Synnyttäneiden naisten rupsahtaneet vartalot - miten tulette toimeen itsenne kanssa?

Laihdutin itseni takaisin, ja vaikka muutamia arpia onki, niin kiinteyttävällä liikunnalla saa ihan ihmeitä aikaan. Ja itsevarmuus auttaa asiaan.

Tiedän myös kavereita, joilla on heikko itseluottamus vartalonsa suhteen. Vaikka ei ole edes lapsia ja ovat hoikkia ja ei mitään vikaa.

Itsestä se lähtee.

kyllä mua naurattaa!



Ei kaikki rupsahda. Sitten kun tulee ikää lisää ymmärtää myös, että aina on lehdissä ja elokuvissa - ihan missä vaan - niitä 20 v. piukkakroppasia tytteleitä. Jotka sitten 20-30 -vuoden kuluttua ovat ihan yhtä rupsahtaneita.



Ikää vastaan ei kannata taistella. Parempi vaan nauttia menosta ja vaikka vähän rupsahtaa. Kivempi olla hyväntuulinen ja onnellinen rupsahdus kuin ahdistunut ja onneton rupsahdus.

todellakaan huomaa että olisin ollut kertaakaan raskaana! Ei raskausarpia, makkaroita, suonikohjuja eikä roikkurintoja :)



Varmasti vaikuttaa perimä (olen aina ollut hoikka), liikunta ja ruokavalio. Monet äidit lässähtävät kotiin lasten kanssa, valittavat ettei ole aikaa urheilla vaikka sen voi tehdä esim. rattaiden kanssa päivällä.



Pitkälti itsestä kiinni minkälaiseksi jää ja antaako raskaana lihota älyttömästi.

Ei minun tarvitse miellyttää kenenkään silmää kropallani. Minä en ole syntynyt sitä varten.

Hyvin kelpaan miehelleni edelleen ja hän himoitsee minua siitä huolimatta vaikka vatsa onkin arinen ja nahka roikkuu. Tissitkin rumentuneet huomattavasti.

Se on elämää se.

Palautuminen on huomattavasti helpompaa kun hyväksyy itsensä sellaisenaan kuin on.

Hyväitsetunto on seksikkäämpää kuin timmivartalo.



Hyväkroppaiset ja kaunis kasvoiset naiset kyllä miellyttävät miehen silmää, mutta se ei kauas kanna. Tästä oli joku tutkimuskin jossain tehty.

käynyt noin...



Tottakai raskaudet (ja ennen kaikkea ikä) ovat jättäneet jälkensä, mutta ei mulla ole mitään valtavia makkaroita, raskausarpia on vähän pyllyssä (nekin vaaleita), rinnat on pitkistä imetyksistä huolimatta edelleen nätit ja mulla on yksi pieni suonikohju.



Kyllä mä tykkään, että mulla on ihan nätti ja kiva vartalo. Ehkä mä olen jonkun mielestä ihan seksikäskin.



Ikää on 45 ja lapsia kolme.

Aivan kamalaa, on suonikohjut, tissit lurpottaa, alavatsalla melekonen röllykkä. En katso peiliin kuin vaatteet päällä. Heh, heh , ei sentään ihan hyvin toimeen tulen itseni ja peilikuvani kanssa. Nimim. Salilla nähdään!

Ellei sitten anna ihan periksi ja anna itsensä turvota täysin.

Multa lähti raskauskilot nopeasti, vatsa palautui mys koska ennestään hyvät vatsalihakset. Vatsa on ehkä jopa litteämpi kuin ennen raskautta.



Rasvasin kuin hullu koko odotusajan, enkä saanut vatsaan tai reisiin yhtäkään raskausarpea.

Ainoa muutos mikä tuli oli että rinnat toki vähän venahti ja niihin tuli jokunen arpi, jotka kyllä on niin vaalenneet ettei niitä muut näe.



Mä luulen että pääasian on miten itestään huolehtii, moni antaa luvan lössähtää kun on raskaana ja toiset ei vain jaksa kaiken pahoinvoinnin ym. takia.



Itse en pitänyt mitenkään hullun tarkasti mistään syömisistä kiinni, mutta halusin kuitenkin jo pelkästään lapsenkin takia syödä terveellisesti.

Söin varmaan kilokaupalla omenoita makeanhimoon. Yritin juoda myös riittävästi vettä.



Mutta siis jos ainoa huoli raskaudessa on oma ulkonäkö.. kannattaa miettiä onko suhtautuminen omaan ulkonäköön terveellä pohjalla.

Te, jotka koette olevanne epäkelpoja..Luetteko sattumalta naistenlehtiä... Niin.

[quote author="Vierailija" time="07.12.2010 klo 21:56"]

 

Lasten jälkeen naurattaa monet aiemmat, aika pinnalliset ajatukset, joita itselläkin on ollut. Sitä vaan alkaa tajuta elämää vähän toisin... ja niin on alkanut mieskin isäksi tultuaan. Hänenkään elämänsä ei enää pyöri pitsihepeneiden, tissien, seksin ja himon ympärillä, vaan elämä on täydempää ihan muista syistä. 

