Lue keskustelun säännöt.
Jatkuvaa vääntöä lapsen kotiintulosta, kaverit haukkuu nipoäitiä
02.12.2010 |
Meillä neuvotellaan 10v lapsen kanssa lähes joka päivä koulupäivän jälkeisestä kotiintulosta. Minä olen vaatinut, että pitää tulla kotiin syömään ja tekemään läksyt ja sen jälkeen saa mennä vapaasti kavereille.
Muiden kavereiden kotona on tapa, että saavat mennä kylään koulusta suoraan ja illaksi kotiin.
Meidän perheen käytäntö on nyt kavereiden keskuudessa aiheuttanut värikästä keskustelua, olen mm. tyhmä, kamala, paska äiti.
Tuntuu hullulle, että lapsi menisi koulun jälkeen vieraaseen kotiin syömään, kun itse kerran olen vauvan kanssa kotona ja odotan milloin minkäkin pöperön kanssa. Ja kerrankin olisi aikuinen kotona saatavilla! Sitä paitsi läksyjen tekokin on yleensä yhtä hutilointia, kun tekevät niitä porukalla, vaihtavat vastauksia jne.
Olen sanonut, että meillä tehdään näin, mutta nyt lapsikin on jo harmissaan, kun joutuu kuuntelemaan äidin solvaamista.
Miten tässä nyt sitten tekisi? :o
Kommentit (44)
ja lapset ovat nyt 14v ja 13v ja 8v. Tietenkin poikkeuksia voi tehdä, mutta niistä sovitaan erikseen. Yleensä tehdään vielä läksytkin ensin. joskus voi tulla kaverin kanssa tai joskus voi mennä kaverille suoraan. Ruokailemaan tullaan pääsääntöisesti kotiin mutta meillä on harrastekavereita pidemmältä ja jos näitä on kylässä tai lapsi niillä, syövät siellä. Vuoroin vieraissa. Minä olen joustava suurimmaksi osaksi, mutta tämä tarkoittaa sitä että koulu on huolehdittava hyvin ja samoin harrastukset. Toisaalta meillä on murkutkin sängyssä klo 21.15 ja nukkumassa 21.45 ja tästä ei paljon ollakkaan sitten joustettu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
että saa mennä suoraan kaverille joinain päivinä ja tulee sitten kotiin syömään. Ja vastaavasti sitten joinain päivinä tulee suoraan kotiin.
Ja minä kyllä toivottaisin kavereitakin meille (esim yhtenä päivänä viikossa), jos olisin itse päivät kotona. Mikä olisi sen parempi tapa tutustua lapsen kavereihin? Ja voisin voileivätkin välipalaksi antaa, ei kai siitä kukaan konkurssiin mene, eihän niille kavereille mitään luksussapuskoita tarvitse tarjota. Aika kurjaa lapsellesi, jos teille ei aa kavereita tuoda, mutta toisaalta ei itsekään saa mennä muille kylään.
Monet ovat tosiaan maininneet jo nuo erilaiset päivärytmit, harrastukset jne. Kaverit eivät välttämättä ole enää sitten myöhemmin illalla vapaana, vaan ovat harrastuksissa tai viettävät sitä aikaa omien perheidensä kanssa. Suurimmalla osalla vanhemmat ovat varmaankin töissä, joten vasta illalla on sitten sitä perheen yhteistä aikaa ja vanhemmilla mahdollisuus valvoa läksyjen tekoa jne.
vaan kymmenvuotiaista esiteineistä, joilla on jo suuri tarve kaverikontakteille. Jos ei jollakin ole, kannattaa jo vakavasti huolestua!
Eihän tässä ole sanottu, ettei saa olla laisinkaan kavereita, vaan sitä, että Suomessa lapset viettävät aivan liikaa aikaa kavereidensa kanssa verrattuna perheen kanssa yhdessä vietettyyn aikaan. Eihän tuossa teksissä käsitelty päiväkoti-ikäisiä, vaan LAPSIA ja nuoria. Alussa oli vain esimerkki, että JO päiväkoti-ikäiset... Mutta, jos saa itselleen paremman omatunnon puhumalla 10-vuotiaista esiteineinä, joiden KUULUU olla paljon kavereiden kanssa, mikä ettei! Tottahan se on, että AV-mamma tietää ja taitaa lasten kaverisuhteet paremmin kuin kokenut perheterapeutti.... Onnea valitsemallenne tielle!
