Synnyttäneiden naisten rupsahtaneet vartalot - miten tulette toimeen itsenne kanssa?

-ei suonikohjuja.ei raskausarpia vatsassa,mulla ei tullut isoja masuja.rinnat näytti silikonirinnoilta,siis pystyt ei roikkuvat.Oikein kukoistava.Vatsamakkarat olen saanut laihduttamalla pois.Kuten sanoin kun ei vatsa veny niin ei jää mitään ylimääräistä.

Sitten kun vanhenen, varmaan vartalo rapistuu, mutta se ei ole ainut pääomani tässä elämässä.



Luepa ap vaikka Tommy Tabermannin runoja, niin helpottaa.

mä pidä itteeni seksikkäänä,enkä siis juurikaa kattele peiliin.

kun en rupsahtanut lainkaan! Päinvastoin, kroppani on nykyään vielä timmimmässä kunnossa kuin ennen lapsia.



Kamalaa kyllä olisi, jos aloituksessa kuvatut "vammat" olisi saanut..

Jos oot valmis tekemään vähän töitä kropan eteen, niin ei ole mahdollista, että kukaan on ihan eri näköinen vaikka vuoden päästä synnytyksestä!



Juu, muutoksia tulee ja ei ole kroppa samanlainen kuin ennen, mutta toisilla jopa parempi kuin ennen synnytystä. Minulla on niitä suonikohjuja nyt ja iljettäviä ovat, mutta vatsa on hoikka ja tiukka, peppu pyöreä ja muutenkin aika tavalla samannäköinen kuin ennen raskauksia. Niin, ja yhtään en ole urheillut viimeiseen viiteen vuoteen, mutta juossut sitäkin enemmän lasten perässä ja touhuillut jotain koko ajan.



Ja vaikka muutoksia olisi tullut enemmän, niin lapset ovat aikamoinen lahja muutamasta makkarasta tai suonikohjuista. Tuskin kuusikymppisenä tulisit ajattelemaan, että ai kun kiva kun ei ole lapsia, kun on vähän timmimpi.

Ylipainoa on paljon, maha roikkuu, raskausarpia on ja tissit roikkuu. Tunnen itseni vastenmieliseksi enkä todellakaan ole sinut näiden muutosten kanssa. Mulla on kaksi lasta 3v ja kohta 1v. Ei tee mieli seksiä, ja jos miehen mieliksi suostun niin mieluiten pimeässä peiton alla. :(

tajuaa ettei timmi vartalo ole elämän tarkoitus. Se on jotain aivan muuta ja siitä lapsettomat jäävät paitsi jos kuvittelevat että näin on.

Voi v***u mitä juttuja taas täällä. Av-tasoa parhaimmillaan.

huonosti. Itsetunto 0%. Miehen mielestä oon kuulemma hottis, mut en omasta mielestä :(

Kyllähän se ensimmäisen lapsen jälkeen oli ihan mukava että palautuminen oli todella nopeaa. Mutta toisen jälkeen tuntuu kuin ei olisi palautunut vieläkään. Ja siis aikaa 3 vuotta viime synnytyksestä ja ikäni on 27 v.



Painoa olen saanut pois mutta vatsani lihakset eivät ole kunnossa. Peppuni alkanut roikkumaan ja rinnoista jäljellä vähän. .



Mutta onneksi mieheni ei oloani pahenna.

jatkettaisiin tätä keskustelua astetta rakentavammalla tasolla, ja vaihdettaisiin vinkkejä siitä, miten tuon raskauksien aiheuttaman rapistumisen voisi estää. Kokemuksia hyvistä hoitotuotteista ja vinkkejä raskauden aikaseen ja synnytyksen jälkeiseen liikuntaan esimerkiksi.



Aloitan itse: olen kuullut että manteliöljy olisi verrattoman hyvä tuote raskausarpien estämiseen (todistusaineistoa ei vielä ole koska odotan ensimmäistäni ja vielä ei ainakaan ole tullut pahoja jälkiä). Eikös alapäätäkin (välilihaa) olisi hyvä öljytä venymisen parantamiseksi ja repeämien estämiseksi?

54 ennen, 64 nyt, kolmen lapsen jälkeen. Itsevarmuuteni on kasvanut huippuunsa, tunnen oloni tosi hyväksi ja enemmän nuo miehet näkyy katsovan ihaillen nykyään kuin ennen.



Makkaroita on (ja jokaisella venyy vatsa, kun odottaa, vink yhdelle jonka vatsa ei venynyt, missäs se vaavukka sitten kasvoi), arpia ei ole, suonikohjut löytyy ja rinnatkin on riippuvat kansallispuvun taskut. Minulle riittää kyllä se, että oma mies tykkää.. :) Ja hyvältä näytän peilissäkin, harva sinne itseään ilkosilleen jatkuvasti tiiraa. En ota paineita enää mistään muutamasta liikakilosta.



