Lue keskustelun säännöt.
Synnyttäneiden naisten rupsahtaneet vartalot - miten tulette toimeen itsenne kanssa?
07.12.2010 |
Te joilla raskaudet ovat pilanneet kropan ja vyötäröllä on hyllyviä makkaroita, raskausarpia, rinnat ovat venyneet napaan asti ja jaloissa on suonikohjuja. Miten te kestätte katsoa itseänne peilistä? Miten voitte pitää itseänne seksikkäinä?
Rupsahtaminen on minulle yksi lapsen saamiseen liittyvistä suurista peloista.
Kommentit (78)
Kaksi lasta olen kantanut, synnyttänyt ja imettänyt. Nyt meinaa tulla itku kun katson peiliin. Yhtä hoikka, jopa muutaman kilon hoikempi, olen nyt kuin ennen raskauksia, mutta vatsanahka roikkuu, arpia on tosi paljon ja rinnat on ihan kamalat lätyskäpussit. Kaipaan ihania rintojani, jotka mulla oli ennen lapsia. Joskus vielä haluan leikkauttaa ne kuntoon.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kun olin kilpaurheilua harrastava 20-vuotias, aattelin samoin kuin sinä. Ja oikein etsin niitä juttuja, missä kaikki on mennyt pieleen: mieletön pahoinvointi raskausaikana, 4. asteen repeämät synnytyksessä ja sen jälkeen noi kaikki sun kuvailemasi rupsahdukset.
Mut mullapa menikin se kilpaurheilu-ura pieleen, minkä jälkeen vasta huomasin muussa elämässä piileviä urheiluakin kiinnostavampia juttuja. Alkoi se vartalon timmiys tuntua vähemmän tärkeältä. Ja hei, ei kai kenelläkään noi kaikki pahat kasaannu?
Mulla on kaksi lasta, ikää 33 v. Mut ei kai mun enää pidä verrata vartaloani lapsettomaan 20-vuotiaaseen? Olen edelleen normaalipainoinen, ei raskausarpia yhtään, ei suonikohjuja, tissit samanlaiset läpyskät kuin ennen lapsia. Mut mä päivitin kampaukseni, opettelin hiukan ehostamaan naamaani (ennen ei mitään, nyt ripsiväriä ja rajaus, eli ei nyt mitään liian radikaalia) ja käytän nyt kivoja vaatteita, kun ennen ehdin vain vetää treenivaatteet toisten perään. Miehen mielestä mä oon nyt kauniimpikin kuin ennen :)
Kolme lasta ja vartalo palautunut kohdilleen ilman laihdutuksia tai liikuntaa. Olen hoikempi kuin koskaan.
on kaikki noi, paitsi suonikohjut. Ei haittaa, kun ei miestäkään haittaa ja ämmien mielipiteitä ei tarvitse kuunnella.
Nyt, kun ikää on n. 40 v. Mutta jos rupsahtamisen pelko on todella suuri, et ehkä ole kypsä vanhemmaksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
neljän lapsen välillä. Viimeisen lapsen jälkeen sitten laihdutin koko pompsin pois.
Mieheni halusi minua silti, vaikka olin lihava ja rinnat roikkui kun imetin tai olin raskaana. Silitteli mahaani ja sanoi, kuinka ihana se on kun se on pehmeä.
Itse asiassa juttelimme asiasta tänään ja sanoin miehelleni, että hän on kyllä aikuinen mies siinä suhteessa, että rakasti minun läskimakkaroitani yhtä paljon kuin nyt timmiksi treenattua kroppaani. Mieheni sanoi, että olin hänen silmissään yhtä kaunis silloin kun olin väsynyt ja ylipainoinen.
Eli riippuu miehestä. Niin ja miehen takia en ole trimmannut vartaloani nyt. Ihan vain sen takia, että olen entinen urheilija ja raskaudet oli niin vaikeita, että en pystynyt liikkumaan. Sitten kun pystyin, jatkoin aktiiviurheilua.
Naisella on parisuhteessa kaksi roolia, äiti ja vaimo. Vaikka lasten myötä saa toteuttaa äitiyttään, ei se riitä. Ainakin minä haluan olla haluttava mieheni silmissä. En voi uskoa että olisin haluttava jos vartalo johon hän on tottunut muuttuisi muodottomaksi, makkaraiseksi hylkeeksi. Kaikki eivät vaan saa niitä makkaroita pois vaikka saisivat kilot pois.
ap
tajuaa ettei timmi vartalo ole elämän tarkoitus. Se on jotain aivan muuta ja siitä lapsettomat jäävät paitsi jos kuvittelevat että näin on.