10-vuotias esiteini vai ei. Minusta taas on, ja katselen juuri nyt yhtä tuossa vieressäni. Itselläsi selvästikin muksut ovat vielä aika pieniä, joten puhut suulla suuremmalla.Kyllä sinun siteeraamassasi jutussa nimenomaan puhutaan päiväkoti-ikäisistä. Ei tuo perheterapeutti puhunut isoista lapsista, vaan juuri pikkulapsista.
Koeta nyt vaan tajuta se, etteivät lapset ole sellaisia, että he ovat täysin kotisidonnaisia 15 ikävuoteen asti ja sitten *vips* yhdessä yössä sukeutuvat sosiaaliset kuviot hyvin taitaviksi kaveri-ihmisiksi!
Niitä kaveruussuhteiden hoitoa harjoitellaan hitaasti ja vähitellen.
Jos kymmenvuotias ei yhtään halua ja kaipaa kavereita, kannatta olla todella huolissaan siitä, puuttuuko häneltä kokonaan sosiaaliset taidot tai kiusataanko häntä.
Ei tässä kai juuri kukaan sano, että lasten pitäisi saada seilata koko päivä kavereillaan. Tässä puhutaan siitä, miten pitäisi toimia, kun oman lapsen päivärytmi on ERI kuin kavereilla. Ap ei kiellä lastaan menemästä kavereille, mutta haluaisi lapsensa menevän vasta illalla - kaverit taas ovat silloin perheensä kanssa.
Molemmissa tapauksissa siis ollaan perheen parissa suht sama aika, mutta eri aikaan päivästä.
Ainakin täällä stadissa on iltaisin pimeällä minusta jo vähän turvatontakin antaa edes kymmenvuotiaiden kuljeskella kavereilleen yksin. Siksi itse pidän parempana sitä rytmiä, että kavereilla käydään heti koulun jälkeen ja kotiin tullaan viimeistään klo 17 syömään, tekemään läksyjä ja seurustelemaan perheen kesken. Kovin tiukkaa tämä ei meillä ole, vaan siitä joustetaan harrastusten yms. takia.
Ja kyllä: ainakin meidän neiti on kavereineen jo esiteini. Kunnioitan sitä ja annan lapselleni oikeuden sosiaaliseen elämään.
Lapseni ovat 13, 12 ja 10!
10-vuotias esiteini vai ei. Minusta taas on, ja katselen juuri nyt yhtä tuossa vieressäni. Itselläsi selvästikin muksut ovat vielä aika pieniä, joten puhut suulla suuremmalla.
Kyllä sinun siteeraamassasi jutussa nimenomaan puhutaan päiväkoti-ikäisistä. Ei tuo perheterapeutti puhunut isoista lapsista, vaan juuri pikkulapsista.
Koeta nyt vaan tajuta se, etteivät lapset ole sellaisia, että he ovat täysin kotisidonnaisia 15 ikävuoteen asti ja sitten *vips* yhdessä yössä sukeutuvat sosiaaliset kuviot hyvin taitaviksi kaveri-ihmisiksi!
Niitä kaveruussuhteiden hoitoa harjoitellaan hitaasti ja vähitellen.
Jos kymmenvuotias ei yhtään halua ja kaipaa kavereita, kannatta olla todella huolissaan siitä, puuttuuko häneltä kokonaan sosiaaliset taidot tai kiusataanko häntä.
Ei tässä kai juuri kukaan sano, että lasten pitäisi saada seilata koko päivä kavereillaan. Tässä puhutaan siitä, miten pitäisi toimia, kun oman lapsen päivärytmi on ERI kuin kavereilla. Ap ei kiellä lastaan menemästä kavereille, mutta haluaisi lapsensa menevän vasta illalla - kaverit taas ovat silloin perheensä kanssa.
Molemmissa tapauksissa siis ollaan perheen parissa suht sama aika, mutta eri aikaan päivästä.
Ainakin täällä stadissa on iltaisin pimeällä minusta jo vähän turvatontakin antaa edes kymmenvuotiaiden kuljeskella kavereilleen yksin. Siksi itse pidän parempana sitä rytmiä, että kavereilla käydään heti koulun jälkeen ja kotiin tullaan viimeistään klo 17 syömään, tekemään läksyjä ja seurustelemaan perheen kesken. Kovin tiukkaa tämä ei meillä ole, vaan siitä joustetaan harrastusten yms. takia.
Ja kyllä: ainakin meidän neiti on kavereineen jo esiteini. Kunnioitan sitä ja annan lapselleni oikeuden sosiaaliseen elämään.