VESISYNNYTYS

mutta olinkin liian lihava.

Porvoon sairaalassa v 2003. Siellä oli ainakin silloin aika lailla synnytyksiä veteen (siis suhteellisesti enemmän kuin missään muualla), eli myös henkilökunnalla oli kokemusta.



Minulle kokemus oli hyvä, ja kun kerran olin veteen päässyt, ei minua olisi sieltä saanut vapaaehtoisesti ylös, sen verran oloa helpotti.



Tokihan sinne veteen vertakin tuli, värjäytyi aika hurjan näköiseksi, mutta siinä tilanteessa ei mikään haitannut, kaikki vaan tuntui ihan luonnolliselta.

mitään kakkaa en ainakaan muista sinne tehneeni... Tosin aikamoisessa sumussa se koko aika meni, että enpä ehkä enää muistaisikaan vaikka niin olisi käynyt..?

että jos haluaa synnyttää veteen, niin silloin tehdään aina suolihuuhtelu, ettei veteen tulisi sitä kakkaa. Itsellä ei siis kokemusta vesisynnytyksestä, mutta kiinnostaa kyllä.

Vuonna 2005 Haikaranpesässä. Oli todela hyvä mutta myös hurja kokemus. Mulla oli ollut supistuksia lähes vuorokauden, ja olin ollut sairaalassa 4h, kun pääsin altaaseen. Olin tuolloin 6cm auki, ja kivut oli kovat.



ALtaassa supistukset lakkasivat n vartiksi. Kätilö ehti jo varoitella, että joudun tulemaan pois, jos synnytys pysähtyi. Itse ajattelin, että nostokurjella saatte nostaa, vapaaehtoisesti en tule.



No sitten alkoikin tapahtua, tuli yksi todella raju supistus, ja toinen samanlainen, ja silloin alkoi jo ponnistuttaa. Kutsuttiin kätilö paikalle, ja hups, olin jo 9cm auki. Sen jälkeen muutama tosi raju supistus, ja asain luvan ponnistaa.



Mun ei tarvinnut kyllä ponnistaa ollenkaan, kun supistukset olivat niin rajut, että kroppa käytännössä puski vauvan pihalle ilman että itse tein mitään. Ponnistin puolikyykyssä, eli toinen jalka kyykkyasennossa ja toisen jalan säären päällä istuin. Oli todella hyvä asento mulle ponnistaa.



Nostin vauvan itse altaasta kätilön kanssa, ja 10 pistettä sai nassikka.



Mulla oli jonkin verran verenvuotoa, ehkä siksi kun synnytys oli lopussa sen verran raju, mutta selvisin kolmella tikillä, ja olin saman tien täysin kunnossa, seuraavana päivänä mm. istuin jo sukupäivällisillä ja appi totesi, että kukaan ulkopuolinen ei pystyisi sanomaan kuka pöydässä olijoista on edellisenä päivänä synnyttänyt.



Kysy jos tahdot tietää lisää.

Vuonna 2005 Haikaranpesässä. Oli todela hyvä mutta myös hurja kokemus. Mulla oli ollut supistuksia lähes vuorokauden, ja olin ollut sairaalassa 4h, kun pääsin altaaseen. Olin tuolloin 6cm auki, ja kivut oli kovat. ALtaassa supistukset lakkasivat n vartiksi. Kätilö ehti jo varoitella, että joudun tulemaan pois, jos synnytys pysähtyi. Itse ajattelin, että nostokurjella saatte nostaa, vapaaehtoisesti en tule. No sitten alkoikin tapahtua, tuli yksi todella raju supistus, ja toinen samanlainen, ja silloin alkoi jo ponnistuttaa. Kutsuttiin kätilö paikalle, ja hups, olin jo 9cm auki. Sen jälkeen muutama tosi raju supistus, ja asain luvan ponnistaa. Mun ei tarvinnut kyllä ponnistaa ollenkaan, kun supistukset olivat niin rajut, että kroppa käytännössä puski vauvan pihalle ilman että itse tein mitään. Ponnistin puolikyykyssä, eli toinen jalka kyykkyasennossa ja toisen jalan säären päällä istuin. Oli todella hyvä asento mulle ponnistaa. Nostin vauvan itse altaasta kätilön kanssa, ja 10 pistettä sai nassikka. Mulla oli jonkin verran verenvuotoa, ehkä siksi kun synnytys oli lopussa sen verran raju, mutta selvisin kolmella tikillä, ja olin saman tien täysin kunnossa, seuraavana päivänä mm. istuin jo sukupäivällisillä ja appi totesi, että kukaan ulkopuolinen ei pystyisi sanomaan kuka pöydässä olijoista on edellisenä päivänä synnyttänyt. Kysy jos tahdot tietää lisää.

Olin itse tuolloin kyllä lihava, painoa yli90kg ja suolihuuhtelua ei tehty. Kyllähän se veri sen veden punaiseksi värjäsi, eikä siellä mun nähdäkseni mitään kakkaa lillunut missään.

lapset syntyivät altaassa. Vesi lievittää kipuja. Toisella kertaa pääsin altaaseen aika myöhäisessä vaiheessa. Ponnistusvaihe alkoi melkein heti, kun olin päässyt veteen ja rentoutunut.



Ensimmäisen synnytin kyykyssä, toisen konttausasennossa. Ensimmäisestä muistan, että vauvaan ei saanut koskea ennen kuin oli syntynyt kokonaan, ettei hengitysrefleksi laukea.



Tykkäsin, että saa synnyttää rauhassa, etsiä sopivaa asentoa, eikä kukaan sörki. Molemmat synnytykset sujuivat hyvin. Mutta sen suolihuuhtelun tajusin pyytää vasta toisella kerralla.

En tiedä miksi? Mutta molemmissa synnytyksissä olen rentoutunut niin totaalisesti ammeessa, että supistuksista ei tietoakaan? Tällöin myös aukeutuminen pysähtynyt. Olen joutunut ammeesta pois! Valitettavasti...



Vesi synnytys kiinnostaisi, mutta ei ilmeisesti sovi minulle.

mutta käytännössä monia ongelmia voi ilmetä. Mä en oo kummallakaan kerralla päässyt veteen. Eka synnytys oli vkolla 42 eli yliaikaisena en pääsyt. Toinen synnytys taas oli sen verran nopea, ettei allasta ehtinyt täyttää, kun piti alkaa ponnistaa 30 min sairaalaan tulosta.

Synnytys meni todella hyvin ja luonnollisesti. Suolihuuhtelua ei tehty ja amme jouduttiin kerran välissä tyhjentämään sen takia.

Hyvä muisto jäi ja synnytys oli nopea (alle 2h). Vesi oli ainoa kivunlievitys ja todella auttoi kestämään tuskat.

Pystyykö muuten nykyisin synnyttämään veteen, esim. Kätilöopistolla tai Jorvissa?

Tietääkö joku??

Olen taas raskaana ja haluaisin kokeilla vesisynnytystä uudelleen. :-)

ei tehty suolihuuhtelua, ei kakkaa, eikä juuri vertakaan. Hyvä kokemus. Kahdessa muussakin synnytyksessä olen ollut avautumisvaiheessa ammeessa mutta tää oli eka jonka ponnistin ammeeseen.



haikaranpesän amme vaan on liian matala pitkälle ihmiselle. Kätilö joutu painamaan pyllyä veteen, et vauva varmasti syntyy veden alle.