Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Nyt tarvitaan kokemusperäistä tai ammattitaitoista apua!
08.12.2010 |
Olen nimittäin eronnut jo vuosia sitten miehestä, joka oli joskus humalassa väkivaltainen, pettikin.
Pari kertaa löi niin pahasti, että asiaa käsiteltiin oikeudessa ja sain lähestymiskiellon.
Mutta miksi ihmeessä, vaikka olen eronnut, syyllistän itseä miehen nykyisestä rappiotilasta, kun jäi yksin?
Yhteiset lapset on ja pitkä liitto. En varmaan toivu koskaan niin, että haluaisin edes uutta miestä, mutta hänenkään kanssa ei voi elää.
Eli miten toivun kokonaan?
Kommentit (2)
mutta itse painiskelen samankaltaisen asian kanssa. Me olemme eroamassa, minun aloitteestani. Poden ihan kauheita tunnontuskia siitä, että haluan erota.Syyllistän jo etukäteen itseäni sillä, ettei mieheni ehkä pärjää kovin hyvin eron jälkeen ja etenkin poden huonoa omaatuntoa siitä, että tulen erolla jakamaan lasten arkea aikaan, jolloin ovat minun kanssa ja aikaan, jolloin ovat isänsä kanssa.Olen kutenkin jo vuosia ollut hyvin ahdistunut liitosta.Ja minusta minulla on riittävän painavat syyt eroon. Onko tulevaisuus sama kuin ap.lla, että vuosia syyllistän itseäni mieheni elämästä ja erosta. En vain jaksa kannatella häntä, vaikka hän itse ei ajattele niin
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Alue: Aihe vapaa
aikusen ihmisen, entisen miehesi rappiotilasta.
Yritä nauttia omasta elämästäsi, jatka eteenpäin vaikka miten pienin askelin. Ammattitaitoa ei ole mutta kokemusta kylläkin. Tsemppiä!