Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
mitä tekisit tässä tilanteessa? (raskaana)
21.11.2010 |
tytöllä ikää 18v, keväällä pääsee ylioppilaaksi. poikaystävä 19v armeijassa. mies asuu vuokrayksiössä, tyttö vielä vanhempien luona. kummallakaan ei satunnaisia keikkoja lukuun ottamatta töitä. seurusteltu 2,5 vuotta, suhteessa paljon rakkautta ja välittämistä (ainakin toistaiseksi). nyt kuitenkin positiivinen raskaustesti tehty.
jos itse olisit prikulleen samassa tilanteessa, mitä tekisit? pitäisitkö lapsen, tekisitkö abortin, antaisitko adoptoitavaksi? jos pitäisit lapsen, miten asuttaisiin, miten opiskelut, työt jne? ei tarvitse miettiä joka yksityiskohtaa, eläydy vain tilanteeseen.
ap
Kommentit (27)
Muuttaisin varmaan jossain vaiheessa miehen luo. Opiskelisin niin kauan kuin mahdollista. Töihin/jatko-opintoihin menisin sitten kun lapsi olisi riittävän vanha hoitoon, ellei isovanhemmat suostu auttamaan. Luottaisin siihen että elämä alkaisi rullaamaan painollaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen saanut lapsen 20-vuotiaana kesken opiskelujen. Mies oli armeijassa silloin. Kyllä siitä selviää. Onnellinen olen ollut.
Asuin jo yhdessä miehen kanssa silloin, joten asumisasioihin en osaa ottaa kantaa.
ennemmin ajattelen roolia tuollaisen parin vanhempana. Ja siinä roolissa suhtaudun asiaan järjellä ja realismilla.
Nuoret ovat tuossa iässä kuitenkin jo sen verran vanhoja = täysi-ikäisiä, että en mitenkään automaattisesti olisi heille aborttia suosittelemassa. Jos sitä itse kovasti toivoisivat, niin sitten olisin tukena, mutta muuten ajattelen, että kyllä tuossa iässä voi jo lapsen saada ja vanhemmaksi ryhtyä.
Realismia on kuitenkin se, että tuossa iässä ollaan vielä nuoria, olisi hyvä saada opiskeltua. Joten nuoripari tarvitsee paljon tukea omilta vanhemmiltaan. Ainakin vanhempien tuki tekee elämästä helpompaa.
Joten jotta elämän saa rullaamaan, on ihan fiksua miettiä asumiset niin, että ainakin toisen vanhemmat ovat lähellä. En pitäisi mahdottomana asua aluksi vaikka toisen vanhempien luona. Se olisi rahallisesti hyvä ratkaisu. Joka tapauksessa lähellä asuminen ja vanhemmilta saatava apu mahdollistaa sen, ettei tarvi keskeyttää opintoja, on mahdollista hankkia ammattikin ja jopa elää vielä nuoruuttakin.
Sen verran nuorista ihmisistä on kuitenkin kyse, että asiat kannattaa keskustella vanhempien kanssa ja etsiä niitä ratkaisuja, jotka tuntuvat kaikista hyvältä. Ei kannata rynnätä suinpäin harkitsemattomiin ratkaisuihin, ja tehdä siten mahdollisesti elämästä turhan mutkikasta tai hankalaa.
ehdottomasti. kokemuksesta tiedän, miten raskasta tuon ikäiselle on abortti.. tulee isot arvet jotka aukeaa myöhemmin kun ei sitten välttämättä tulekaan raskaaksi niin helposti.
