Ystävä ei suostu eroamaan luuserimiehestään

Ystäväni on seurustellut nyt 2,5v ja heillä on yksivuotias lapsi. Alusta asti on ollut ongelmia, naimisiinkin piti mennä, kunnes mies käytti häitä varten lainatut rahat omiin menoihinsa. Ero on tullut useamman kerran, mutta aina ovat yhteen palanneet.



Sukulaiset ja ystävät ovat hienovaraisesti yrittäneet vihjailla että kenties ero olisi parempi, mutta ystäväni mielestä se olisi kuin miehen päästämistä pälkähästä...



Hommaa sekoittaa se että miehellä on "henkinen sairaus" eikä siksi pysty käymään töissä eikä tekemään mitään (eikä kyllä hoida itseäänkään niin hyvin kuin voisi).



Jossain vaiheessa jo päätin etten kuuntele enää mitään valitusta ystävältäni koskien miestä tai hänen tekemisiään tai jättämisiään, kun alkaa käydä itselle jo sen verran raskaaksi, mutta en voi ystävääni hylätäkkään.



Tänään sitten sanoin suoraan mitä ajattelen, painottaen sitä että olen oikeasti huolestunut hänen jaksamisestaan; mutta ystäväni tästä tietenkin loukkaantui ja lopetti keskustelun siihen.



Oma mieheni on lupautunut tarjoamaan ystäväni miehelle "sementtikengät" sillä inhoaa häntä vielä enemmän kuin minä :P . Onko olemassa oikeasti jotain hyvää vaihtotehtoa tilanteeseen?



Tietenkin voisi olla välittämättä, mutta heidän lapsensa ja ystäväni ovat tietenkin todella tärkeitä enkä haluaisi nähdä heidän kärsivän enää.



Heillä on jo kaikenlaisia tukitoima mutta mikään ei tunnu auttavan.