[/quote]

Mulla taas naurattaa se, että joku on oikeasti mennyt naimisiin miehen kanssa, jonka elämä pyöri ennen lapsia tissien, seksin ja pitsihepeneiden ympärillä, aika säälittävää...

En tiennyt noin lapsellisia miehiä edes olevan, mutta tuo selittää teidät, jotka olette muka niin paljon syvällisempiä lasten saamisen jälkeen, johtuu vain siitä, että olitte ennen lapsia ihan harvinaisen pinnallisia.

Me muut normaalit ihmiset emme tarvitse lapsia siihen, että elämässä on muutakin kuin pitsihepeneitä ja tissejä.

Voi pelle!

painon e anneta nousta raskauden aikana 20 kiloa, mulle tuli vain 6kg painoa, en syöny itteäni potkupalloksi, koetin välttää hiilareita, lepuutin paljon jalkoja, rasvasin vatsaa päivittäin ja paino tippui lyhyessä ajassa synnytyksen jälkeen 10 kiloa, siis enemmän kuin lähtöpaino oli. aivan itsestä kiinni, vatsa on jäänyt, mutta ei kauhean iso, rinnat ei ihan iskussa, mutta välttävät, ei raskausarpia, ei suonikohjuja.

oisko itsestäkin kiinni miten itseään hoitaa, en ole teiniäiti.

Ei jäänyt roikkovatsaa, ei yhtään arpia tullut ja rinnat ovat kiinteät. Tosin minun tissini eivät kasvaneet raskaudem aikana kauheasti ja painoakin tuli 10 kg joista lähes kaikki jäi synnärille.
Hyvin pystyn elämään. :)
Sain lapsen tosin 19-vuotiaana, sillä on varmaan palautumisen kanssa aika paljon merkitystä. Ja rasvasin IHAN ekoilta viikoilta aamuin illoin kroppani vauvaöljyllä, ettei tulisi raskausarpia. Ja eihän niitä tullut.
Ja imetin 2 vko :/ siitä sain noottia mutta ei rinnat kärsineet ainakaan.

Mä oon tosi kiltti mulle, joten helppo meidän on tulla toimeen.

Mulla on kaksi lasta ja molemmista raskauksista on jäänyt nahkapussit majaan ja raskausarvet. Tissitkin roikkuu, mutta ne ei mua haittaa, vaatteet päällä näytän seksikkäälle ja laihalle ja miehelle kelpaan tällaisena. Voin ylpeydellä sanoa että olen kahden lapsen äiti, oli vartalo rupsahtanut tai ei.

Hyvin. Elämässä on sipia ja suurempiakin murheita ja miettimisen asioita..

Juuri arvioin peilistä mitä sieltä näkyy. Imetys ohi ja synnytyksestä 8kk. Painoa vielä ylimääräistä 2kg lähtöpainosta, näköjään vatsassa. Vatsa on pömppö, mutta ei makkaroita. Rinnat pienenivät, mutta nännit osoittavat kuitenkin kauniisti eteenpäin, jopa yliviistöön. 

Mikäpä tässä ollessa. 

Mulla on kato elämän arvot kohillaan.

Se nimittäin voi rupsahtaa pahastikin. Itse sain nuorena kaksoset, todella leveitä raskausarpia kylkiluihin asti ja aivan valtava vatsa. Ihosolut repesivät niin pahasti, että eivät pystyneet palautumaan enää normaaliksi. Muutama kourallinen löysää nahkaa roikkuu siis edelleen vatsalla, myöhemmät raskaudet eivät sitä ainakaan paranteneet... Onneksi ne nahkat saa vaatteiden alle suht helposti piiloon. Rinnoista ei pitkien imetysten jälkeen ole jäljillä kuin varsin tyhjät pienet nahkapussit, nyt useamman vuoden jälkeen eivät sentään roiku enää niin pahasti.

Keskivartaloni on suorastaan kamalan näköinen, enkä sitä mielelläni alasti katselekaan. Uimahalliin muiden silmien alle minua ei saisi kirveelläkään. Miestä se ei kuitenkaan ole koskaan haitannut. Ainoastaan seksin aikana se minua itseäni vaivaa, joten puen yleensä päälleni jotkin seksikkäät hepeneet, joka poistaa itseltäni vartalo-ongelman ja mies taas on kahta innokkaampi.

Vatsalihaksetkin ovat minulla hyvässä kunnossa, vaikkakin erkaantuneet toisistaan, ei palautunut sekään ikinä, mutta mitkään jumpat eivät tähän nahkaan tehoa. Kirurgin veitsi olisi ratkaisu, mutta kas kummaa, kaikesta kamaluudesta huolimatta en pidä sitä kuitenkaan niin isona asiana, että siihen ryhtyisin. Kamala tuo vatsa on, mutta rupsahtaahan sitä muutenkin, joten enpä jaksa siitä murehtia. Itsetunto kohdillaan, niin ei isotkaan vauriot sen kummemmin elämää häiritse. Kiitollinen olen lapsistani, lapsettomuus se vasta kamalaa olisi ollutkin!