asuin itse tuon ikäisenä miehen kanssa yhdessä, ja jos ei aivan loistavasti sujunut, mutta hengissä ollaan molemmat :) tosin eri osoitteissa :D
eiköhän se niin mene, että siperia opettaa kunhan vain on avoin mieli.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
pitäisin lapsen. Saattanee johtua siitä, että olen itse 21-vuotias, avomieheni 20-vuotias. Vaikka olemmekin muutaman vuoden vanhempia kuin ko. pariskunta, niin meillä minä juuri valmistunut ja poikaystäväni opiskelija. Ei olisi käynyt mielessäkään luopua lapsesta, vaikka yllätyksenä tulikin - positiivisena sellaisena kylläkin! Taloudellinen tilanne ei ole paras mahdollinen, mutta ei niin mahdotonkaan ettemmekö selviäisi hyvin ja pystyisi tarjoamaan pojallemme hyvää lapsuutta :)
abortin. En halunnut tuon ikäisenä lapsia enkä halua vieläkään, joten abortti olisi ainut ratkaisu minulle
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Muuttaisin miehen kanssa sopivan kokoiseen kaksioon, jossa ei olisi paha vuokra, mutta kooltaan riittää pienen lapsen kanssa asumiseen. Vauva kun ei heti tarvitse sitä omaa huonetta. Käytettynä katselisin mahd. paljon tarvikkeita. Kyllähän sitä pienelläkin toimeen tulee, kun ei tuhlaile. Itse olen tullut toimeen hyvin pienellä koko ikäni. Tälläkin hetkellä varmaan saisin sossusta toimeentulotukea jos vaan hakisin, mutta miksi hakisin, kun nytkin pärjätään? Tosin nipinnapin, mutta silti pärjätään.
Onnea vaan paljon jos kerroit omasta tilanteestasi! =)
kiitos paljon viesteistä. lisään vielä. että pari kyllä haluaa lapsia (joskin suunnitelmissa ei ole ollut ihan näin pian) ja lastenhoitokokemusta tosiaan on. ongelmana lähinnä keskeneräiset opinnot, suhteen epävarmuus pidemmällä tähtäimellä (suht. vähän aikaa seurustelleet ja nuori ikä) ja taloudellinen tilanne.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
kiitos paljon viesteistä. lisään vielä. että pari kyllä haluaa lapsia (joskin suunnitelmissa ei ole ollut ihan näin pian) ja lastenhoitokokemusta tosiaan on. ongelmana lähinnä keskeneräiset opinnot, suhteen epävarmuus pidemmällä tähtäimellä (suht. vähän aikaa seurustelleet ja nuori ikä) ja taloudellinen tilanne.
Jääkö nuo sitten muka vallitseviksi tilanteiksi?? Että kun lapsen saa, ei enää voi opiskella, ja rahaakaan ei koskaan tule saamaan enempää?
Sadat tuhannet ihmiset tässä maassa ovat saaneet lapsia kesken opintojen mm. minä ja mieheni, esikoisen kohdalla molemmat vielä opiskeli eikä töitä ollut, tokan raskausaikana valmistuttiin, ja tokan synnyttyä molemmat oli jo töissäkin.
Tällä hetkellä lapsia on kolme, vanhin jo kouluikäinen. Tulot perheessämme on n. 85000/v ja hyvin menee.
Niin ja kun aloin odottaa esikoistamme, olimme tunteneet miehen kanssa 3kk...
En siis suosittele kenellekään tuollaista pikatoimintaa, mutta mun mielestä ja tästä perspektiivistä 2,5 vuotta seurustelua on aika pitkä aika. Ja kyllä niitä suhteita kaatuu vuosien ja taas vuosienkin päästä, ei sitä voi koskaan tietää.
Mutta nuoret varmaan tekevät omat päätöksensä ihan itse.
Lähipiirissäni on useita jotka ovat saaneet lapsen nuorina, kuitenkin täysi-ikäisinä eli 8-20 vuotiaina. Näistä pareista vain yksi on edelleen yhdessä (ikää vanhemmilla nyt 27-vuotta) yhteisiä lapsia on kolme, ja suhde ei todellakaan ole hyvä. Muuta ovat eronneet, yhdessä saatu se tai kaksi lasta.
