G: Mitä mieltä anoppinne on TEISTÄ?

olen se syy miksi poikansa ei hae hänen kauppakassejaan baarista ja vie niitä kotiin anopin jäädessä sinne baariin. Ei meiltä ole kuin 10km sinne ja baari on 100 metriä anopin kotoa. Mies ei siis ihan itse halua näin tehdä ja minä saan syyt. Mutta ei haittaa, sairas juoppo on säälittävä.

Mutta me olemme tosi hyviä ystäviä. Harrastamme yhdessä pari kertaa viikossa. Käydään lounailla, matkustelaan jne. Hän kehuu, kannustaa ja tukee. Ihan samoin kun poikaansakin.

Mulla on maailman paras anoppi! Eikä appiukkokaan ollenkaan hassumpi (on vaan aika kiireinen mies, joten tapaamme hiukka harvemmin).

En tiedä. Enkä oikeastaan haluakaan. Epäsuorasti on antanut ymmärtää, että paheksuu ja aliarvostaa.

Anoppi ei ole mistään mitään mieltä, paitsi siitä, mistä appiukko on jo sanonut mielipiteensä. Se asia on anopistakin kiinnostava ja hänellä on sama mielipide kuin miehellään.

minä kuulemma vihaan häntä. Mielestäni kyllä olen ollut hänelle aina ystävällinen ja mielestäni hän on todella mukava.

Hän on myös sitä mieltä että on minun syyni, että mieheni muutti toiseen kaupunkiin ja että on minun syyni ettei käydä heillä usein. Oikeasti mieheni muutti luokseni, koska hän sai täältä töitä, mitä ei sitten olisi kotipaikkakunnalla saanut ja emme käy siksi usein kun meillä on 3kk vanha vauva, ja he asuvat 160km päässä. Muuten voisimmekin käydä, mutta tavaraa pitää pakata paljon mukaan ja minulla on koulu pahasti kesken ja käyn sitä lapsen hoidon ohella, joten ei nyt ihan joka viikko voida siellä pistäytyä. Ja helpompi heidän olisi tulla käymään täällä..

- käskevät pitämään puoleni, jos miehellä liikaa menoa.

- appi on sanonut useasti, että hänen poikansa ovat huippuhyviä ainakin jossain, valitsemaan vaimonsa.

- hyvät välit ja ilahtuvat aina kun käydään.

- on sanonut, että parempaa ei voisi poikansa saada.

Käytöksen perusteella kyllä uskon, että hän pitää minusta. Ja jos ei pidä, on liian hienotunteinen ja kohtelias sanoakseen ääneen mitään.



Itse pidän anopistani ja meillä on ihan hyvät välit. Hän ei ole koskaan syyllistänyt minua mistään.

- olen hänen poikansa pelastaja

- olen erinomainen äiti

- olen kova työihminen

- olen lahjakas kirjoittaja



Hyvä mielihän noista tulee :) Pidän valtavasti anopistani. En vain siksi, että on kehunut minua, vaan siksi, että hän vain on sellainen ihminen jota minun on helppo arvostaa ja kunnioittaa. Meillä on pitkälti samanlainen arvomaailma, olemme kiinnostuneita samoista asioista ja pidämme toistemme seurasta :)

mitä hänen pojalleen on elämässä eteen tullut.



Anopin kanssa meillä on hyvät välit. Johtuu varmaan siitä, että heti alusta suhtauduin ystävällisesti ja ennakkoluulottomasti anoppiin. Minulla ei ole koskaan ollut sellaista ajatusta, että anopin täytyy olla inhottava ihan periaattesta, koska näin on trendikästä.

makasi haudassa jo ennen kuin tulin kuvioihin. Appiukko on tosi ihana.

anopin mielestä minä olen aivan mahtavan hyvä kasvattamaan lastani (rauhallinen ja hyväkäytöksinen helppo tapaus) ja muutenkin hienoluonteinen ihminen.



Aivan eri asia sitten on, mitä hän minusta puhuu muille. On nimittäin jokseenkin häiriintynyt yksilö, jolle selkeästi jonkinsortin lääkitys tekisi hyvää.



Mutta voihan toki olla, että olen ihan oikeastikin hyvä äiti ja hieno ihminen :D

huomaatte, anoppeja on moneen lähtöön :) Monet täällä yleistävät, että anopit ovat kamalia haaskoja jotka haluavat vain pilata miniän elämän ja omia lapsenlapset. Minullakin on vain käynyt huono tuuri, että olen saanut ilkeän anopin :( Ajattelen asian niin, että olen nuori ja minulla on koko elämäni aikaa ystävystä anopin kanssa :)



ap

Anopille olen tärkeä vain siinä mielessä, että olen jatkanut hänen sukuaan. Lastani ensimmäisestä, mieheni kuolemaan päättyneestä avioliitosta, hän kohtelee töykeästi. Niinpä en myöskään ole kiinnostunut anopin mielipiteistä

Syy: en halua keskustella ihmisen kanssa, joka kertoo mielipiteensä huutamalla. En siis lähde mukaan hänen huutoonsa.

On kuitenkin tuntenut minut vauvasta lähtien ja hoitanut sekä minua että siskohjani. Eli kait on jo oppinut tuntemaan minut ja huonot/hyvät puoleni =)

Ensin pelastin hänen poikansa ja pojantyttärensä ilkeän ex-miniän kourista, miniä kun oli kehdannut jättää hänen poikansa toisen miehen takia eikä ollut kummoinen äitikään. Sain enkelinsiivet ja kirkkaan sädekehän, kun laitoin miehelle ja lapselle kodin. Nyt sitten kun anoppi on sairas ja hoitelen hänen kauppa- ja pankkiasioitaan, olen jalo ihminen. Anopillani ei ole koskaan ollut minusta muuta kuin hyvää sanottavaa.

Käytöksen perusteella kyllä uskon, että hän pitää minusta. Ja jos ei pidä, on liian hienotunteinen ja kohtelias sanoakseen ääneen mitään. Itse pidän anopistani ja meillä on ihan hyvät välit. Hän ei ole koskaan syyllistänyt minua mistään.

jos jostain arvostelee mielessään, niin siisteydestä ehkä, meilllä mennään siivoamisessa ja esimerkiksi vaatehuollossa aika matamallilla standardeilla kuin heillä. Siis ei silitetä t-paitoja eikä lakanoita ja imurointikin tapahtuu vain kerran viikossa tai harvemminkin. Mutta koskaan ei ole sanonut tai ilmeellään näyttänyt ajatuksiaan.

ja on sanonut sen useaan kertaan. Samoin minä hänestä, meillä on todella läheiset välit. Minä olen kuulemma tehnyt pojastaan avoimemman ja helpommin tunteitaan näyttävän ihmisen, ja olen myös kuulemma jämäköittänyt ja tasoittanut miestä. Myös appi tykkää minusta paljon, vaikkei sitä kysyttykään.



Olen onnentyttö, kun minulla on niin ihanat appivanhemmat!

hän pitää perhettäni tunnevammaisena.

Minua hän pitää huonona taloudenpitäjänä, joka ei siivoa koskaan ja petaa aluslakanatkin nurin päin. Ylipainoinenkin olen ja tarvitsen siinä toisilta huomiota.



T. Miniä, joka sai anopilta laminoidun BMI-taulukon

mutta anoppipuoli ei minusta erityisemmin tykkää, eikä appikaan.

Yhdessä varmaan haukkuvat minua lämpimikseen kylminä talvi-iltoina.