Rinnat eivät tosin yllä napaan asti :) eikä raskausarpia ole.
Vyötäröllä on hyllyviä makkaroita, mutta ne on tuonut ikä, eivät lapset. Meni 4 lasta, että tuli makkaran makkaraa - siinäkin kohtaa tuo johtui täysin iän mukanaan tuomasta aineenvaihdunnan hidastumisesta + liikunnan vähyydestä.
Suonikohjuja on toisessa jalassa reilusti, mutta eivät ne ihan hirveästi häiritse. Tosin en esim. käytä enää minihameita :), mutta en usko että käyttäisin niitä muutenkaan enää tätä nykyä.
Seksikkäänä pidän itseäni siksi, että lasteni isä edelleenkin on sitä mieltä, että olen ah-niin-ihana. Tosin samoin olen minäkin mieltä hänestä, vaikka ihan ilman synnyttämisiäkin on hänelläkin vyötärölle kertynyt vararengas tässä pitkään jatkuneen suhteen aikana.
Seksikkyys ei muuten ole kiinni raskausarvista tai suonikohjuista. Se tulee ihan muualta. Sen kun tajuat, edistyt nykyisestä teiniasenteestasi ;-)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En ole koskaan tuntenut itseäni niin kauniiksi kuin tässä elämäntilanteessa, vielä hedelmällisenä, 2 lasta synnyttäneenä. Sinun kannattaa tehdä työtä minäkuvan vahvistamiseksi ennen lasten hankkimista. Näin voit auttaa lapsia hyväksymään itsensä. Luin juuri taaperoni kanssa vastakohta kirjaa ja taapero kommentoi että meidän vauva on lihava. Totesin siihen, että vauva on sopiva, niinkuin taaperokin, ja äiti ja isikin. Tuntui tosi hyvältä, sillä voin aidosti sanoa näin. Toisin oli 15vuotta ja 15kiloa sitten (siis vähemmän -jolloin tunsin olevani niin lihava, että uimahallissakin ujostutti :-)).
Mulla on parempi kroppa kuin ennen lasta , imetys poisti viimeinkin reisistä ratsastushousut, ne leveät osat yläreisistä. Olen aina syönyt terveellisesti ja liikun, myös raskausaikana jolloin lihoin 9 kg - imetys vei kiloja n. 13 kg - rinnat ehkä vähän vähemmän terhakat kuin enne - > push up liivit toimii. Mutta, mutta parasta hommassa on se, että saan todella mahtavia emätinorgasmeja joita en ennen lapsen saamista ollut koskaan saanut.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ja vastaus kysymykseen, ihan hyvin tässä on pärjätty. Käyppäs vanhainkodilla suihkuttamassa pari mummoa, niin huomaat, ettei siellä enää ole merkitystä sillä ulkonäöllä, mutta ne joilla ei lapsia ole, ovat valitettavan yksinäisiä :( Kauneus on katoavaista...meillä kaikilla.
Mulla on löllönahkamaha ja paljon raskausarpia, joita välillä harmittelen. Tunne on kuitenkin VAIN harmittelua - ei mitään tuskaa saati ahdistusta.
Lasten ja synnytysten jäljiltä tunnen kehoni paljon paremmin ja olen sinut itseni kanssa. Enemmän sinut kuin silloin, jolloin mulla oli timmi, sileä vatsa ja pystyt tissit. Mulla on ihan hyvä olla itseni kanssa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ja vastaus kysymykseen, ihan hyvin tässä on pärjätty. Käyppäs vanhainkodilla suihkuttamassa pari mummoa, niin huomaat, ettei siellä enää ole merkitystä sillä ulkonäöllä, mutta ne joilla ei lapsia ole, ovat valitettavan yksinäisiä :( Kauneus on katoavaista...meillä kaikilla.
lapset välttämättä tule katsomaan vanhainkotiin. Eikä se kerran vuodessa toteutettu vierailukaan varmaan kauheasti auta.
Ja vastaus kysymykseen, ihan hyvin tässä on pärjätty. Käyppäs vanhainkodilla suihkuttamassa pari mummoa, niin huomaat, ettei siellä enää ole merkitystä sillä ulkonäöllä, mutta ne joilla ei lapsia ole, ovat valitettavan yksinäisiä :( Kauneus on katoavaista...meillä kaikilla.
lapset välttämättä tule katsomaan vanhainkotiin. Eikä se kerran vuodessa toteutettu vierailukaan varmaan kauheasti auta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Löysin joskus aikoinaan ihan vahingossa hoidon FORMOSTAR, mikä on jonkinlainen ultraääni-lämpöhoito -systeemi. Varmaan samanalainen kuin ne uudet uä-saunat. Tässä vain kohdistettuna ongelmakohtiin.