Usein ero on liittynyt siihen, ettei se kodin leikkiminen pidemmän päälle kiinnosta miestä (ei aina naistakaan) ja aletaan kaivata "omaa aikaa". Myös lähipiiri vaikuttaa: on ikävää jättää opiskeluriennot välistä jotta voi hoitaa lasta/olla töissä, ja en tarkoita nyt vain baarissa juoksemista vaan ihan tavallisia opiskelujuttuja, kuten porukalla kahville, sählyä pelaamaan jne. Tuntuu että moni "katkeroituu" siihen, ettei ole varaa esim. lähteä kaveriporukalla leffaan kun pitää ostaa vauvalle vaippoja -kärjistäen. Jos vertaa työelämään, niin siellä on myös työkavereilla sitoumuksia jne. vert. opiskeluaika joka on huoletonta aikaa, jos ei ole lasta. Ja opiskelukaverit eivät niin ymmärrä jos on yön valvonut sairaan lapsen kanssa vert. myöhemmin työkaverit joilla yleensä kokemusta itselläänkin lapsista.
Lisäksi ihminen kasvaa koko ajan, ja jos mietin millainen itse olin lukiosta päästyä vert. nyt n. 30-vuotiaana, niin olen kasvanut PALJON! Moni asia on "muuttunut" minussa ja käsityksissäni. Myös paljon olisi jäänyt kokematta, ja itse voin suoraan sen sanoa, että minä en olisi näin onnellinen mitä olen nyt, jos en olisi saanut niitä kokemuksia mitä paitsi olisin jäänyt jos lapsen olisin 18-v saanut, ja en myöskään ole silloisen poikaystäväni kanssa, vaikka 5-vuotta seurustelimme ja kaikki oli hyvin tuolloin =en olisi voinut aavistaa eroa (joka tapahtui vielä minun aloitteestani, eli "yllätyin" itsekin että tunteeni muuttuivat)
Ja se kannattaa myös muistaa, että lasta ei saa palautetuksi. Se lapsi on aina asia nro. 1 ja menee kaiken edelle. Minusta lapsen kasvattaminen vaatii elämänkokemusta, esim. itse olin paljon ailahtevampi 18-vuotiaana mitä nyt, olisin taatusti silloin ollut huono äiti, menettänyt herkästi pinnani, huutanut lapselle/miehelle ja heittäynyt välillä "dramaqueeniksi", kaikki nämä särmät ovat iän myötä hioutuneet lähes kokonaan pois.
Nyt kun ikää on, nautin lapsista, he ovat tuoneet elämääni valtavan paljon sisältöä. Mutta kun esim. FB:ssä luen niiden 18-20 vuotiaina saaneiden tuttujen tilapäivityksiä, niistä huokuu jonkilainen "katkeruus", vaikea selittää tarkemmin. On rankkaa; "En jaksa huutavaa pentua" "Kotityöt rästissä, muksu kipeänä ja kouluhommat tekemättä" "mies taas baarissa" "jee lapset isällä tää mamma lähtee baariin juomaan sidukkaa!!!" "Rahat loppu, voisiko joku lainata maanantaihin 30€" jne. jne.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
ongelmana lähinnä keskeneräiset opinnot, suhteen epävarmuus pidemmällä tähtäimellä (suht. vähän aikaa seurustelleet ja nuori ikä) ja taloudellinen tilanne.
On täysin mahdollista suorittaa opinnot loppuun ja saada rahat riittämään, kunhan tekee suunnitelmat ja pitäytyy niissä. Työtä se vaatii, mutta jos raskaus on psyykkisellä tasolla toivottu, lapsesta luopuminen tullee olemaan raskaampaa.