Enkä koe, että olisin rupsahtanut. Elämänmerkkejä suurin osa. Kilot voisi tietty lähteä, jos katsoisin mitä suuhuni laitan ja liikkuisin enempi. Mutta ko en kehtaa, niin en kehtaa.

-ei suonikohjuja.ei raskausarpia vatsassa,mulla ei tullut isoja masuja.rinnat näytti silikonirinnoilta,siis pystyt ei roikkuvat.Oikein kukoistava.Vatsamakkarat olen saanut laihduttamalla pois.Kuten sanoin kun ei vatsa veny niin ei jää mitään ylimääräistä.

Minulle tuli kummassakin raskaudessa n. 20kg painoa ja valtavat vatsat. Silti ei yhtään raskausarpea ja puolen vuoden päästä kummallakin kerralla oli vatsa taas ihan litteä ilman mitään jumppia.

Kroppatyypistä se johtuu tuleeko makkaroita vai ei. Toisilla on isot makkarat, vaikka eivät ole ikinä synnyttäneet. Jos taas suvussa vatsat ovat naisilla litteitä (kuten meillä), palautuvat ne helposti raskauksien jälkeenkin.

tajuaa ettei timmi vartalo ole elämän tarkoitus. Se on jotain aivan muuta ja siitä lapsettomat jäävät paitsi jos kuvittelevat että näin on.

muutamat lapsen saaneet vastaajat sitten surevat ulkomuotoaan?

Naisella on parisuhteessa kaksi roolia, äiti ja vaimo. Vaikka lasten myötä saa toteuttaa äitiyttään, ei se riitä. Ainakin minä haluan olla haluttava mieheni silmissä. En voi uskoa että olisin haluttava jos vartalo johon hän on tottunut muuttuisi muodottomaksi, makkaraiseksi hylkeeksi. Kaikki eivät vaan saa niitä makkaroita pois vaikka saisivat kilot pois.

ap

tajuaa ettei timmi vartalo ole elämän tarkoitus. Se on jotain aivan muuta ja siitä lapsettomat jäävät paitsi jos kuvittelevat että näin on.

Kroppani on aivan järkyttävä, mutta mieluummin otan sen ja nämä 4 rakasta lasta, kuin timmin kropan ja lapsettomuuden.

Esikoisen jälkeen itkin monet kerrat rupsahtanutta raskausarpista mahaani, tokasta ja kolmannesta tuli pienehköt suonikohjut jalkoihin ja rinnatkin "tyhjeni" vaikka eivät roikukaan. Pienoinen kriisi se oli mutta olen silti ihan tyytyväinen kroppaani. Olen kuitenkin nykyään yhtä hoikka kuin ennenkin ja kroppa on muutenkin lihaksikkaampi, ennen olin laiha läski. Maha ja tissit ei näy vaatteiden päälle ja suonikohjutkin on sen verran pienet että hameita voin edelleen käyttää. Mies ei ole valittanut.

En kyllä koe sinänsä menneeni piloille, vaikka tissit ei enää ole maailman terhakkaimmat ja vatsa on täynnä arpia. Itseasiassa hyväksyn itseni paremmin nykyään, luulen. Kai se johtuu siitä, että tunnen itseni enemmän naiseksi, ajattelen jotenkin vartalollani olevan enemmän merkitystä. Sen ainut pointti ei ole miellyttää miehiä, vaan suurin merkitys on ollut antaa minun ja mieheni yhteisille lapsille elämä.



Ehkä ne pienet "virheet" itsessä hyväksyy paremmin, kun tietää miten älyttömän hyvä syy niiden tuloon on. Lisäksi onhan tuo mies ollut osallisena tapahtumassa myös, eli kyllä hänkin arvostaa kroppaani ja sitä mitä se on tehnyt.

Mutta hyvä vartalo on kuitenkin miehelle tärkeä vaikka ei itselle olisi, eikö?

Ei mulla ole koskaan ollut mikään erityisen timmi vartalo, ja silti olen tälle miehille ja muille kelvannut. Oon aina ollut vartaloltani keskivertotasoa.

haluamasta seksiä, jos nainen olisi hänen silmissään ällöttävä. Luulen, ettei niille tavalliselle miehille ole niin tärkeää se, onko vaimolla pystyt tissit, lapsen persaus, tiimalasivyötärö jne. Nämä on niitä naisten itse kuvittelemia ihanteita, uskokaa vaan..