Lue keskustelun säännöt.
Tuttavan 4-kk vauva kuoli :-(
08.12.2010 |
Se oli sairas ja oli odotettavissa, että kuolee parin vuoden sisällä.
Tuli tosi surullinen olo, kun kuulin vauvan nukkuneen pois. Vauva oli molemmille vanhemmille ensimmäinen.
Itselläni 3 suht. tervettä lasta (yhdellä Touretten oireyhtymä, mutta sen kanssa opetellaan elämään). Silloin tällöin menee hermot lasten ja miehen kanssa kun kaikki ollaan väsyneitä tms., mutta kun ajattelen tätä pientä enkelivauvaa, niin ymmärrän, että vaikka oma elämä tuntuu välillä kurjalta, niin omat murheet ovat pieniä tähän verrattuna.
Kommentit (58)
Olisi pahinta mitä voisi sattua. Ennemmin kuka tahansa läheiseni saisi kuolla tai kuolisin ennemmin itse.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
jos lapsen on pakko kuolla,niin mieluummin sitten ihan pienenä,ei satu niin paljon.
niin se vaan on.
ja--ap;n viestissä ilmeni,että on ollut odotettavissa että kuolee parin vuoden sisällä---TOIVOTTAVASTI asia ei ole niin,että se on selvinnyt jo seulonnassa,mutta äiti ei ole suostunut tekemään aborttia,vaan väkisin synnytti elinkelvottoman lapsen kuolemaan....
Mutta en ymmärrä miksi se on niiiin surullista. Tiedän kaksi muutakin ihmistä, joilla vauva on kuollut muutaman kuukauden - alle vuoden ikäisenä. On ihan eri asia jos aikuinen ihminen tai isompi lapsi kuolee, sillä silloin on jo oppinut tuntemaan ihmisen persoonana ja ihmisenä. Pieni vauva ei minun mielestä ole vielä niin suuri menetys. Jotenkin siihen ladataan ihan liian paljon tunteita.
Tuli ihan kyyneleet silmiin :'(
Itsellänikin on 4-kuinen vauva.
jos lapsen on pakko kuolla,niin mieluummin sitten ihan pienenä,ei satu niin paljon. niin se vaan on. ja--ap;n viestissä ilmeni,että on ollut odotettavissa että kuolee parin vuoden sisällä---TOIVOTTAVASTI asia ei ole niin,että se on selvinnyt jo seulonnassa,mutta äiti ei ole suostunut tekemään aborttia,vaan väkisin synnytti elinkelvottoman lapsen kuolemaan....
Sisältö jatkuu mainoksen alla
itsekkäitä ovat ne,jotka synnyttävät tietäen elinkelvottoman,sairaan lapsen. piste.
Mutta en ymmärrä miksi se on niiiin surullista. Tiedän kaksi muutakin ihmistä, joilla vauva on kuollut muutaman kuukauden - alle vuoden ikäisenä. On ihan eri asia jos aikuinen ihminen tai isompi lapsi kuolee, sillä silloin on jo oppinut tuntemaan ihmisen persoonana ja ihmisenä. Pieni vauva ei minun mielestä ole vielä niin suuri menetys. Jotenkin siihen ladataan ihan liian paljon tunteita.
Olet niin SAIRAS!!!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Suru on varmasti hirveän käsittämättömän suuri ja ikävä kova jne.
Ja vaikka sitä ei saisi sanoa, niin kyllä mäkin olen sitä mieltä, että isomman lapsen kuolema on vielä kamalampaa. Se on mun mielestäni suruista raskain ja suurin.
Sen sentään saanee sanoa, että sitten taas vanhuksen kuolema, vaikka kyseessä olisi todella äärettömän rakas ihminen ei ole ihan niin kamalaa koska vanhuksien kuuluukin kuolla jossakin vaiheessa.
Helpotushan tuo on vanhemmille, jos on niin sairas että toivoa ei ole. Silti varmasti ajattelee miksi näin kävi meillle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
retostelemalla asiaa AV-palstalla? Sen sijaan että yrittäisit tukea perhettä, jota asia oikeasti koskee?
