Vauva vai mies?

Itseäni ainakin vastentahtoisesti tehty miehen vaatima abortti jäisi kaivelemaan sen verran ettei suhteesta tulisi enää mitään sen jälkeen.

Sinulla on jo kaksi lasta! Ja teillä on yheensä kolme lasta. Siinä on ihan riittävästi suita ruokittavaksi.

niin varmasti valitsisin vauvan. Millainen mies edes laittaa puolisonsa noin kovan valinnan eteen.

niin abortin jälkeen jossain vaiheessa varmaan sun nieltäväksi tulisi vielä muutakin tyyliin "joko minä tai sun kaverit" tai "joko minä tai tuo harrastus" tms.



Jos teet abortin vastoin tahtoasi, siitä seuraavat negatiiviset tunteet yhdistyvät mielessäsi varmasti myös mieheesi, joka sinut painosti aborttiin. Tuollainen voi jäädä vaivaamaan niinkin pahasti, että suhde kariutuu. Sitten olisit ilman vauvaa JA ilman miestä.

vauvan. Voihan käydä niinkin, että raskauden edetessä mies tulee järkiinsä ja alkaa myös haluta teidän yhteisen lapsen isäksi. Ja vaikkei kävisikään, niin en kyllä näe suhteellanne hyvää tulevaisuutta, jos tekisit abortin vastoin tahtoasi. Se on todella iso, peruuttamaton päätös, joka kulkee mukanasi koko loppuelämän, jos siihen painostuksesta tai muuten vastoin tahtoasi päädyt.

abortin miehen toiveesta ja kadut koko loppuelämäsi? Muutenkin tuollainen "minä tai vauva" -pakkovalinta pistää hälytyskellot soimaan. Ehkä sitten seuraavaksi "jos nuo sun lapset ei muuta exälle niin minä lähden"?



Kyllä lapset (myös syntymättömät) pitää aina olla ensimmäisellä sijalla ennen miestä. Asia on tietty eri, jos ITSE haluat abortin. Sitten sen teet.

Muitakin ihania miehiä on olemassa, mutta tuo on sinun oma lapsi, jota ei korvaa mikään.

mutta sinuna pitäisin vauvan ja jättäisin tuollaisen uhkailijan.

mutta sinuna pitäisin vauvan ja jättäisin tuollaisen uhkailijan.

Mieti sitten ajan kanssa vieläkö huolit miehenkin. Ei kuulosta kivalle tyypille.

Varmasti miestä jonkinverran mutta miheiä tulee ja menee ja onko se elämänmies sitten sellainen joka ei halua lasta? Eli parempi on varmasti jossain odottamassa... tai sitten ei.



Vai jäisitkö sittenkin jossittelemaan lasta jota et koskaan saanutkaan ja joka oli kuitenkin tuloillaan??

Jostain syystä jo näiden muutaman rivin luettuani ap sinun tekstiäsi huomasin että lapsi on tärkeämpi.

Ehkä et itse näe metsää puilta... mutta rivien välissä lukee että pidät lapsen ja sanothan sen ihan suoraankin "haluan".



Onnea vauvasta. Pärjäät lapsen ja vauvan kanssa aivan varmasti itsekseenkin jos mies lähtee.

Tilanne on se että minulla on elämäni mies jolla on aikasemmasta liitostaan yksi lapsi, ja minulla kaksi lasta joita yritettiin neljä vuotta... Nyt olen raskaana, ja tämä elämäni mies ilmoitti että ei halua pitää lasta, ja minä taas haluaisin koska tiedän että minun on vaikeea tulla raskaaksi. Kumman valitsen joko mieheni vai lapsen... Hän itse pyysi valitsemaan... :(

Kenelläkään ei ole oikeutta vaatia tappamaan kohdussa kasvavaa lasta, se vaan ei ikinä millään muotoa ole kenenkään muun kuin äidin oikeus.

Jos et itse halua vauvaa, tee abortti. Jos haluat, asia on selvä.

Jos tekisit abortin, ja yrittäisit elää miehen kanssa, suhteenne olisi valmiiksi tuhoon tuomittu. Miten koskaan voisit antaa anteeksi, että hän pakotti tappamaan vauvan, jota itse halusit?

vaan kusipääsikanarsistimies. Kuinka voisit istua hänen kanssa samassa pöydässä ja osoittaa rakkautta jos hän olisi painostanut tappamaan lapsenne?

En ainakaan itse pystyisi antamaan anteeksi miehelle, jos päätyisin tekemään abortin painostuksen alaisena. Kauna jää helposti kalvamaan suhdetta, en usko että olisit onnellinen hänen kanssaan abortin jälkeen.

Jos mies ei halua lapsia, niin ehkäisystä pitää huolehtia. Abortti ei ole ratkaisu.



Ei, en ole kiihkomielinen aborttien vastustaja. Mutta abortti ei ole ehkäisykeino.