Meidän lapsi on vakavasti sairas ja anoppi
sen kun höpöttää omia vaivojaan... Tuntuu niin pieneltä meidän rinnalla vaikka asia on tietenkin henkilökohtainen hänelle. Olemme perheenä jo aika loppu ja yritämme vain jaksaa päivän kerrallaan. Tuntuu vaan pahalta että hän ei edes kysele, myötätuntoa ei löydy, joulua olisi sitten kyllä tulossa viettämään valmiiseen pöytään... Anteeksi vain, mutta itkettää vaan niin pirusti koko ajan:((((((
Kommentit (10)
Tai yrittää piristää teitä tai vaihtoehtoisesti on niin kankeana kauhusta lapsen takia, että joko esittää tuollaista tai sitten on todellinen defenssimekanismi päällä?
Joka tapauksessa sano, ettet jaksa nyt kestitä ketään jouluna, että kaikki energia menee nyt tähän.
Olen pahoillani puolestanne, toivon hyvää teille ja lapsellenne.
Tuleeko teille muita jouluvieraita? Jos tulee, voisitten laittaa heille vielä kirjaliset kutsut, joissa kerrotte, että raskaasta ajasta ja surusta huolimatta haluatte viettää lämpöisen perhejoulun ja paras lahja teille -josta olisitte ikikiitollisia- olisi osallistuminen joulupöydän tarjoiluihin (tai joulusiivousapu ym.) Toivottavasti lapsenne toipuu pian!
Olisiko lapsenlapsen vakava sairaus ja teidän suru niin vaikeita anopille että sen takia ei oikein osaa niistä puhua. Yrittää kääntää jutut vaikka omiin sairauksiin kun ei tiedä mitä sanoa.
Jaksamista teille kovasti. Toivottavasti muilta tutuilta ja sukulaisilta saatte tukea tilanteeseenne.
etten nyt jaksa kuunnella hänen vaivojaan. Otti nokkiinsa pahasti:(
-ap
syvenny lehteen tai hyräile vaikka. Ei tarvitse olla ilkeä, mutta viesti menee perille.
5
ylipäätään yritän olla arvostelematta ihmisiä, haluaisin opettaa lapsenikin näkemään ensimmäisenä ne positiiviset asiat ihmisissä ja ylipäätään elämässä. Nyt vaan piti purkautua tänne kun itkettää niin hirveesti:( Meillä on toinen lapsi ja yritämme silti elää tavallista arkea hänen(kin) takiaan. Ehkä siksi tämä itkukin tulee näin iltaisin tai öisin kun en saa unta ja pelko ja suru tulee pintaan. Kiitos viestieni lukemisesta ja ymmärryksestä.
Tarkoitin, että anoppi tai kukaan muukaan ei ainakaan pääsisi sanomaan, että olisit. Ei oman tilan ja rauhan pyytäminen ole ilkeyttä.
Kun minulla oli suru suurimmillaan, varasin päivästä itselleni itkuhetken. Sinne asti jaksoin ja sitten sain nukuttuakin. Itkin aina, kun oli laittanut lapsen nukkumaan.
5
Jotkut ihmiset vain ovat tuollaisia, täydellisesti tilannetajun kadottaneita. Tai sitten hän tosiaan ei osaa suhtautua muutoin. Yritä jaksaa, hän on omansalainen ihminen, mutta älä anna sen syödä omia voimavarojasi. Jos hän loukkaantuu ettet jaksa, niin paljonko siinä sitten olet menettänytkään.
Vaikeaa ja raskasta tämä joulunalusaika, varsinkin jos sinun harteillasi makaa valmistelut. :( Pyydä rohkeasti apua, ehkä vieraat eivät vain tajua/kehtaa tarjoutua, jos kyseessä on kuitenkin oma kotisi. Voisin itse olla ihan samanlainen törppö, mutten ilkeyttäni, joskus vaan ei oikein tajua asioita toisen kannalta. Pyydettäessä olisin kuitenkin enemmän kuin iloinen, kun saisin vähentää taakkaasi. Joulun hyvä teko, jos ei muuta! :)
Voimia näihin aikoihin, yritä jaksaa pikkuinen. :( Hyvää joulua!
On se jollain tapaa henkilökohtaista hänellekin.