oppiaineen opettamista ja kurinpitoa? Jos ei siitä maalaisjärjellään selviä niin mitä evästystä sieltä kasvatustieteen laitokseen työhön saa?
t. myös aineenopettajakoulutuksen läpikäynyt.
No kerropa meille nyt sitten mitä muuta se opettaminen on kuin tehtävien tarkistusta ja oman oppiaineen opettamista ja kurinpitoa? Jos ei siitä maalaisjärjellään selviä niin mitä evästystä sieltä kasvatustieteen laitokseen työhön saa? t. myös aineenopettajakoulutuksen läpikäynyt.
no en ole se, keneltä kysyit: mutta se "opettaminen" ei ole faktojen listausta. Opettaminen on oppimaan ohjaamista, oppimisprosessin herättelyä sopivilla tahtävillä ja haasteilla, prosessin ohjaamista ja synteesin teon opettamista.
Ja tämä ihan eskarista yliopistoon, prosessin onsama, vaikka työtavat vaihtelevat. Osaava pedagogi on tämän kuvion suunnittelija ja opas.
no en ole se, keneltä kysyit: mutta se "opettaminen" ei ole faktojen listausta. Opettaminen on oppimaan ohjaamista, oppimisprosessin herättelyä sopivilla tahtävillä ja haasteilla, prosessin ohjaamista ja synteesin teon opettamista.
Ja tämä ihan eskarista yliopistoon, prosessin onsama, vaikka työtavat vaihtelevat. Osaava pedagogi on tämän kuvion suunnittelija ja opas.
Ei kai kukaan enää vuosikymmeniin ole vain faktoja listannut. Toisaalta nuo muut luettelemasi asiat kuuluvat aivan normaaliin maalaisjärjellä suoritettavaan opetukseen, ja sujuvat erinomaisesti myös ilman pedagogisia opintoja. Ja kyllä oppijat tekevät synteesiä täysin opettajasta riippumatta, sille nyt vaan ei voi mitään. Prosessin ohjaus, tehtävät ja haasteet taas tarkoittanevat sitä että oppilaille keksitään mielekästä tekemistä, joka liittyy oppiaineeseen. Eiköhän tämä suju ilman pedagogiikan kurssejakin.
että virkaa oli ollut aina hoitamassa niin päteviä tyyppejä, ettei rehtori koskaan laittanut virkaa avoimeen hakuun. Mua ennen virkaa hoiti tohtorinväitöstä tehnyt ihminen. Kun hän keskittyi väitöskirjan valmiiksi saattamiseen, niin minä satuin saamaan paikan. Minä valmistuin sillä aikaa maisteriksi ja tein pedagogiset opinnot. Edelleen ei siis koettu tarpeelliseksi vaatia viran vakinaista täyttämistä. Kun mä lähdin sieltä, niin sitten koulutuslautakunta (vai mikä se onkaan) heräsi, että nyt kaikki virat pitää täyttää vakinaisilla.