Mielestäni myös pitemmässä parisuhteessa tulee varautua siihen, että lapsi ajaa vanhemmat erilleen. Toki aina parempi mitä vakaampi parisuhde vanhemmilla on, mutta vanhempien halu sitoutua lapseen on tässä kysymyksessä rutkasti tärkeämpää kuin vanhempien halu sitoutua toisiinsa. Lapsi kun on ensisijaisesti jotain muuta kuin parisuhteen "kruunu".
asettaa suhteen koetukselle, mutta mitä vanhempia vanhemmat ovat, sitä helpompaa sopeutuminen on. (Poislukien todella itselleen elävät ihmiset jotka eivät pysty luopumaan lainkaan urastaan/harrastuksistaan)
Ihminen muuttuu, ja moni teinisuhde kariutuu siksi että kasvetaan erilleen. Jos tuossa sopassa on vielä lapsi, niin se yleensä nopeuttaa/pahentaa asioita. Jokainen läpi käy elämässään tasaisin väliajoin pieniä kriisejä siitä kuka minä olen, mitä minä haluan. On helpompaa saada lapsi vakaaseen parisuhteeseen toivottuna, kun joutua pakotettuna äidiksi/isäksi ennenkuin tietää kuka minä olen/mitä minä haluan.
Varmaan jokainen katsoo elämäänsä taaksepäin ja miettii kumpa olisi tehnyt toisen valinnan, lapsi on ainoa valinta mitä ei saa enää muutettua. Jos valitsi väärän ammatin voi vaihtaa alaa, jos valitsi väärän kumppanin voi erota, jos valitsi väärän työpaikan/asuinkunnan voi vaihtaa työpaikkaa/erota. Mutta lapsi, se on ja pysyy.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
hankkisin yhteisen kämpän, armeijahan tukee sotilaan asumista, joten se ei ole este. Ja pitäisi toki lapsen. kirjoitukset ehtii sopivasti tehdä ennen äitiyslomaa. moni pitääkin lukion jälkeen välivuoden, niin miksen minä sitten pitäisi sitä äitinä ollessa? Miksi en antaisi lapsen elää, kun sillä kerran olisi isäkin?
mutta kannattaa muistaa että moni eroaa armeijan jälkeen. Lähes kaikilla intissä olevilla on se tyttis kotona, mutta intin jälkeen ero tulee. Liekö jotain että pojat haluavat jonkun heitä odottavan ja kaipaavan sekä lomilla hellivän...
ja pitäisin myös. Kyllä ne asiat lutviutuu. Hei, päivähoitoa saa Suomessa, että kyllä ne opiskelut sujuu. Onnittelisin
sain esikoisen juuri 19v täytettyäni, mies lähti kohta inttiin, mutta hyvin selvittiin. Yhteen muutettiin ennen lapsen syntymää. Opiskelin myöhemmin ammatin.
Erottiin kyllä joitain vuosia myöhemmin, mutta niinhän sitä eroaa vanhemmatkin...
Aborttia en harkinnutkaan-onneksi. Nyt lapsi yläasteella.
äitini on sanonut mulle aina, että ekaa aborttia ei kannata tehdä voi tulla myöhemmällä iällä ongelmia raskautumisen kanssa...
Muuttaisin sen pojan kanssa isompaan kämppään, kävisin koulua niin pitkälle kun mahdollista ja jatkaisin heti kun olisi mahdollista..
Eihän siinä muuta, jos tyttö haluaa lapsen, toivon että äiti tukisi, ihan henkisesti =)
ongelmana lähinnä keskeneräiset opinnot, suhteen epävarmuus pidemmällä tähtäimellä (suht. vähän aikaa seurustelleet ja nuori ikä) ja taloudellinen tilanne.
Opintoja voi jatkaa minkäikäisenä hyvänsä.
Mikään suhde ei ole kovin 100% varma nykyään. Eroja tulee kaikenlaisissa parisuhteissa.
Taloudellinen tilanne ei Suomessa ole pulma. Herroiksi ei varmaan elellä, mutta vaatimattomasti elellen varmasti pärjää.
Alue: Aihe vapaa
Jos olet itse ko. tilanteessa, toivotan teille lämpimästi onnea tulevasta pienokaisesta! :) Pärjäätte varmasti jos vain haluatte niin ja olette valmiit sitoutumaan lapseen ja toisiinne. Tarkempia järjestelyjä en osaa tältä istumalta sanoa, riippuu niin ihmisistä itsestään ja asuinpaikastakin ym. Asioilla on kuitenkin tapana järjestyä!