Nyt kun lapset ovat vähän isompia ja ovat jo omia persooniaan ja kiintymyssuhde on molemminpuoleinen, NYT heidän kuolemansa olisi elämän loppu minullekin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
niin paljon kun lastani rakastinkin vauvana, niin olisi se paljon kovempi paikka jos nyt 5 vuotiaana yhtäkkiä kuolisi. Varsinkin jos on ollut tiedossa jo ettei kauaa elä, niin yhdyn väittämään, että oli "parempi" mitä vähemmän aikaa eli. Kamalan surullistahan se silti on, sitä en kiistä.
Naurettavaa lähettää osanottoja ja voimia tuntemattomalle ihmiselle. Ja ap. olisi voinut jättää retostelematta toisten ihmisten asioilla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
yleensäkin tuntuu niin turhalta... En uskalla edes alkaa kuvittelemaan, miltä tuntuisi, jos oma vauvani tai taaperoni kuolisi.
Vanhemmat eivät varmaan koskaan pääse sellaisen surun ylitse, se vain siirtyy hiukan sivummalle ajan kanssa...
ME TEHTIIN KELLOKORTIN KANSSA LASTAMME YLI KAKSI VUOTTA, SAIN ODOTUSAIKANA PAHAN RASKAUSMYRKYTYKSEN, KOURISTUKSINEEN SEKÄ TAJUTTOMUUDEN MAKASIN 2 PV:ÄÄ NUKUUTETTUNA HÄTÄSEKTION JÄLKEEN. Herätessäni suurin PELKO OLI miten LAPSENI VOI!!!!!!!!!!!!!!
ÄLÄ TULE SANOMAAN, ETTÄ LAPSIA VOI TEHDÄ LISÄÄ! Kaikille se ei vain OLE HELPPOA, NIITÄ SAADAAN EI TEHDÄ!
Itselläni oli kauhea, tunne ennenkuin sain tietää lapseni OLEVAN ELOSSA JA VOIVAN OLOSUHTEISIIN NÄHDEN HYVIN. OLIN NIIN ONNELINEN KUN SAIN LOPULTA SULKEA PIENEN VAUVANI SYLIIN JA ITKEÄ ILOSTA!!!!!!!!!
Lapsia en voi tehdä enempää, syynä vauriot joita syntyi sektiossa.
Helpotushan tuo on vanhemmille, jos on niin sairas että toivoa ei ole. Silti varmasti ajattelee miksi näin kävi meillle.
Kerta tuonkin asian toit esiin.
pala surettavaksi kuin esim. äidin, jolla ikää sen verran että kuolema on luonnollinen asia joka jossain vaiheessa eteen jo tulee.
Pienien lasten ja isompienkin pitäisi vielä saada nähdä ja kokea elämää, ei lähteä liian aikaisin.
En usko että se onko lapsi ollut vanhempien vähän vai kauan aikaa, vaikuttaa siihen että lapsi on kuitenkin oma ja rakas!
tuolla joku kirjoitti että molempien vanhempien ensimmäinen lapsi...tämähän on jo arkipäivää että toisella tai molemmilla voi olla aiemmista suhteista lapsia!!
itse synnytin ensimmäisen poikani raskausviikolla 38, kuolleena. Voin kertoa että se tuntui pahemmalta kuin yhdenkään isovanhemman, vanhemman tai ystävän kuolema.. Rakastin vauvaa ja alusta asti ja mieleastäni on niiin värin että hän ei saanut ikinä kokea, miltä tuntuu elää kohdun ulkopuolella.. vanhemman ihmisen kuolema ei siksi tunnu samalta, koska ne on sentään nähneet ja eläneet..
Mielestäni sellaiset ihmiset jotka väittää että pikkuvauvan kuolema ei ole niiin paha, ovat jollain tasolla tyhmiä.
kun jaksat huutaa "ISOILLA KIRJAIMILLA"
Ei mene noin siksikään, että vanhempi tuntee aina olevansa vastuussa lapsen elämästä.