Lue keskustelun säännöt.
Mieheni terapeutti tekee minusta diagnooseja.
08.12.2010 |
Siis toisen käden tiedoilla. Meillä on ollut parisuhdeongelmia ja molemmilla myös omia ongelmia.
Mieheni on vihdoin viimein alkanut käydä terapiassa (hänellä on mielestäni aika ongelmallisia käyttäytymismalleja, kuten murjotusta, mökötystä ja keskustelukyvyttömyyttä - osin ne saattavat johtua vaikeahkosta lapsuudesta, jota hän ei ole mielestäni koskaan käsitellyt).
No, luulin että terapia hyödyttäisi, mutta lopputulos onkin, että minusta on tehty siellä analyysi, joka demonisoi minut täysin. Nyt mies sitten haluaa erota.
Meillä on kieltämättä isoja ongelmia ja vanhoja kaunoja. Tiedän, että olen hyvin katkeroitunut ja käyttäyden väärällä tavalla usein. Tuntuu kuitenkin kamalan epäreilulta, että vieras ihminen on tavallaan antanut kuoliniskun suhteelle - kuulematta minun versiotani.
Tiedän myös, että ei tästä voi vain psykologia syyttää, sillä varmasti mieheni on itse tehnyt tulkinnat hänen puheistaan. Silti vituttaa.
Kommentit (54)
Olen tänään avannut yhden toisen ketjun ja epähuomiossa sitten vastatessa tuli laitettua alle tuo.
t. 21
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Saatan olla väärässäkin, mutta käsittääkseni tuo termi indikoi, että minulla olisi persoonallisuushäiriö. Ehkä tämä kaikki on vaan kärjistmisiä ja väärinymmärryksiä, mutta mielestäni edelleenkin on väärin, että minusta puhutaan patologisoivilla termeillä, vaikka en ole terapeuttia nähnytkään. Mieheni tosin saattaa puhua paskaakin.
Todellisuudessa minulla ei ole persoonallisuushäiriötä. Olen todellakin itsekin käynyt terapiassa, ja tunnen melko hyvin psyykkisen tilani. Olen tavannut kolmea psykologia elämässäni, joten tunnen myös heidän toimintatapansa.
Huoh, ehkä parasta olisi mennä mukaan vastaanotolle. Siihen on kaiketi olemassa mahdollisuus. En ole pitänyt ajatusta kovin hedelmällisenä, mutta ei tämä homma kyllä ihan näinkään toimi.
Oikea ap
Häh? Ainahan pariterapiassa käydään yhdessä, teidän yhteistä vuorovaikutustahan siellä pohditaan.
Kertomasi terapia-asia varmaan on omiaan aiheuttamaan katkeruutta, mutta tarkoitan siis udella, että mistä sinä alun perin olet katkera?
Kyse on asioista, jotka tuttujen on helppo tunnistaa. Meillä on ollut paljon vaikeuksia historiamme aikana. Olen hyvin yksinäinen suhteessa ja jos tarvitsen tukea vaikeassa tilanteessa, mieheltäni en koskaan sitä saa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
onko teillä lapsia? Muutenhan asia on ihan selvä, te ette luultavasti ole toisillenne parhaat mahdolliset kumppanit. Jos lapsia on pelissä mukana on asia tietenkin monimutkaisempi...
Arveletko olevasi niin uniikki ongelminesi?
Kyse on asioista, jotka tuttujen on helppo tunnistaa. Meillä on ollut paljon vaikeuksia historiamme aikana. Olen hyvin yksinäinen suhteessa ja jos tarvitsen tukea vaikeassa tilanteessa, mieheltäni en koskaan sitä saa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sehän tässä riipiikin.
Elämämme ei myöskään ole jatkuvaa riitelyä ja ankeutta, vaan meillä on usein ihan mukavaakin. Mutta on muutamia käsittelemättömiä asioita, jotka varjostavat. Olemme molemmat pahasti omissa poteroissamme, ja rakentava keskustelu ei vain onnistu. Ero miehestä ei ole vaikea ajatus, mutta on kamalaa, kun eron takia lapsiaan näkee harvemmin.
Pariterapia on ainut jäljellä oleva mahdollisuus, mutta tuskin sinne tarvitsee mennä, kun mies on ilmeisesti ratkaisunsa tehnyt.