Suosittelen kaikille. Eipä ole hintakaan paha, sarjahoito eism. Hgissä noin 200-300e. Lähtee löllöt, paranee arvet huomattavasti ja iho kiinteytyy. Ihan paras hoito IKINÄ!!
Ei mun tilanne tosin noin toivoton ole, mutta hiukan hyllyviä makkaroita kyllä vyötäröllä. Tosin en voi laittaa sitä pelkästään raskauksien syyksi.
Olen kolmen lapsen normaalipainoinen äiti ja kahden ekan jälkeen olin vielä tosi hyvässä kuosissa. Kolmannen jälkeenkin rinnat ovat timmit, suonikohjuja ei ole. Raskausarpia mahassa muutama, mutta ne eivät juuri näy. Ja noista mahamakkaroista pääsen varmaan suurimmaksi osaksi eroon, kun vaan viitsisi hiukan nähdä vaivaa.
Mutta elämän tärkein asia ei ole enää ne muutama makkara mahassa. Tärkeintä on olla onnellinen. Mieheni on musta edelleen hyvin kiinnostunut, vaikka vähän makkaroita onkin :))
Vaikka olen edelleen hoikka ja timmi, niin kyllä voin sanoa että rupsahdin raskauksien jälkeen. Maha lörpöttää omituisesti, venynyt nahka kun ei enää kiinteydy mihinkään. Tissit ovat vielä pienemmät kuin ennen, eivätkä enää edes kiinteät vaan lähinnä hernepussit. Alapäästä puhumattakaan, iltaisin saa juosta pissalla kuin vanha mummo vaikka ikää on alle 30...
Seksikkyyttä ei kyllä yleensä ehdi miettiä, sillä seksiä on sitä vähemmän mitä enemmän lapsia, joten se tavallaan korjaa ongelmaa. Kai.
Mutta onneksi kahden lapsen jälkeen ei ole ainuttakaan raskausarpea, ei löllövatsaa eikä edes suonikohjuja. Kolmatta ei ole suunnitteilla. Näytän paremmalta kuin suurin osa ikäisistäni lapsettomista, ja lisäksi minulla on ne lapset.
Kolmatta ei tule ja kaksi ihanaa lasta on,, ja mikä parasta kroppa kunnossa!!!
ja ei yhtään raskausarpea tai suonikohjuja. Rinnat laskeutuneet sen verran, että se lyijykynä varmaan jo alla kestää, mutta varmaan niin olisi jo ilman lapsiakin nyt liki nelikymppisenä.
Makkaroita on vielä vähän, kun kuopus on vasta 3kk. MUTTA: itse asiassa en välittäisi, vaikka jotain muitakin merkkejä olisi.
Lasten jälkeen naurattaa monet aiemmat, aika pinnalliset ajatukset, joita itselläkin on ollut. Sitä vaan alkaa tajuta elämää vähän toisin... ja niin on alkanut mieskin isäksi tultuaan. Hänenkään elämänsä ei enää pyöri pitsihepeneiden, tissien, seksin ja himon ympärillä, vaan elämä on täydempää ihan muista syistä. Väittäisin, että mies haluaisi, vaikka olisin minkä näköinen, siksi, että hän arvostaa minua ihan eri tavalla nyt, kuin ennen lapsia.
eli 92-66-92 eikä rinnat roiku aiempaa enempää. Pari raskausarpea on tullut, mutta eivät haittaa kun jäävät housujen vyötärön alapuolelle. Suonikohjuja ei ole edes 60-vuotiaalla äidilläni, siinä suhteessa vissiin geeniarpajaisissa oli onnea.
Lapsia 1, saatu 26-vuotiaana.
1. Aikuinen MIES puolisoksi
2. Hyvä itsetunto, joka ei riipu jostain suonikohjusta pätkääkään.
Itselleni tuli suonikohjuja jalkoihin, ne varmaan pitäisi joskus leikkauttaa pois, jos jaksan. Vatsa palautui takaisin aivan yhtä litteäksi kuin ennen, ei edes arpia tullut. Kolme lasta olen sis synnyttänyt ja minulla on edelleen sixpäkki, eikä iho roiku tippaakaan. Joka raskaudessa lihoin kuitenkin yli 25 kg.
Bmi on palautunut takaisin minulle normaaliin 19. Tissit ovat rupsahtaneet totaalisesti, mietin, jos jaksaisin nekin leikkauttaa. Joskus sitten kai. Ei paineita.