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
A) MINÄ en ole missään nimessä pakottanut miestäni terapiaan, vaan hän meni sinne itse. Pidin sitä hyvänä asiana.
B) Olen myös itse käynyt terapiassa puhumassa ongelmistani. Siellä puhuttiin paljon myös miehestäni ja parisuhteestani, myös oletetuista miheheni ongelmista. Mutta terapeutilla eikä minulla kummalakaan ollut aikomustakaan vetää mitään johtopäätöksiä mieheni psykologisesta käyttäytymisestä tao parisuhteen tilasta VAIN MINUN ARVIONI pohjalta.
Sanottakoon taustaksi, että en omasta mielestäni ole aiheetta katkera. Tiedän toki, että miehenikään ei ole aiheetta turhautunut. Mutta on kamalan epäreilua, jos lopputulema on, että minä olen mielenvikainen ja ero tulee sen vuoksi.
Menkää yhdessä sinne terapiaan!!
Se vois olla parasta. Joutuisitte tietty käymään useammasti. Ja terapeuttia voi vaihtaa jos tuntuu että jokin tökkii.
mutta ei taatusti suostu mihinkään joka toinen viikonloppu -järjestelyynkään. Jos suostuisi, ero olisi minulle paljon helpompi. Mutta hyvä tietysti, että lapset näkevät paljon myös isäänsä.
Aviomiehestäni vielä sen verran, että kuten sanottu, en syytä pelkästään häntä ongelmistamme. Hän kyllä taitaa syyttää yksin minua, ja siinä hän on kyllä väärässä.
Miehelläni on ollut rikkonainen perhe ja vaikea lapsuus. Hänellä on takanaan myös useita vaikeita parisuhteita (vaikea osapuoli on tietysti aina ollut sen nainen). Mielestäni hän toistaa joitain lapsena opittuja malleja, jotka eivät ole hyväksi hänelle tai perheellemme.
Ajattelin vuosia, että olisi hyvä, että hän edes pari kertaa puhuisi näistä asioista jonkun asiantuntijan kanssa.
Hänen mukaansa terapiassa ei kuitenkaan ole puhuttu lapsuudesta lainkaan. Katsovat kuulemma tulevaan. Hyvä sitten vissiin niin.
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mutta kuten sanottu, saattaa olla jo myöhäistä.
ap
a) Ammattilainen osaa suodattaa sitä yhtä tarinaa - eli osaa arvioida myös sen, että sinulla on varmasti oma versiosi. b) Itsekin myönnät, että "Tiedän, että olen hyvin katkeroitunut ja käyttäyden väärällä tavalla usein." c) Siellä on ehkä havaittu merkittävä parisuhteen epäbalanssi, olethan sinä ilmiselvästi pakottanut miehesi terapiaan sillä oletuksella että hänessä on jotain vikaa, ja sinussa ei. d) Sinun versiosi ei oikeastaan vaikuta lainkaan miehesi kokemukseen suhteestanne, demonisoitiin sinua tai ei. Jos mies on avauduttuaan tullut siihen tulokseen, että HÄN ei kestä suhdettanne, hänellä on oikeus lopettaa se. e) Kaikesta päätelleen käyttäydyt varsin manipulatiivisesti, sillä nyt oletat, että annamme sinulle luvan mennä kertomaan miehesi terapeutille, miten ja mistä miehesi kanssa saa puhua. Vaikuttaa siltä, että mies on saanut sieltä rehellisen arvion omasta tilanteestaan ja suhteestanne ja toimii sen perusteella.
Lisäksi mökötys ym on ihan normaalia välillä, ei kai miehen tarvitse riidellä, ratkoa ongelmia jne juuri sinun haluamallasi tavalla? Jokaisella meillä on oma tapansa selvittää asioita ja tilanteita jatodellista alistamista yrittää määrätä, miten toisen aikuisen ihmisen tulisi käyttäytyä (jos siis käytös on kohtuuden rajoissa).
Kirjoituksesi perusteella elämänne on pyörinyt paljon sen ympärillä, miten sinä haluat asiat hoitaa ja nyt mies yrittää seista omilla jaloillaa ja sanoa oman sanansa. Ilmeisesti tosiaan odotit, että terapia ratkoo miehessä näkemäsi ongelmat ja miehestä tulee sellainen kun sinä haluat. Lisäksi olet tainnut analysoida tilannetta hieman liikaa "tämä johtuu miehen vaikeasta lapsuudesta, jota hän ei ole käsitellyt" jne.
Olisiko sinun nyt syytä katsoa peiliin?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
diagnostisoida kuulopuheiden perusteella pariskunnan toista osapuolta. Kuten ei saisi diagnostisoida esim. vanhempia yms. Se on ammattietiikan vastaista ja todella ammattitaidotonta.
Diagnoosin määrittäminen on hankalaa asiakkastakin terapeutille, joten ap.n miehen tapauksessa terapeutti tekee väärin.
Mutta näinhän näkyy osa av.mammoistakin tekevän. Täällähän suihkii asperger-diagnoosit herkästi ja näkyy tässä joku diagnostisoivan ap.nkin.
Mutta totuus on, että terapeutti toimii väärin miehen tapauksessa ja pahentaa miehen ongelmia. Sille et voi ap mitään, mutta miehelle olisi hyvä vaihtaa terapeuttia.
kysyn mikä siinä miehen lapsuudessa on sun mielestä ollu pielessä? Kun aina sanotaan että niin monet asiat johtuu lapsuudesta...
t. psykan opiskelija
(Kuulemma jopa kaksivuotiaasta alkaen.) Oli myös avioero, alkoholisimia, toisen vahemman itsetuhoisuutta. Saivat selkäänsä (- tästä aiheesta mieheni laukoo usein katkeria kommentteja).
Perheessä oli ja on aika kovat arvot: ei kehuta, halita tai pussailla. Arvostellaan kyllä kielteiseen sävyyn. Ollaan pitkävihaisia, sulkeudutaan ja murjotetaan. Ei pyydetä anteeksi, vaan mielummin katkaistaan välit. Esimerkiksi lähivuosien joulut ovat olleet yhtä helvettiä, kun sukulaiset ovat kilvan huutaneet ja haukkuneet toisiaan.
Enkä nyt tarkoita, että nämä asiat vaikuttaisivat välttämättä kovin paljon parisuhteemme tilaan, mutta aivan satavarmasti ne kyllä ovat vaikuttaneet mieheni persoonaan. Hän ei koskaan valita lapsuudestaan, mutta hyvin usein sivulauseissa nousevat esiin lapsena koetut vääryydet.
teitte tällaiset tulkinnat? Mistä ilmenee että AP on manipulatiivinen tai miehellä huono itsetunto? Tai että pariskunnan elämä on pyörinyt naisen ympärillä? Tai että lapsuuden tapahtumia on ylitulkittu? Minä en saa ketjun teksteistä sellaista käsitystä enkä näin vähäisillä tiedoilla oikein pysty AP:n luonnetta ruotimaan..
Minut on puolestaan diagnostisoinut ex-poikaystäväni ja hänen puolisonsa uskovainen parisuhdeterapeutti, niiden "faktojen" perusteella, jotka on saanut ex-poikaystävältäni ja hänen puolisoltaan. Sekä ko. terapeutti että ex-poikaystävän puoliso eivät ole koskaan minua tavannut. Minun diagnoosini on täynnä nimittelyitä ja haukkuja: olen katkera, itsesäälissä rypevä, harhainen, häikäilemätön, avun tarpeessa,... Lista on niin pitkä, etten muista millään kaikkea kerralla.
Täytyy sanoa, että tällainen diagnoosi on kyllä "itsensä toteuttava". Kun tulee haukutuksi tuolla tavalla sellaisen ihmisen taholta, josta on kovasti välittänyt ja johon on kovasti ollut kiintynyt, niin varmasti katkeroituu ja alkaa vihata.
Pitäisiköhän ihan laittaa nuo kuvailut CV:hen.
jossa puhuin paljon myös (ex)suhteestani. Psykologi ei koskaan millään tavalla analysoinut miestäni tai ottanut kantaa meidän parisuhteen tilanteeseen vaan auttoi minua oman tilanteeni kanssa, ja sen perusteella päädyin eroon. Enemmän minulle tuli välillä sellainen tunne, että psykologia "puolusteli" kaikkia muita, kun toi heidän mahdollisia näkökantojaan esille.
ap